Vietnam Airlinesin lento 815

Vietnam Airlinesin lento 815
Koneen hylky pian onnettomuuden jälkeen.
Yhteenveto
Päivämäärä	3. syyskuuta 1997
Onnettomuustyyppi	lentäjän virhe
Tapahtumapaikka	Pochentongin kansainvälinen lentoasema, Phnom Penh, Kambodža
	11°32′47″N, 104°50′38″E
Lähtöpaikka	Tan Son Nhatin kansainvälinen lentoasema, Hồ Chí Minh City, Vietnam
Määränpää	Pochentongin kansainvälinen lentoasema, Phnom Penh, Kambodža
Kuolleita	65
Loukkaantuneita	1
Eloonjääneitä	1
Lentokone
Konetyyppi	Tupolev Tu-134B-3
Lentoyhtiö	Vietnam Airlines
Rekisteritunnus	VN-A120
Matkustajia	60
Miehistöä	6
Infobox OK

Vietnam Airlinesin lento 815 oli Vietnam Airlinesin reittilento Hồ Chí Minhin kaupungista Phnom Penhiin. Lennolla 3. syyskuuta 1997 käytetty Tupolev Tu-134B-3 syöksyi pellolle lähellä Phnom Penhin Pochentongin kansainvälistä lentoasemaa. Lennolla oli 60 matkustajaa ja kuusi miehistön jäsentä eli yhteensä 66 ihmistä, joista 65 kuoli maahansyöksyssä.

Kone lähestyi kapteenin ohjaamana väärää kiitotietä rankassa sateessa ja näkyvyyden ollessa huono. Kapteeni ei kuunnellut lennonjohdon käskyä vaihtaa kiitotietä eikä perämiehensä neuvoja lähestymisen keskeyttämisestä. Kun lähestyminen lopulta keskeytettiin, kone sakkasi, osui puihin ja syöksyi riisipellolle 300 metrin päässä kiitotiestä. Maahansyöksystä selvisi vain yksivuotias poikavauva.

Tausta

Lentokone

Onnettomuuskone vuonna 1992.

Onnettomuuskone oli Tupolevin vuonna 1984 valmistama Tu-134B-3 (valmistenumero 66360, rekisteritunnus VN-A120), joka oli toimitettu Vietnam Airlinesille uutena elokuussa 1984. Onnettomuuteen mennessä sille oli kertynyt 11 723 lentotuntia kaikkiaan 8 209 lennolla. Kone oli huollettu asianmukaisesti, eikä siinä ollut onnettomuuspäivänä vikoja.

Matkustajat ja miehistö

Onnettomuuslennolla oli 60 matkustajaa ja kuusihenkinen miehistö. Matkustajista 22 oli taiwanilaisia ja 21 eteläkorealaisia. Heistä suurin osa oli joko liikematkalla tai matkustamassa tapaamaan sukulaisiaan. Eteläkorealaisista kuusi kuului ryhmään, joka oli matkalla lahjoittamaan Phnom Penhin yliopistolle lääketieteellistä välineistöä. Muut matkustajat olivat kotoisin Hongkongista, Kambodžasta, Vietnamista, Kanadasta, Kiinasta, Australiasta, Japanista ja Macaosta.

Kaikki kuusi miehistön jäsentä olivat vietnamilaisia. Heidän lupakirjansa ja lääketieteelliset asiakirjansa olivat voimassa ja ajan tasalla.

Kansallisuus	Matkustajat	Miehistö	Yhteensä
Taiwan	22	0	22
Etelä-Korea	21	0	21
Vietnam	2	6	8
Hongkong	4	0	4
Kambodža	3	0	3
Kanada	2	0	2
Kiina	2	0	2
Australia	1	0	1
Japani	1	0	1
Macao	1	0	1
Yhdistynyt kuningaskunta	1	0	1
Yhteensä	60	6	66

Lentoasema

Kambodžan YK-rauhanturvaoperaatio UNTAC oli lahjoittanut Phnom Penhin Pochentongin kansainväliselle lentoasemalle VOR/DME-majakan, joka mahdollisti mittarilähestymisen näkyvyyden ollessa huono. Majakasta oli kuitenkin varastettu osia heinäkuussa 1997, eikä se ollut onnettomuuden aikaan toimintakuntoinen, mikä johti keskeytettyjen lähestymisten määrän lisääntymiseen sadekauden aikana. Majakan ollessa pois käytöstä lentäjille jäi huonolla säällä ainoaksi vaihtoehdoksi suunnistaa viiden kilometrin päässä sijainneelle NDB-majakalle ja laskeutua sieltä alaspäin, kunnes he saivat näköyhteyden maahan tai lähestyminen oli pakko keskeyttää. Myös lähestymisvaloista oli varastettu osia, mutta ne oli sittemmin korjattu.

