Aukkosuhde

Aukkosuhde yhden aukkoarvon välein pienenevässä aukossa. Jokaisella askelella aukon pinta-ala on puolet edellisestä.

Aukkosuhde eli f-luku on optiikassa käytetty dimensioton suure, joka kuvaa optisen järjestelmän polttovälin ja sisääntulevaa valoa rajoittavan aukon suhdetta.

Valokuvauksessa kameran objektiivin suurimman aukon aukkosuhteesta käytetään nimitystä valovoima.

Kaava ja merkintä

Optisen järjestelmän aukkosuhde $\kappa$ saadaan kaavalla

$\kappa= \frac f D$

jossa $f$ on polttoväli ja $D$ valon sisääntuloaukon halkaisija. Esimerkiksi 100 mm polttovälillä aukkosuhde f/4 tarkoittaa aukon halkaisijan olevan 25 mm.

Aukkosuhde ilmoitetaan tavallisesti merkinnällä f/x, jota on tapana kohdella yksittäisenä merkkinä ("f-luku"). Muita vakiintuneita merkintätapoja ovat 1/x ja $f$x ja myös Fx. Aukkosuhde f/16 voidaan siis merkitä myös esimerkiksi 1/16, $f$16, F16 tai "aukko 16".

Joidenkin kameravalmistajien merkintätapa Fx on sikäli huono, että F on optiikassa polttopisteen tunnus, ja myös sikäli huono, että se ei viittaa jakolaskuun.

Vaikutus kuvaan

Optisen järjestelmän piirtämän kuvan syväterävyysalue kasvaa aukon halkaisijan pienentyessä eli f-luvun kasvaessa.

• 

  f/32: Aukon halkaisija on pieni ja syväterävyysalue pitkä.

• 

  f/5: Aukko on suurempi ja syväterävyysalue lyhyt.

Aukon koko vaikuttaa myös kuvan tarkkuuteen linssien ominaisuuksista riippuvalla tavalla. Äärimmilleen avatulla aukolla järjestelmän piirtämään kuvaan vaikuttavat optiset vääristymät eli aberraatiot, kun taas hyvin pienen aukon läpi kulkeva valo diffraktoituu. Tavallisilla kameraobjektiiveilla terävin piirto saavutetaan yleensä noin f/5,6–f/8 alueella. Lyhyen polttovälin laajakulmalinsseissä suuri aukko aiheuttaa usein vinjetointia eli kuvan reunojen tummumista.