Yli-ihminen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Yli-ihminen (saks. Übermensch Loudspeaker.svg kuuntele ääntämys?) on saksalaisen filosofi Friedrich Nietzschen määrittelemä ihannekuva, jossa henkisesti korkeatasoinen yksilö toteuttaa mahdollisimman tehokkaasti kaikkia niitä moraalisia ja esteettisiä mahdollisuuksia, jotka nykyinen kasvatusperinne ja arvomaailma tukahduttavat. Yli-ihmisen ihanne ei siis voi toteutua täydellisenä tai toteutuu vasta tulevaisuudessa. Nietzschen mukaan ihminen syntyy ihmisenä vasta kun pystyy luomaan itse omat arvonsa ja norminsa. Näin nihilismi voidaan ylittää. Nietzschen yli-ihmisen vastakohta oli viimeinen ihminen (saks. der letzte Mensch).

Yli-ihminen on mahdollisesti Nietzschen filosofian eniten kiinnostusta herättäneitä käsitteitä. Nietzsche esitteli käsitteen kirjassaan Näin puhui Zarathustra (1883). Varsinkin myöhemmässä ajattelussaan Nietzsche vaati, että nykyihmisen on uhrattava oma moraalinsa ja onnensa luodakseen edellytykset paremman ja kehityskykyisemmän henkisen ihmistyypin synnylle.

Yli-ihminen ja natsit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nietzschen filosofinen ajattelu on usein juuri yli-ihmisen käsitteen takia yhdistetty kansallissosialismiin. Jotkut korkea-arvoiset natsijohtajat, mukaan lukien filosofi Alfred Baeumler, ihannoivat joitain Nietzschen filosofian osia ja sovittivat yli-ihmisen käsitteen omiin näkymyksiinsä ylivertaisesta arjalaisesta rodusta, joka oli kaikkia muita rotuja parempi. Vastaavasti alempina pidetyt kansat nimettiin ali-ihmisiksi, joka käsite ei Nietzschellä esiinny. Nietzsche itse tunsi nationalismin täysin vieraaksi ja huolimatta siitä, että hän ajoittain tarkasteli ihmisyyttä ”rodun” käsitteen kautta, elämäänsä ja omia kirjoituksiaan käsittelevässä myöhäisteoksessa Ecce homo hän torjui suorasanaisesti darwinistiset tai rodulliset tulkinnat yli-ihmisestä – ja antisemitismiä, joka oli natsien rotuopissa ja koko ideologiassa hyvin keskeistä, Nietzsche pilkkasi toistuvasti erittäin kärkkäästi, jopa ad hominem -argumentein. Hänen luomansa yli-ihmisen käsitekin poikkesi täysin natsien ihanteesta – yli-ihminen oli hänelle tavoiteltava ihannekuva, eikä suinkaan kukaan yksittäinen elävä ihminen. Nietzsche ei pitänyt itseään, eikä hahmoaan Zarathustraa yli-ihmisenä. Yli-ihmisen piirteitä hän näki menneisyydessä esimerkiksi Johann Wolfgang von Goethessä ja Leonardo da Vincissä.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä filosofiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.