Veikko Hauru
Veikko Johannes Hauru (9. heinäkuuta 1913 – 13. lokakuuta 1977[1]) oli suomalainen vakuutusjohtaja ja shakinpelaaja. Shakissa hän oli tasoltaan I luokan pelaaja.[2] Pelaamisen ohella hän laati myös joitakin shakkitehtäviä. Tehtäväshakin harrastajana Hauru kuului Suomen Tehtäväniekkojen perustajajäseniin (1935).
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hauru oli koulutukseltaan filosofian maisteri.[1] Elämäntyönsä hän teki II maailmansodan jälkeen johtajana vakuutusyhtiöiden palveluksessa. Hän oli mm. Eläketurvakeskuksen edustajiston jäsen 1967–1970.[3][4]
Veikko Haurun shakkiura alkoi jo ennen talvisotaa. Vuonna 1934 hän oli korottunut III luokkaan. III luokan turnauksissa hän kohtasi kovaa vastusta, sillä samaan aikaan kisoihin osallistuivat mm. tulevat shakkimestarit Soini Helle, Antti G. Ojanen, Kaarle Ojanen sekä sittemmin vahvoina I luokan pelaajina tunnetut Harri Haantola (alk. Höglund) (1915–1989) ja Harras Heikinheimo (1914–1999).[5]
Jatkosodassa Hauru palveli upseerina. Sotilasarvoltaan hän oli kapteeni.[6] Rauhan tultua Hauru osallistui kulttuurilehti Kaltion perustamiseen vuonna 1945.[7] Valtiollinen poliisi (Valpo) tutki jatkosodan jälkeen vuodesta 1945 Haurun osuutta asekätkentään.[6] Haurun nimi on listattuna myös Valpon kokoamaan niin kutsuttuun Siperian listaan.[8][9] Siperian listaan Valpo keräsi vuosina 1945–1948 nimiä henkilöistä, jotka teloitettaisiin tai karkotettaisiin Siperiaan kommunistien kaapattua vallan Suomessa tai Neuvostoliiton miehittäessä maan.[10]
Shakinpelaajana Veikko Hauru edusti 1950- ja 1960-luvuilla vuonna 1931 perustettua Suomalaista Shakkikerhoa (SSK).[2][11] Vuonna 2017 SSK sulautui Lauttasaaren Shakkikerhon (LauttSK) kanssa uudeksi seuraksi, joka tunnetaan nimellä Lauttasaaren Suomalainen Shakkikerho (LauttSSK).[12]
1950-luvulla Hauru oli pelaajana korottunut jo I luokkaan. Hän osallistui vuodenvaihteessa 1951–1952 pelattuun Suomen Shakkiliiton 1. luokan yhteisturnaukseen, joka pelattiin yhtä aikaa suomenmestaruuskisojen kanssa. I luokan yhteisturnauksen ja SM-kisan järjestelyistä vastasi Gerhard Lindströmin johtama turnaustoimikunta.[11] Pelipaikkana oli Helsingin yliopiston Satakuntalaisen osakunnan huoneisto.[11] Taistelu Suomen mestaruudesta oli tiukka. Voiton jakoivat Kaarle Ojanen ja Osmo Kaila tuloksella 10/12, mutta Ojanen mestaruuden puolustajana säilytti tittelinsä.[11] Kyseisen säännön oli kisan määräyksiin aiemmin ajanut läpi Osmo Kaila.[11]
1. luokan kisa pelattiin kolmessa ryhmässä. Ryhmät olivat toisiinsa verrattuna melko tasaisia, mutta kussakin ryhmässä kärki erottui selvästi muusta ryhmästä.[11] Hauru pelasi 3.:nnessa ryhmässä, mutta jäi jakamaan viimeistä sijaa 2,5 pisteellä.[11] Ryhmän voiton jakoivat Ilmari Suominen (Gambiitti) ja Unto Räisä (Iisalmen Shakkikerho) 9,5 pisteellä.[11] III sijalla oli 9 pistettä koonnut Olavi Katajisto (Helsingin Shakkimiehet (HSM)).[11] Ryhmän kolme parasta saivat aikanaan shakkimestarin arvon: Katajisto ja Suominen jo vuonna 1952 sekä Räisä v. 1959.[13]
