Åke Heiniö

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Åke Alfons Heiniö (21. helmikuuta 1919 Helsinki22. huhtikuuta 2007 Helsinki) oli suomalainen juristi, virkamies ja järjestöjohtaja.[1]

Heiniön vanhemmat olivat rautatieläinen Kalle Heiniö, aiemmin Hellqvist, ja Selma Cecilia Tallberg ja puoliso 1943–1980 Alice Christine Birgitte Hinsberg. Heiniö tuli ylioppilaaksi 1939 ja suoritti Kadettikoulun 1941 ja ylemmän oikeustutkinnon 1948, varatuomarin arvon hän sai 1952. Heiniö oli Pohja-yhtymän tarkastaja 1945–1947, Suomen Suurkisat -yhdistuksen virkailija 1947, Maatalousseurojen Keskusliiton asutusvaliokunnan lainopillinen avustaja 1948, maatalousministeriön asutusasiainosaston ylimääräinen esittelijä 1948–1952, Suomen Työnantajain Keskusliiton sihteeri 1952, työehtosopimusosaston osastopäällikkö 1955–1961 ja pääsihteeri 1958–1961 sekä Graafisen Teollisuuden Työnantajaliiton johtaja 1962 ja toimitusjohtaja 1962–1979. Hän työskenteli myös Graafisen keskusliiton ja Sanomalehtien liiton toimitusjohtajana ja oli vakuutusoikeuden jäsen 1954–955 ja 1959–1960. Heiniöllä oli lisäksi useita graafisen alan luottamustehtäviä. Haavoittuminen Talin–Ihantalan taistelussa jatkosodassa esti Heiniön suunnitteleman upseerinuran. Talvisotaan hän osallistui sotamiehenä, jatkosotaan joukkueenjohtajana ja komppanianpäällikkönä. Sotilasarvoltaan hän oli reservin majuri (1978). Heiniö tunnettiin myös vapaamuurarina.[1][2]

  1. a b Biografia-sampo: Åke Heiniö Viitattu 11.9.2021.
  2. Ihmiset. Kuolleet. Varatuomari Åke Heiniö. Helsingin Sanomat, 9.6.2007. (Tilaajille) Viitattu 11.9.2021.