Carthago Novan piiritys

Wikipedia
Ohjattu sivulta Uuden Karthagon piiritys
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Carthago Novan piiritys
Osa toista puunilaissotaa
Päivämäärä:

209 eaa.

Paikka:

Carthago Nova, Hispania (Nykyinen Cartagena)

Lopputulos:

Rooman voitto

Osapuolet

Rooman tasavalta

Karthago

Komentajat

Publius Cornelius Scipio
Gaius Laelius

Mago

Vahvuudet

25 000 jalkaväkeä
2 500 ratsumiestä
35 kaleeria

1000 hyvin koulutettua ja aseistettua miestä
2000 nostoväkeä

Tappiot

?

?

Toisen puunilaissodan taistelut
LilybamTicinusTrebiaCissaTrasimenusjärviEbro-jokiGeroniumCannaeDertosaCornusBeneventumTarentumCapuaSilarusHerdoniaSyrakusaBaetis-jokiCapuaHerdoniaNumistroCanusiumCarthago NovaTarentumBaeculaGrumentumMetaurusIlipaCrotonaUticaBagradesCirtaZama

Carthago Novan piiritys käytiin toisen puunilaissodan aikana vuonna 209 eaa. Piirityksessä roomalaisen kenraali Publius Cornelius Scipion joukot valloittivat Carthago Novan, joka oli karthagolaisten tärkein kaupunki Hispaniassa.

Cannaen taistelussa karthagolainen kenraali Hannibal löi suuren roomalaisarmeijan. Siitä lähtien roomalaiset välttivät taistelukosketusta Hannibalin armeijan kanssa ja yrittivät sulkea sen Etelä-Italiaan.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cannaen taistelun jälkeen roomalaiset lähettivät joukkojaan Iberian niemimaahan(Hispania), estäen näin sotatarvikkeiden kuljetuksen Hannibalille. 217 eaa. Scipio saapui Iberiaan. Hän nousi maihin Emporionissa, joka oli kreikkalainen siirtokunta. Scipiolla oli mukanaan 10 000 miestä, joten Hispaniassa olevan roomalaisarmeijan koko nousi 28 000 jalkaväki- ja 3000 ratsumieheen.

Scipio alkoi heti koota tietoa vihollisen ryhmityksistä ja vahvuudesta. Rohkaisevat tiedot kertoivat, että Karthagon Hispaniassa olevat 3 armeijaa olivat erillään toisista. Karthagolaisten armeijat olivat vähintään saman kokoisia tai suurempia ja taistelukokemukseltaan parempia. Sen sijaan, että Scipio olisi haastanut yhden karthagolaisten armeijoista taisteluun, hän päätti iskeä vihollisen tärkeimmälle tukialueelle Iberian niemimaassa, Carthago Novaan.

Carthago Nova[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Carthago Nova oli puunilaisvallan ylpeyden vahva vertauskuva. Kaupungin satama oli suurempi, kuin muiden karthagolaiskaupunkien ja siellä oli aarrekammioita ja hallinnon asiakirjoja sekä lukuisia aatelisperheitä. Siellä oli myös suuret muona- ja ammusvarastot, joten sen valtaaminen olisi suunnaton moraalinen isku viholliselle. Uusi Karthago oli silti linnoitettu kaupunki, jonka eteläpuolella oli meri ja pohjoispuolella laguuni. Sinne pääsi siis vain mantereen suunnasta kapeaa kannasta pitkin. Kaupunkia ympäröi muuri, jonka pituus oli noin 4000 metriä.

Kaupungin varuskunnan päälliköllä, Magolla oli käytössään vain noin 1000 vakinaista koulutettua sotilasta ja 2000 miestä nostoväkeä, jotka olivat kohtuullisesti aseistettuja. Nämä tiedot lisäsivät entisestään Scipion valtaushaluja. Kukin karthagolaisarmeija oli ainakin kymmenen päivämarssin päässä kaupungista, joten Scipion täytyi valloittaa kaupunki mahdollisimman nopeasti.

Scipio hankki Tarracosta käsiinsä kalastajia ja merimiehiä, jotka kävivät säännöllisesti veneillään Uudessa Karthagossa. Nämä kertoivat, että kaupungin pohjoispuolella olevan suolajärven pystyi ylittämään kahlaamalla laskuveden aikana. Tästä tiedosta oli Scipiolle taistelussa paljon hyötyä. Mutta vielä jäi kysymys, miten hänen miehensä pystyisivät taistelemaan tiensä läpi kaupungin muurin.

