Valkosiipikiuru

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Valkosiipikiuru
Valkosiipikiuru vasemmalla
Valkosiipikiuru vasemmalla
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Kiurut Alaudidae
Suku: Isokiurut, Melanocorypha
Laji: leucoptera
Kaksiosainen nimi
Melanocorypha leucoptera
(Pallas, 1811)
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Valkosiipikiuru Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Valkosiipikiuru Commonsissa

Valkosiipikiuru (Melanocorypha leucoptera) on aasialainen kiurujen heimoon kuuluva varpuslintu.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linnun pituus on 17–19 cm. Kiurun kokoinen vahvanokkainen lintu, jonka siipi on huomiota herättävän kolmivärinen: etuosa ruskea, käsisiipi ja kyynärsulkien tyvet mustat ja kyynärsiiven ulko-osa valkoinen. Vatsa on valkoinen, rinnassa on tummaa viirutusta, selkäpuoli on harmaanruskea. Seisovalla linulla näkyy siivellä valkea kuvio. Juhlapukuisella koiraalla on punaruskea päälaki ja poski sekä siiven pienet ja keskimmäiset peitinhöyhenet. Naaraalla värit ovat haileat. Laulu muistuttaa kiurun laulua.[2]

Esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keski-aasialainen laji, joka pesii Kaukasukselta itään Kazakstaniin. Euroopassa pesii 20 000–65 000 paria Venäjän kaakkoisosissa. Se on muuttolintu pesimäalueensa pohjoisosissa ja talvehtii Mustanmeren ja Kaspianmeren ympäristöissä. Lajin kanta on elinvoimainen.[1]

Valkosiipikiuru on tavattu Suomessa toistaiseksi kolmasti: 9.6.1971 Mustasaaressa, 21.–23.6.1999 Kalajoella ja 11.-13.4.2004 Luumäellä.[3]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viljelysmaat, arot ja muut kuivat seudut. Suosii elinympäristönään korkea- mutta harvakasvuista kasvillisuutta, kutea pujoa. Talvella voi muodostaa suuria parvia, joissa on noin 200 lintua, joskus jopa noin 4 000 yksilöä.[4]

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pesä on hyvin piilotettuna maassa kasvien tai mättään suojassa. Munia on 3–8, tavallisimmin 5 tai 6. Muna painaa 3,23 g. Haudonta-aika on 12–13 päivää ja pääasiassa naaras huolehtii haudonnasta. Molemmat emot huolehtivat poikasista, jotka lähtevät pesästä ennen kuin ovat lentokykyisiä.[4]

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valkosiipikiuru syö kesällä siemeniä sekä hyönteisiä ja muita pieniä selkärangattomia, talvella siemeniä.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b BirdLife International: Melanocorypha leucoptera IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 3.1.2014. (englanniksi)
  2. Mullarney, Killian; Svensson, Lars; Zetterström, Dan & Grant, Peter: Lintuopas – Euroopan ja Välimeren alueen linnut. Otava, 2008. ISBN 951-1-15727-2.
  3. Rariteettikomitea
  4. a b c Cramp, Stanley (päätoim.) 1988: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. – Oxford University Press. Hongkong.