Valotus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Valotus on valokuvauksessa kameran filmiin tallentuva tai digitaalikamerassa valoherkän kennon tallentama valon määrä. Valoherkälle materiaalille tai kennolle osuvan valon määrää voidaan säätää muun muassa objektiivin aukon kokoa (aukkoarvo) ja kameran sulkimen suljinaikaa (valotusaika) muuttamalla sekä kennon tai filmin valoherkkyyttä säätämällä. Kameran säätöjen näkökulmasta katsottuna valotus on joukko herkkyyden, aukon ja suljinajan yhdistelmiä, jolla kohde voidaan tallentaa halutulla tavalla filmin toistoalan ja valoherkän kennon tallennusalueen rajoissa.

Sama kuva erilaisilla valotuksilla.

Objektiivin aukon koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Objektiivin aukon kokoa muutetaan aukonsäätörenkaalla tai valintakiekolla. Aukon koko ilmaistaan aukkosuhteen eli f-luvun avulla. Aukkosuhde ilmoittaa linssin polttovälin ja aukon halkaisijan suhdelukuna. Järjestelmäkameran objektiivin aukonsäätörenkaasta löytyy yleensä joitakin kansainvälisten aukkosuhteista:

1; 1.4; 2; 2.8; 4; 5.6; 8; 11; 16; 22; 32; 45; 64; 90; jne. 

Muutos f-luvusta pienempään näkyy valon määrän kaksinkertaistumisena filmi- tai kennopinnalla. Muutos f-luvusta suurempaan näkyy valon määrän puolittumisena filmi- tai kennopinnalla. Käytetty aukkoarvo vaikuttaa kuvassa näkyvään terävyysalueeseen. Objektiivin valovoimalla tarkoitetaan suurinta käytettävissä olevaa aukkoa.

Kameran sulkimen suljinaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kameran sulkimen suljinaika esitetään sekunteina tai sekuntien osina:

B, 30, 15, 8, 4, 2, 1, 1/2, 1/4, 1/8, 1/15, 1/30, 1/60, 1/125, 1/250, 1/500, 1/1 000, 1/2 000 jne. 

B (bulb) tarkoittaa suljinaikaa, jolloin laukaisija on pohjaan painettuna halutun ajan.

Valoherkkyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Filmin valoherkkyys tai kamerakennon sisäinen vahvistus esitetään ISO (ja aiemmin myös ASA tai DIN)-arvoina:

50, 100, 200, 400, 800, 1600, 3200, 6400, 12800 jne.

Lopputulos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useat kamerat osaavat asettaa automaattisesti käytettävän aukko/suljinaika -yhdistelmän ja myös ISO-arvon. Järjestelmäkameroiden ja digitaalisten järjestelmäkameroiden aukon ja suljinajan voi asettaa käsin. Valotuksen voi tarvittaessa lukita. Pienet valotusvirheet voi korjata jälkikäteen kuvankäsittelyohjelmalla, ei kuitenkaan sellaisia valotusvirheitä, joissa kohteen kirkkausala ylittää tai alittaa kameran tai filmin tallennusalueen.

Kuvattavan kohteen kirkkausala pyritään tallentamaan digitaalikameralla halutulla tavalla. Oikein tallennettu kuva tarjoaa kuvan jälkikäsittelylle parhaat edellytykset. Oikean valotuksen löytämiseksi käytetään harmaakorttia, kamerasta löytyviä mittaustapoja ja digikameran histogrammia sekä herkkyyden säätöä. Koekuvaamalla päästään haluttuun lopputulokseen.