Urheiluvuosi 1953
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
| Urheiluvuodet |
|---|
| 1943 • 1944 • 1945 • 1946 • 1947 • 1948 • 1949 • 1950 • 1951 • 1952 – 1953 – 1954 • 1955 • 1956 • 1957 • 1958 • 1959 • 1960 • 1961 • 1962 • 1963 |
| Vuodet |
| 1950 • 1951 • 1952 – 1953 – 1954 • 1955 • 1956 |
Urheiluvuosi 1953 käsittelee vuoden 1953 merkittäviä uutisia ja tapahtumia urheilussa.
Autourheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Formula 1 -sarjan maailmanmestaruuden voitti toisen peräkkäisen kerran Italian Alberto Ascari.[1]
Golf[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Masters-turnauksen voitti toisen kerran urallaan yhdysvaltalainen Ben Hogan.[2]
- Yhdysvaltain avoimen turnauksen voitti neljännen kerran urallaan Ben Hogan.[2]
- Britannian avoimen turnauksen voitti Ben Hogan.[2]
- PGA-mestaruuden voitti yhdysvaltalainen Walter Burkemo.[3]
- Ryder Cupin voitti kuudennen peräkkäisen kerran Yhdysvallat.[3]
Jääkiekko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailut Zürichissä ja Baselissa, Sveitsissä. Muun muassa Kanada ja Yhdysvallat jäivät kisoista pois, ja Tšekkoslovakia lähti kesken kisojen kotiin maan presidentin Klement Gottwaldin kuoltua. Kisoihin jäi kolme joukkuetta, joista mestaruuden voitti Ruotsi, hopealle sijoittui Länsi-Saksa ja pronssille sijoittui Sveitsi.[4]
- Stanley Cupin voitti Montreal Canadiens.[5]
Nyrkkeily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Rocky Marciano puolusti menestyksekkäästi ammattinyrkkeilyn raskaan sarjan maailmanmestaruuttaan tyrmäämällä edellisen mestarin Jersey Joe Walcottin ensimmäisessä erässä 15.5. Chicagossa ja voittamalla Roland La Starzan 11. erän teknillisellä tyrmäyksellä 24.9. New Yorkissa.[6]
- Carl ”Bobo” Olson voitti ammattinyrkkeilyn keskisarjan Sugar Ray Robinsonilta vapautuneen maailmanmestaruuden ottamalla pistevoiton englantilaisesta Randy Turpinistä 21.10. New Yorkissa.[7]
Pikaluistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Yleisluistelun miesten maailmanmestaruuskilpailut. Mestaruuden voitti neuvostoliittolainen Oleg Gontšarenko.[8]
- Yleisluistelun naisten maailmanmestaruuskilpailut. Mestaruuden voitti neuvostoliittolainen Halida Štšegolejeva.[9]
Pohjoismaiset hiihtolajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ensimmäisen Keski-Euroopan mäkiviikon voitti itävaltalainen Josef Bradl.[10]
Pyöräily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Italian ympäriajon voitti Alfredo Bindan ennätystä sivuten viidennen kerran urallaan isäntämaan Fausto Coppi.[11]
- Ranskan ympäriajon voitti isäntämaan Louison Bobet.[12]
Taitoluistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailuissa mestaruuden voittivat yhdysvaltalainen Hayes Alan Jenkins, yhdysvaltalainen Tenley Albright, pariluistelussa Ison-Britannian Jennifer Nicks / John Nicks sekä jäätanssissa kolmannen peräkkäisen kerran Ison-Britannian Jean Westwood / Lawrence Demmy.[13]
Tennis[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Australian avointen miesten kaksinpelin mestaruuden voitti järjestäjämaan Ken Rosewall ja naisten yhdysvaltalainen Maureen Connolly.[14]
- Ranskan avointen kaksinpelien mestaruudet voittivat Ken Rosewall ja Maureen Connolly.[15]
- Wimbledonin miesten kaksinpelin mestaruuden voitti yhdysvaltalainen Vic Seixas ja naisten toisen peräkkäisen kerran Maureen Connolly.[16]
- Yhdysvaltain avointen miesten kaksinpelin mestaruuden voitti järjestäjämaan Tony Trabert ja naisten kolmannen peräkkäisen kerran Maureen Connolly, josta tuli ensimmäinen niin sanotun Grand Slamin saavuttanut eli kaikki neljä suurinta turnausta samana vuonna voittanut nainen.[17][18]
- Davis Cupin voitti Australia neljännen peräkkäisen kerran.[19]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5.
- Lounasheimo, Ilmo: Kehän sankarit. WSOY, 1987. ISBN 951-0-13981-5.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Pihlaja, s. 123
- ↑ a b c Pihlaja, s. 151
- ↑ a b Pihlaja, s. 152
- ↑ Raevuori, Antero: Pitkä kiekko, s. 39. WSOY, 1997. ISBN 951-0-21875-8.
- ↑ Pihlaja, s. 262
- ↑ Lounasheimo, s. 302–303, 697
- ↑ Lounasheimo, s. 701
- ↑ Pihlaja, s. 549
- ↑ Pihlaja, s. 551
- ↑ Pihlaja, s. 444
- ↑ Pihlaja, s. 605
- ↑ Pihlaja, s. 604
- ↑ Pihlaja, s. 707–708
- ↑ Pihlaja, s. 739
- ↑ Pihlaja, s. 738–739
- ↑ Pihlaja, s. 736–737
- ↑ Pihlaja, s. 737–738
- ↑ Heroes and villains: Maureen Connolly The Guardian. 5.6.2005. Viitattu 26.9.2018. (englanniksi)
- ↑ Pihlaja, s. 740
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Urheiluvuosi 1953 Wikimedia Commonsissa
