Valkotupsusilkkiapina

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Valkotupsusilkkiapina
Weißbüschelaffe (Callithrix jacchus).jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Kädelliset Primates
Alalahko: Haplorrhini
Osalahko: Apinat Simiiformes
Heimo: Kierteishäntäapinat Cebidae
Alaheimo: Kynsiapinat Callitrichinae
Suku: Silkkiapinat Callithrix
Laji: jacchus
Kaksiosainen nimi
Callithrix jacchus
(Linnaeus, 1758)[1]
Levinneisyyskartta
Valkotupsusilkkiapinan levinneisyys
Valkotupsusilkkiapinan levinneisyys
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Valkotupsusilkkiapina Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Valkotupsusilkkiapina Commonsissa

Valkotupsusilkkiapina (Callithrix jacchus) on pienikokoinen kynsiapinalaji, joka elää Itä-Brasilian sademetsissä.

Piirteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valkotupsusilkkiapinan selkeimmät tuntomerkit ovat korvien kohdalla pitkistä valkoisista, kellertävistä tai kellanruskeista karvoista muodostuneet tupsut sekä valkoinen otsa, muuten ne ovat väritykseltään mustia tai harmaita. Valkotupsusilkkiapinan ruumis on 20-25 cm pitkä, häntä 29-35 ja se painaa noin 300 g, naarat ovat hieman koiraita kevyempiä.[2]

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valkotupsusilkkiapinan levinneisyysaluetta on pääasiassa Brasilia. Laji elää laumassa, johon kuuluu 9-15 yksilöä. Ravinto koostuu muun muassa hedelmistä, puiden mahlasta, hyönteisistä, kukista, siemenistä, pikkulinnuista ja linnunmunista.

Naaraan kantoaika kestää 140-150 päivää, ja naaras saa 1-3 poikasta, tavallisimmin kaksoset. Uros huolehtii vastasyntyneistä poikasista ja kantaa niitä selässään, mikä on tyypillistä kynsiapinoille. Valkotupsusilkkiapinat saavuttavat sukukypsyyden noin puolentoistavuoden iässä. [3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Rylands, A.B, Mittermeier, R.A., de Oliveira, M.M. & Kierulff, M.C.M.: Callithrix jacchus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 5.7.2014. (englanniksi)
  2. Primate Factsheet: Common marmoset 2005. Viitattu 3.2012.
  3. Suuri Eläinkirja. WSOY. ISBN 951-0-22848-6, 1988.
Tämä nisäkkäisiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.