War (yhtye)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

War on Kaliforniassa perustettu[1] yhtye, jonka musiikkia on luonnehdittu lattarisävyiseksi funkiksi.[2] Yhtye on ollut hyvä konserttiesiintyjä sen lisäksi, että sille on esimerkiksi jaettu viisi kultalevyä yhdeksässä kuukaudessa.[1]

Yhtyeen edeltäjiä olivat vuodesta 1959 lähtien Creators ja The Night Shift, joissa vaikuttaneita muusikoita olivat muiden muassa Harold Brown, Charles Miller, Howard Scott, B.B. Dickerson, Lonnie Jordan, Peter Rosen ja Papa Dee Allen.[1] Far Out Productions-yhtiötä edustava tuottaja ja manageri Jerry Goldstein kävi Rosenin pyynnöstä kuuntelemassa The Night Shitf -yhtyettä vuonna 1969. Viimeisimmän Animals-kokoonpanon juuri hajottanut Eric Burdon oli vieraillut Goldsteinin yhtiössä mukanaan tanskalaissyntyinen huuliharpisti Lee Oskar. Burdonille oli ehdotettu yhteistyötä The Night Shiftin kanssa, ja yhtiön toinen merkkimies Steve Gold oli keksinyt yhtyeelle uuden huomiota herättävän nimen, War, vastapainoksi hippiliikkeen rauhanaatteelle. Näin oli syntynyt Eric Burdon and War. Burdon oli ehdottanut, että puhallinsoittajat jätetään pois Charles Milleriä lukuunottamatta. Oli myös sovittu, että Burdon vain auttaa yhtyeen uran alkuun ollen lisäksi sen rivijäsenenä.[1] Ensimmäinen keikka oli sitten pidetty San Bernardinossa. Yhtyeessä mukana ollut Peter Rosen kuoli huumeiden yliannostukseen ja hänet korvasi B.B. Dickerson. Ensimmäiseltä albumilta julkaistu single Spill the Wine oli listaykkönen Yhdysvalloissa vuonna 1970,[3] ja yhtyeen menestys jatkui Burdonin lähdön jälkeenkin.

Kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

War-yhtyeen kokoonpano oli seuraavanlainen:[1]

Tultaessa vuoteen 1980 osa miehistöstä (Dickerson, Miller) oli vaihtunut seuraaviin:[2]

Ron Hammon oli siis lisäys yhtyeen ennenstäänkin vahvaan rytmiryhmään.

War Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ohjelmatoimisto Rockadillo (Tapio Korjus) toi War-yhtyeen Suomeen, ja se esiintyi Helsingin Kulttuuritalolla 10. kesäkuuta 1976.[4] Konserttisali oli ollut puolillaan, joten yhtyeen keikka oli ollut rutiininomainen.[5] Konsertissa oli kuultu yhtyeen tanssittavimpia kappaleita, kuten "Gypsy Man", "Me and Baby Brother", "Southern Part of Texas" ja onnistunut versio hitistä "The World Is a Ghetto". Soitinsooloja oli kuultu vähän, Lee Oskarilta ja Charles Milleriltä. Laulupuolesta olivat vastanneet Lonnie Jordan, B.B. Dickerson ja Harold Brown, mutta heistä kukaan ei ollut varsinaisesti sooloillut. Kitaristi Howard Scott oli jäänyt taka-alalle. Konsertin yhteydessä oli esitetty myös yhtyeen viimeisimmän albumin Why Can't We Be Friends myyntiä edistävä filmi.

Levytyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eric Burdonin kanssa:[3]

Yhtyeen alkupään albumeita on esitelty MUSA:n numerossa 2/1976 ja seuraavissa Blues News -lehden numeroissa:

Vuonna 1976 on ilmestynyt single All Day Music, joka ei ole menestynyt sanottavammin.[2]

Vuonna 1980 on ilmestynyt toinen live-albumi War – The Music Band – Live (MCA-5156).[2] Lähteessä on esitetty Billboardin soul- ja poplistojen perusteella koottu ko. albumilla mukana olevien hittikappaleiden "paremmuusjärjestys":

  • Low Rider #1
  • Spill the Wine #3
  • Why Can't We Be Friends #3
  • Cisco Kid #5
  • Gypsy Man #6
  • Slippin' into Darkness #12

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Eki: WAR – seitsemän miehen sota. MUSA, 1976, 5. vsk, nro 1, s. 18-19. Helsinki: MUSA-kustannus.
  2. a b c d Osmo Asikainen: WAR – The Music Band – Live. (Levyarvio) Blues News, 1981, 14. vsk, nro 2, s. 33. Helsinki: Suomen Afroamerikkalaisen Musiikin Yhdistys ry.
  3. a b Jake NymanRocktieto 1. Osa 1 A-E / Eric Burdon. Pirkkala: Lehtijussi Oy, 1979. ISBN 951-9204-00-8.
  4. Uutiset Nyheter. Soundi, 1976, 2. vsk, nro 5, s. 2. Tampere: T:mi Soundi.
  5. Jussi Niemi: War ei vakuuttanut. (Konserttiarvio) Soundi, 1976, 2. vsk, nro 6, s. 3. Tampere: T:mi Soundi.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Musiikkipalvelu Spotifyn internet-sivustolla voi kuunnella War-yhtyeen kappaleita "All Day Music", "Low Rider", "Me And Baby Brother", "The Cisco Kid", "The World Is a Ghetto" ja "Why Can't We Be Friends". (Viitattu 10.10.2011).
Tämä musiikkiyhtyeeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.