Woldemar Bargiel
Woldemar Bargiel (3. lokakuuta 1828 Berliini – 23. helmikuuta 1897 Berliini) oli saksalainen säveltäjä ja musiikkipedagogi.[1] Hän oli Clara Schumannin velipuoli. Hän oli aikanaan sekä keskeinen opettaja että tunnettu säveltäjä, mutta nykyään hänen musiikkinsa on pitkälti painunut unohduksiin. Hänen tuotantoonsa kuuluu jousikvartettoja, jousioktetto[2], Adagio sellolle ja orkesterille (op. 38)[3], yksi sinfonia (C-duuri, Op. 30, 1864) ja kolme julkaistua orkestraalista alkusoittoa, jotka ovat muodoltaan (vaikkakaan eivät nimiltään) sinfonisia runoelmia.[4] Robert Schumannin vaikutus on teoksissa vahva.[1]
Bargielin opettajina olivat Leipzigin konservatoriossa Ignaz Moscheles, Moritz Hauptmann, Julius Rietz ja Niels Gade. Hän itse opetti konservatorioissa Kölnissä ja vuodesta 1874 kuolemaansa Berliinissä. Hän oli Johannes Brahmsin ystävä ja omisti tälle pianolle säveltämänsä fantasian (op. 19).[1]
Vasta viime aikoina Bargielin yksityisten papereiden tutkimus on herättänyt kasvanutta kiinnostusta hänen sävellystuotantoaan kohtaan. Häneltä on säilynyt yli 1 500 kirjettä, joiden perusteella hän oli kysytty henkilö aikansa eurooppalaisessa musiikkielämässä. Hän sai eläessään muiden muassa Johannes Brahmsin ja Felix Draeseken arvostuksen osakseen.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||||||||||