Scipion hyvälle ystävälle ja vanhimmalle upseerille Laeliukselle alistettiin 35 kaleerin eskadeeri, jonka oli määrä hyökätä mereltä päin. Scipio julisti, että meren jumala Neptunus oli luvannut tulla apuun. Polybios piti tätä tosin vain kyynisenä sotajuonena.[1]

Taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen hyökkäys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyökkäys alkoi seuraavana päivänä kahdelta suunnalta. Tikkaita kantaen miehet lähtivät rynnäkköön kohti vihollisen muureja, samaan aikaan kun Laeliuksen kaleerit hyökkäsivät mereltä päin.

Mago määräsi heti nostoväen syöksymään ulos pääportista aikeenaan katkaista roomalaishyökkäyksen kärjen ennen kuin tämä ehtisi muurille asti. Suunnilleen samanvahvuiset joukot iskivät yhteen. Taistelu oli alussa erittäin tasaväkistä. Scipiolla oli kuitenkin enemmän reservejä käytettävissään. Karthagolaiset joutuivat perääntymään ja jotkut joutuivat pakokauhun valtaan rynnätessään kohti porttia. Scipio käski tällöin lisää miehiä ja tikasosastoja yrittämään muurin valtausta. Hän itse meni lähelle taistelua miestensä nähtäväksi, tosin kolmen kilpiä pitelevien miestensä suojaamana.[2] Roomalaiset uskoivat sotilaiden taistelevan paremmin kun näkivät komentajansa.

Roomalaiset pääsivät muureille asti, mutta hyökkäys kilpistyi karthagolaisten vastarintaan ja tikkaisiin liittyviin ongelmiin: Jotkut tikkaat olivat liian lyhyitä ja heikkoja ja ne jotka ylsivät muurien päälle olivat helposti kaadettavissa. Muureilta lensi keihäitä ja nuolia hyökkääjiä vastaan ja kaikki roomalaishyökkäykset torjuttiin. Scipio keskeytti tällöin hyökkäyksen huomattuaan, että ne eivät tuottaneet tulosta. Roomalaiset vetäytyivät leiriinsä lepäämään ja ryhmittymään uudelleen.

Toinen ja ratkaiseva hyökkäys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myöhemmin päivällä roomalaiset tekivät uuden hyökkäyksen. Entistä enemmän tikkaita tuotiin paikalle ja legioonalaiset yrittivät murtautua kaupunkiin väkisin. He eivät kuitenkaan saaneet karthagolaisten vastarintaa murrettua.

Oli tullut jo ilta ja kaupungin pohjoispuolella olevan laguunin veden pinta oli laskenut. Scipio kokosi 500 miehen rynnäkköosaston, jonka oli määrä kahlata laguunin poikki ja kiivetä tikkailla muurin ylitse. Scipion oppaat näyttivät osastolle tien ja se pääsi huomaamatta muurille asti. He huomasivat, että se oli vartioimaton ja kiipesivät tikkaita pitkin muurille, jonka jälkeen jatkoivat pääportille asti ja kävivät puolustajien kimppuun takaapäin. Pääportti oli pian hallussa ja se murrettiin. Legioonalaiset rynnäköivät portista sisään kaupungin sokkeloisille kujille. Sotilaita oli käsketty tappaa kaikki vastaantuleva, mutta ryöstely piti aloittaa vasta voiton jälkeen, jotta tilanne ei riistäytyisi käsistä.

Scipio johti yhden taisteluosaston kanssa kohti erästä kukkulaa, jota Magon palkkasoturit puolustivat. Roomalaiset olivat kuitenkin täysin ylivoimaisia ja pian koko kaupunki oli vallattu. Tämän jälkeen annettiin sotatorvella lupa järjelmälliseen ryöstelyyn. Sotasaalis huutokaupattiin liikemiehille ja voitot jaettiin koko armeijalle.

Taistelun jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Carthago Novan menettäminen oli karthagolaisille musertava isku. Se käytännössä muutti koko Hispanian voimatasapainon. Roomalaiset saivat haltuunsa mm. heittokoneita ja sotalaivoja. Kaupungista tuli Scipion tärkeä tukikohta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Adrian Goldsworthy: Rooman puolesta - sotilaat, jotka loivat Rooman valtakunnan. Ajatus Kirjat, 2006. ISBN 951-20-6951-2.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Goldsworthy, Polybios 10. 9. 8-17.5, Livius 26. 42. 6-46, 10
  2. Goldsworthy, Polybios 10. 13. 1-4