Øivin Fjeldstad

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Øivin_Fjeldstad

Øivin Fridtjof Fjeldstad (2. toukokuuta 1903 Oslo16. lokakuuta 1983 Høvikodden) oli norjalainen kapellimestari. Hän oli yksi maansa ja sukupolvensa johtavista kapellimestareista; hän toimi Oslon filharmonisen orkesterin pääkapellimestarina 1960-luvulla ja vieraili johtavien orkestereiden kapellimestarina Norjassa sekä ulkomailla. Fjeldstad toimi myös viulistina ja säveltäjänä. Hän sai Pyhän Olavin ritarikunnan ensimmäisen luokan ritarin arvon ja monia muita tunnustuksia.[1]

Näyttelijä Lise Fjeldstad[1] ja pankkiiri, poliitikko Øivin Skappel Fjeldstad ovat Fjeldstadin lapsia.[2]

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fjeldstad opiskeli viulunsoittoa Gustav Langen johdolla Oslon musiikkikonservatoriossa. Hän täydensi opintojaan Leipzigissä Walther Davissonin johdolla. Vuonna 1923 hän pääsi vakituiseksi viulistiksi Oslon filharmoniseen orkesteriin, jossa debytoi myös kapellimestarina vuonna 1931. Hän sai vielä tämän jälkeen kapellimestariohjausta Clemens Kraussilta, mutta jatkoi työtään viulistina vuoteen 1946. Toisen maailmansodan jälkeen Fjeldstad alkoi työskennellä Norjan radion orkesterin pääkapellimestarina. 1950-luvulla hän ansioitui oopperakapellimestarina. Hän johti esimerkiksi Didon ja Aeneaksen esityksiä Oslo Nye Teaterissa vuonna 1952; näissä kuultiin Kirsten Flagstadin viimeinen näyttämörooli. Samassa paikassa Fjeldstad johti myös Norjan-ensiesityksiä Gian Carlo Menottin oopperoista.[1]

Keväästä 1954 alkaen Fjeldstad vieraili useissa yhdysvaltalaisorkestereissa, joissa hän otti ohjelmistoon norjalaisia teoksia muiden muassa Harald Sæverudilta. Hänestä tuli kysytty kapellimestari myös Ranskassa, Belgiassa, Saksassa ja Jugoslaviassa. Lontoossa hän johti BBC:n konsertteja ja työskenteli maan kansallisen nuoriso-orkesterin kanssa. Fjeldstad johti 16. helmikuuta 1959 Den Norske Opera & Balletin esitystoiminnan aloittaneen tulkinnan Eugen d'Albertin oopperasta Tiefland. Tämän jälkeen hän johti esitykset Carl Maria von Weberin Taika-ampujasta ja Wolfgang Amadeus Mozartin Taikahuilusta.[1]

Vuosina 1962–1969 Fjeldstad toimi Oslon filharmonisen orkesterin taiteellisena johtajana ja jaetusti Herbert Blomstedtin kanssa pääkapellimestarina. Hän keskittyi erityisesti Johannes Brahmsin ohjelmistoon ja johti paljon norjalaisen musiikin esityksiä, myös teosten kantaesityksiä. Fjeldstad osallistui myös amatööripohjaisten orkestereiden kehittämiseen. Hän antoi ison panoksen Vestfoldin ja Bærumin sinfoniaorkesterien toimintaan. Ensin mainitussa sinfoniaorkesterissa hänestä tuli kunniajäsen. Vuonna 1977 hän johti Oslon konserttitalon avajaisia. 80-vuotispäivänsä kunniaksi hän johti toukokuussa 1983 suuren ohjelman Oslon filharmonisen orkesterin kanssa. Siihen kuuluivat Edvard Griegin Bergliot (puhujana kapellimestarin tytär, Lise Fjeldstad), Max Bruchin viulukonsertto (solistina Arve Tellefsen) ja Brahmsin ensimmäinen sinfonia. Fjeldstad kuoli 80-vuotiaana kesken konsertin, jossa johti Bærumin sinfoniaorkesteria.[1]

Kapellimestarin työnsä lisäksi Fjeldstad opetti Oslon musiikkikonservatoriossa ja johti sen orkesterikoulua. Hän sävelsi pienimuotoisia vokaaliteoksia sekä duoja pianolle ja viululle.[1]

Levytykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fjeldstad teki Oslon filharmonisen orkesterin kanssa merkittäviä levytyksiä muiden muassa Johan Svendsenin, Christian Sindingin ja Fartein Valenin teoksista. Erityisen kuuluisia ovat hänen vuosien 1958 ja 1959 levytyksensä, joilla hän tulkitsi Lontoon sinfoniaorkesterin ja Kirsten Flagstadin kanssa Jean Sibeliuksen sekä norjalaisten säveltäjien kuten Griegin ja Eyvind Alnæsin lauluja.[1]

Fjeldstad johti ensimmäisen kaupallisen levytyksen Richard Wagnerin Jumalten tuhosta. Levytys toteutettiin radiolähetyksinä Oslon yliopiston auditoriosta tammikuussa 1956. Enimmäkseen norjalaisessa esiintyjistössä pääroolissa oli Kirsten Flagstad. Decca Records julkaisi levytyksen samana vuonna.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h Øivin Fjeldstad Store norske leksikon
  2. Fjeldstad, Øivin Skappel (1936-) Stortinget