Tapahtumat

Koneen hylky ja uhreja riisipellolla.

Pelastustyöntekijöitä onnettomuuspaikalla.

Lento 815 sujui normaalisti lähestymiseen asti. Koneen lähestyessä Phnom Penhiä siellä vallinnut tihkusade muuttui rankkasateeksi ja näkyvyys heikkeni. Lento 815 oli lähestymässä idästä, mutta lennonjohto ohjeisti miehistöä vaihtamaan lähestymissuuntaa muuttuneiden tuuliolojen vuoksi. Miehistö kuittasi ohjeen, mutta kun kone ilmestyi kahden minuutin kuluttua näkyviin pilvien seasta, kone lähestyi edelleen idästä.

Huonon näkyvyyden vuoksi miehistö ei saanut lähestymisen aikana näköyhteyttä maahan. Perämies ja lentoinsinööri varoittivat konetta ohjannutta kapteenia, että he olivat laskeutuneet liian matalalle. Kapteeni kuitenkin käski miehistön vain katsoa ulos ja yrittää etsiä kiitotietä. Koneen toinen siipi osui palmupuuhun, ja kone alkoi liukua kohti maata. Miehistö yritti tehdä ylösvetoa siinä kuitenkaan onnistumatta.

Kone osui maahan härkävankkurien käyttämällä tiellä noin 300 metrin päässä kiitotien alusta, liukui riisipeltojen poikki, hajosi osiin ja syttyi palamaan noin kello 13.40 paikallista aikaa. Suurin osa koneessa olleista kuoli välittömästi tai pian maahansyöksyn jälkeen. Siitä selvisivät vain 14 kuukauden ikäinen poikavauva sekä nelivuotias lapsi. Nelivuotias kuoli myöhemmin vammoihinsa, ja poikavauva oli siten ainoa onnettomuudesta selvinnyt. Lähiseudun asukkaat sekä pelastustöihin tulleet poliisit ja sotilaat ryöstelivät onnettomuuspaikalla vieden muun muassa uhrien arvoesineitä. Ryöstelijät veivät myös onnettomuuskoneen lentoarvotallentimet.

Tutkinta ja onnettomuuden syyt

Onnettomuustutkijat saivat varastetut lentoarvotallentimet takaisin tarjoamalla niistä rahapalkkion, ja ne lähetettiin Venäjälle analysoitavaksi. Vietnamin viranomaiset väittivät aluksi onnettomuuden johtuneen virheellisistä säätiedoista, jotka miehistö oli saanut Phnom Penhistä ennen lennon lähtöä. Pochentongin lentoasemalle iskeneet varkaat eivät kuitenkaan olleet vieneet sääkaluston osia, ja kaikki säähän liittyvät mittarit toimivat normaalisti onnettomuuspäivänä. Vietnamilaiset väittivät myös epäkunnossa olleen VOR/DME-majakan vaikuttaneen onnettomuuteen.

Kambodžalaisten onnettomuustutkijoiden loppuraportin mukaan onnettomuus oli täysin lennon 815 miehistön, erityisesti konetta ohjanneen kapteenin, aiheuttama. Hän ei noudattanut lennonjohdon antamia ohjeita, toimi vastoin ohjeistuksia laskeutumalla minimikorkeuden alapuolelle ilman näköyhteyttä maahan eikä kuunnellut muun miehistön varoituksia. Tutkijat totesivat, ettei kapteeni ollut psykologisesti valmis keskeyttämään lähestymistä, vaan jatkoi impulsiivisesti laskeutumista vaaroista huolimatta.

Vaikka sitä ei mainittu tutkintaraportissa, toimiva VOR/DME-majakka olisi saattanut mahdollistaa turvallisen laskeutumisen, sillä järjestelmän ollessa toimintakunnossa laskeutuminen ei ollut tuottanut ongelmia sadekaudellakaan. Onnettomuuskoneessa olisi ollut tarvittava laitteisto sen käyttämiseksi lähestymisen apuna.