Punakuiri

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Punakuiri
Uhanalaisuusluokitus

Silmälläpidettävä [1]

Silmälläpidettävä

Suomessa:

Silmälläpidettävä [2]

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Rantalinnut Charadriiformes
Alalahko: Kahlaajat Charadrii
Heimo: Kurpat Scolopacidae
Suku: Kuirit Limosa
Laji: lapponica
Kaksiosainen nimi

Limosa lapponica
(Linnaeus, 1758)

Katso myös

  Punakuiri Wikispeciesissä
  Punakuiri Commonsissa

Punakuiri (Limosa lapponica) on isokokoinen rantalintu. Se on muuttolintu, joka saapuu Suomeen toukokuussa ja lähtee syyskuun loppupuolella. Lajin nimesi Carl von Linné vuonna 1758.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aikuisilla yksilöillä on siniharmaat jalat ja todella pitkä hieman ylöspäin kaareutuva nokka, jonka kärjessä on vaaleanpunaista. Kurkku, rinta ja maha ovat tiilenpunaiset lisääntymispuvussa ja valkoiset talvella. Selkä on harmaatäpläinen. Siivet ovat tummat ilman valkeaa juovaa. Yläperä on valkoinen ulottuen kiilamaisena kuviona pitkälle selkään. Nuori lintu on rinnasta hieman kellertävä. Ääni on kuovimainen ’kuvi’, Luontoportin kuvauksen mukaan nenäsointinen, naurava kve-ke-ke-ke. Soidinlennossa laulaa yksitoikkoisen jankuttavaa säettä.

Vanhin eurooppalainen rengastettu punakuiri on ollut brittiläinen vähintään 31 vuoden 4 kuukauden ikäinen yksilö. Suomessa oli rengastettu 87 punakuiria vuoden 2004 loppuun mennessä.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Punakuirin pesimäalueet sijaitsevat Pohjois-Fennoskandiassa, Pohjois-Venäjällä, arktisessa Aasiassa ja Alaskassa. Suomen pohjoisimmassa Lapissa pesii noin 300 paria, Norjassa noin tuhat ja Ruotsissa 5–25 paria. Maailman populaation kooksi arvioidaan 1,1 miljoonaa yksilöä. Linnut muuttavat parvissa talveksi Länsi-Euroopan rannikolle, Afrikkaan, Etelä-Aasiaan, Australiaan ja Uuteen-Seelantiin.

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taigan suot ja tundra. Muuttoaikoina lieterannoilla.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Punakuirin muna.

Naaras munii mättään tai matalan varvikon pesäsyvennykseen neljä kellanrusehtavaa munaa, joissa epäselviä tummia täpliä. Molemmat emot hautovat noin 21–24 vrk. Poikaset ovat pesäpakoisia, ja ne ovat lentokykyisiä noin 4 viikon ikäisinä.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Punakuiri syö pääasiassa hyönteisiä, äyriäisiä ja muita selkärangattomia, mutta myös osia vesikasveista.

Lentoennätykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Punakuirilla on hallussaan pisimmän tauottoman muuttomatkan ennätys. Alaskassa pesivät punakuirit muuttavat talveksi Tyynenmeren yli Australiaan tai Uuteen-Seelantiin ja niiden lentomatkat ovat jopa yli 10 000 kilometriä. Vuonna 2008 julkaistussa tutkimuksessa seurattiin yhdeksän (seitsemän naarasta ja kaksi koirasta) satelliittipaikantimella varustetun punakuirin muuttomatkaa Alaskasta Australiaan ja Uuteen-Seelantiin. Naaraat ovat isompia ja kestävämpiä lentäjiä. Niiden yhtämittaiset matkat vaihtelivat 8 100 – 11 700 km ja aikaa kuluu 6–9 päivää. Koirailla puolestaan 7 000–8 000 km ja 5–6,6 päivää. Keskimääräinen lentonopeus oli 16,7 metriä sekunnissa (60 km/h), 2–5 km:n korkeudella. Meren ylitys kulki kapeassa n. 1 800 km käytävässä. Merkittävää on myös matkojen suorittamisessa energiankulutus. Tutkijat pitävät todennäköisenä linnun selviytyvän matkoistaan ilman ruokaa, juomaa ja lepoa. Laskennoissaan he päätyivät aikatauluun, jossa linnun olisi pitänyt pysähtyä Tyynenmeren atolleille enintään minuuteiksi. Linnut oli varustettu seurantalaitteilla, mutta virran säästämiseksi ne olivat välillä kytkettyinä pois päältä.[3][4]

Syksyllä 2022 kesällä syntynyt satelliittipaikantimella varustettu punakuiri lensi yhtäjaksoisesti 11 vuorokaudessa Alaskasta Australian Tasmaniaan 13 560 kilometrin matkan, joka tekee keskinopeudeksi noin 50 km/h.[5][6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Limosa lapponica IUCN Red List of Threatened Species. Version 2015.4. 2015. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 23.2.2016. (englanniksi)
  2. Esko Hyvärinen, Aino Juslén, Eija Kemppainen, Annika Uddström & Ulla-Maija Liukko (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2019, s. 567. Latautuva PDF. Helsinki: Ympäristöministeriö - Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4973-3. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 15.8.2021).
  3. Punakuirin maailmanennätys: viikon yhtämittainen lento ilman ruokaa, juomaa ja lepoa (arkistoitu versio) web.archive.org. 25.10.2008. Yle. Arkistoitu 25.10.2008. Viitattu 13.3.2023.
  4. Extreme endurance flights by landbirds crossing the Pacific Ocean: ecological corridor rather than barrier? (447–457) Proceedings of the Royal Society B: Biological Sciences. 7.2.2009. Viitattu 13.3.2023. (englanniksi)
  5. Kettunen, Niko: Ennätyslento: muuttolintu lensi yhtä soittoa 13 560 kilometriä Alaskasta Australiaan Helsingin Sanomat. 31.10.2022. Viitattu 13.3.2023.
  6. Young godwit sets new flight record BirdGuides. 25.10.2022. Viitattu 13.3.2023. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]