Valegaviaali

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Valegaviaali
Sundagavial.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Vaarantunut [1]
Vaarantunut
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Matelijat Reptilia
Lahko: Krokotiilieläimet Crocodylia
Heimo: Krokotiilit Crocodylidae
Suku: Valegaviaalit Tomistoma
Müller, 1846
Laji: schlegelii
Kaksiosainen nimi
Tomistoma schlegelii
Müller, 1838
Levinneisyyskartta
Valegaviaalin levinneisyys
Valegaviaalin levinneisyys
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Valegaviaali Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Valegaviaali Commonsissa

Valegaviaali eli sundagaviaali (Tomistoma schlegelii) on kaakkoisaasialainen krokotiili. Se pyytää kaloja ravinnokseen.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tomistoma schlegelii fg02.JPG

Valegaviaali on yleensä 3,5–4 metrin pituinen. Joskus valegaviaalilla on pitkä kuono ja se muistuttaa paljon gaviaalia. Se kuuluu kuitenkin krokotiilien heimoon. Valegaviaalin leuat ovat pitkät, kapeat ja hennot. Valegaviaalin silmäterä on kellanruskea, kun muilla krokotiileilla se on tumma. Valegaviaalin jalat ovat pitkät ja hentorakenteiset. Hampaita sillä on 76–84 kappaletta ja väritykseltään se on suklaanruskea.

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valegaviaali elää vain Indonesiassa ja Malesiassa. Indonesiassa se elää Sumatrassa ja Kalimantanissa Borneossa. Malesiassa Malakan niemimaalla ja Sarawakissa. Thaimaasta ei ole havaintoja vuoden 1970 jälkeen. Valegaviaalista on tehty havaintoja myös Sulawesista, Jaavasta ja Vietnamista.

Valegaviaali elää joissa, makeanveden järvissä ja suoalueilla. Se myös viihtyy ajoittain tulvan valtaamilla alueilla. Laji on nykyään uhanalainen elinalueiden häviämisen vuoksi. Lisääntymisikäisiä yksilöitä arvioidaan olevan jäljellä enää alle 2 500. Tilannetta on yritetty parantaa tarhauksella, metsästyskiellolla ja elinalueiden suojelulla. Valegaviaaleja elää muun muassa Negaran kansallispuistossa, Indonesiassa.

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valegaviaalin elintavat tunnetaan huonosti. Laji kalastaa seuraamalla saaliskalaa ja nappaa sen takaapäin leukoihinsa. Se syö kalan lisäksi myös muutakin. Valegaviaalien tiedetään napanneen veden varaan joutuneita apinoita.

Naaraat tulevat lisääntymisikään, kun ne ovat kasvaneet 2,5–3 metrin pituisiksi. Ne rakentavat lehdistä, turpeesta ja muusta maa-aineksesta pesäkeon, joka on noin 60 senttimetriä korkea. Emo munii pesään 20–60 munaa, jotka hautuvat pesässä 90 päivän ajan. Vastakuoriutuneet poikaset ovat oliivinvihreitä, ja niiden selkää ja pyrstöä koristavat mustat poikkijuovat. Niiden kyljissä on mustia täpliä. Emon huolenpidosta huolimatta poikaskuolleisuus on suuri ja useimmat joutuvat petojen, tai jo munina pesärosvojen saaliiksi.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Bezuijen, M.R., Shwedick, B., Simpson, B.K., Staniewicz, A. & Stuebing, R.: Tomistoma schlegelii IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2014. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 21.6.2014. (englanniksi)