Hauru osallistui 3.12.1969–16.3.1970 Kauppalehden palstalla julkaistuun lehtipeliin.[14] Peli pelattiin neuvottelupelinä kahden tiimin välillä. Pohja-yhtymän joukkueessa pelasivat Haurun lisäksi Jorma Vähätupa, U. Mannonen ja A. Rinne.[14] Kansallis-Osake-Pankkia (KOP) edustivat puolestaan Klaus Ketola, O. Aulis, P. Almi ja E. Virtanen.[14] Pohja-yhtymä pelasi pelin valkeilla. Sisilialaisella puolustuksella alkanut peli päättyi valkean voittoon 34. siirrossa.[14]
Tehtäväshakki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Veikko Hauru on pelaamisen ohessa laatinut joitakin shakkitehtäviä. Maailman valioshakkitehtäviä sisältäviin FIDE-albumeihin (1914–2000) on kelpuutettu yksi Haurun laatima tehtävä, josta hän on saanut 1 albumipisteen.[15] Hänen tuotannostaan on julkaistu ainakin 2-siirtoinen mattitehtävä Aseveli-lehdessä vuonna 1942.[16]
Maisteri Hauru osallistui vuonna 1935 Suomen Tehtäväniekat -nimisen yhdistyksen perustamiseen. Se on tehtäväshakkiin erikoistunut järjestö Suomessa. Suomen Tehtäväniekat juhlisti aikanaan Haurun 60-vuotispäivää järjestämällä hänen kunniakseen tehtävänlaadintakilpailun. Vuosina 1973–1975 käydyn kisan voitti kuusisiirtoisella itsemattitehtävällä tehtävämestari Veikko Hynönen.[17]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Kuka kukin on 1974, s.1151. Runeberg.org. Viitattu 25.3.2021.
- ↑ a b Suomen Shakki 6/1968, s. 170.
- ↑ Eläketurvakeskuksen toimintakertomus vuodelta 1967, s. 21. Helsinki: Kunnallispaino, 1968.(Teoksen verkkoversio)
- ↑ Eläketurvakeskuksen toimintakertomus vuodelta 1970, s. 21. Helsinki: Kunnallispaino, 1971. (Teoksen verkkoversio)
- ↑ Veikko Salonen - Kaarle Ojanen: Ojasen oivalluksia. s. 16. Toijala: Shakkituonti Heikki Koskinen ky, 1975.
- ↑ a b 205.1 Hauru, Veikko Johannes, reservin kapteeni (1945-1949) Kansalliskirjasto Finna. Viitattu 25.3.2021.
- ↑ Kaltion historia. Kaltio ry, 2021. Viitattu 25.3.2021.
- ↑ Pohjanmaan maanpuolustaja n:o 1. maaliskuu 2014. Viitattu 25.3.2021.
- ↑ Siperianlista (Arkistoitu – Internet Archive) Petsamoseura.fi. Viitattu 25.3.2021.
- ↑ Antero Raevuori: Siperian lista Seura.fi, 4.12.2013. Viitattu 25.3.2021
- ↑ a b c d e f g h i Suomen Shakki 1/1952, s. 5
- ↑ Seppo Aakio: Suomalaisen shakkikerhon historiaa lauttsk.blogspot.fi, 11.6.2017. Viitattu 25.3.2021.
- ↑ Suomalaiset shakkimestarit (M) Shakki.net, 5.8.2020. Viitattu 25.3.2021.
- ↑ a b c d Eero Böök: Mestarin mietteitä (1970). Suomen Shakki 3/1970, s. 65-66.
- ↑ Hannu Harkola: Handbook of Chess Composition, s. 58. Helsinki: lokakuu 2007, 4. laitos. (PDF). Viitattu 25.3.2021. (englanniksi)
- ↑ Meson Problem Database bstephen.me.uk. Viitattu 25.3.2021. (englanniksi)
- ↑ Matti Myllyniemi, Kari Valtonen & Jorma Paavilainen: Veikko Hynösen SHAKKITEHTÄVIÄ 1959-1986 (Arkistoitu – Internet Archive), s. 26. (PDF). Helsinki: Suomen Tehtäväniekat, 1991.