Valko-Venäjän sankari

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Valko-Venäjän sankari (valkoven. Герой Беларусі, Heroi Belarusi, ven. Герой Беларуси, Geroi Belarusi) on korkein Valko-Venäjän valtion myöntämä arvonimi ja kunnianosoitus. Sen on perustettanut Valko-Venäjän korkein neuvosto 13. huhtikuuta 1995 jatkamaan Neuvostoliiton sankari -palkinnon perintöä.

Arvonimi myönnetään henkilölle, jolla Valko-Venäjän nimissä suuria saavutuksia esimerkiksi armeijan palveluksessa, talouden alalla tai muuten suurena tekona valtion ja yhteiskunnan hyväksi. Valko-Venäjän perustuslain mukaan arvonimen myöntämisestä päättää Valko-Venäjän presidentti, ja mitali myönnetään vastaanottajalle juhlallisin menoin presidentin palatsissa Minskissä.

Toisin kuin edeltäjäänsä Neuvostoliiton sankari -arvonimeä, on Valko-Venäjän sankareita myönnetty säästeliäästi. Vuoteen 2013 mennessä arvonimen oli saanut vain kymmenen henkeä. Toistaiseksi kaikki palkitut ovat olleet miehiä. Ensimmäinen arvonimi myönnettiin vuonna 1999 (yksi postuumisti palkittu). Se jälkeen arvonimia on myönnetty vuonna 2001 (neljä palkittua) ja 2006 (viisi palkittua).[1][2]

Kunniamerkki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valko-Venäjän sankarin mitali 1996-1999.
Valko-Venäjän sankarin mitali.

Valko-Venäjän sankarille myönnetään kunniamerkki, Valko-Venäjän sankarin mitali (valkovenäjäksi медаль Героя Беларусі, venäjäksi медаль Героя Беларуси). Mitalin rakenne on samankaltainen kuin Neuvostoliiton sankari -kunniamerkissä. Se koostuu 33 millimetriä läpimitaltaan olevasta kultaisesta tähdestä, joka riippuu nelikulmaisessa kehyksessä. SIihen on kiinnitety nauha, jossa on Valko-Venäjän tunnusvärit vihreä ja punainen. Mitali painaa 19 grammaa.

Muutoin mitalin rakenne on nauhan värejä lukuun ottamatta samanlainen kuin Neuvostoliiton sankarin ja Venäjän federaation sankarin mitalissa, mutta tähden takapuolelle ei ole tehty kaiverruksia.

Ennen nykyistä versiota otettiin 15. toukokuuta 1996 käyttöön mitali, jonka suurimmat erot nykyiseen ovat kiinnityssysteemin puolisuunnikaan muotoinen muoto, punaiset rubiinit tähdessä. Kyseistä mitalia myönnettiin kolme vuotta, kunnes se korvattiin nykyisellä.

Virallisten ohjeiden mukaan Valko-Venäjän sankarin mitalia tulisi aina kantaa kiinnitettynä rinnan vasemmalle puolelle, kaikkien muiden mitalien ja merkkien, esimerkiksi Neuvostoliiton tai Valko-Venäjän sosialistisen neuvostotasavallan mitalien yläpuolella.

Valko-Venäjän sankarit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valko-Venäjän sankarin arvonimi on myönnetty ainoastaan kymmenelle, jotka kaikki ovat Valko-Venäjän kansalaisia. Arvonimet myönnetään Valko-Venäjän presidentin asetuksella.

Ensimmäisen arvonimen sai Uladzimir Karvat (ven. Vladimir Karvat) vuonna 1999. Seuraavat arvonimet presidentti Aleksandr Lukašenko myönsi 30. kesäkuuta vuonna 2001. Tällöin palkittiin Pavel Maryjaŭ, Mihail Kartšmit, Vital Kramko ja Aljaksandar Dubko. Maaliskuun 1. päivänä 2006 arvonimen saivat Mihail Vysotski, Pjotr Prokopovitš, Vasili Revjako, Mihail Savitski ja metropoliitta Filaret (Kirill Vahromejev). Nykyään osa arvonimen saaneista on jo menehtynyt.

Uladzimir Karvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen Valko-Venäjän sankariksi nimetty henkilö oli Valko-Venäjän ilmavoimien everstiluutnantti Uladzimir Karvat (Vladimir Karvat, Уладзімір Карват / Владимир Карват) (1959-1996). Karvat sai arvonimen kuolemansa jälkeen urheiden tekojensa kunniaksi. 23. toukokuuta vuonna 1996 hänen harjoituslennolla ollut Suhoi Su-27 -lentokoneensa syttyi palamaan ja eteni suoraan kohti asuttua aluetta. Karvat käänsi konetta niin kauan, kunnes se lopulta törmäsi maahan kilometrin päähän ihmisasutuksesta Hatsištšan alueella. Samana päivänä presidentti Lukašenko julisti hänet Valko-Venäjän sankariksi. Virallinen asetus sankarin asemasta annettiin muutama kuukausi myöhemmin, 21. marraskuuta 1996.

Aljaksandar Dubko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aljaksandar Dubko (1938-2001, valkovenäjäksi Аляксандар Дубко, venäjäksi Александр Дубко, Aleksandr Dubko) oli Hrodnan alueellisen hallituksen puheenjohtaja. Vuonna 1994 hän oli ehdokkaana Valko-Venäjän presidentinvaaleissa. Hän oli aiemmin myös jäsenenä Valko-Venäjän neuvostotasavallan sekä Neuvostoliiton korkeimmassa neuvostossa. Hänet julistettiin Valko-Venäjän sankariksi pitkäaikaisesta työstään Neuvostoliiton ja Valko-Venäjän kansalaisten hyväksi.

Mihail Kartšmit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mihail Kartšmit (1948-2004, valkovenäjäksi Міхаіл Карчміт) oli Niaśvižissa, Minskin alueella sijaitsevan maatalouskombinaatti Snovin (Агрокомбинат "Снов") puheenjohtaja. Hän sai arvonimen epäitsekkäästä työstään ja urhoollisista ponnistuksistaan maataloustuotannon kehittämiseksi.

Vital Kramko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vital Kramko (s. 1941, valkovenäjäksi Віталь Крамко (Крэмко), venäjäksi Виталий Кремко, Vitali Kremko) on Hrodnan alueella sijaitsevan maatalouskombinaatti Oktjabrin (Октябрь, "lokakuu") puheenjohtaja. Kramko sai Kartšmitin tapaan arvonimen epäitsekkäästä työstään ja urhoollisista ponnistuksistaan maataloustuotannon kehittämiseksi.

Pavel Maryjaŭ[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pavel Maryjaŭ (s. 1938, valkovenäjäksi Павел Марыяў, venäjäksi Павел Мариев, Pavel Marijev) oli sankariksi julistamisensa aikaan Valko-Venäjän autotehtaan (БелАЗ) päällikkö. Hän sai sankarin arvonimen epäitsekkäästä työstään ja urhoollisista ponnistuksistaan kotimaisen autojen valmistuksesta.[3] Tällä hetkellä Maryjau on jäsenenä "talous-, budjetti-, ja finanssineuvostossa" sekä tasavallan neuvostossa (Совет Республики/Савет Рэспублікі).


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Geroi Belarusi schoolnet.by. Viitattu 8.7.2013. (venäjäksi)
  2. Geroi Belarusi belawards.narod.ru. Viitattu 26.7.2013. (venäjäksi)
  3. BelAZ - Pages of History: 1996-2001

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]