Uolevi Nojonen
| Uolevi Nojonen | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Ahti Uolevi Ylä-Nojonen |
| Syntynyt | 3. kesäkuuta 1939 Virrat |
| Kuollut | 2. helmikuuta 2021 (81 vuotta) Parkano |
| Kirjailija | |
| Esikoisteos | Sigmund Freudin kaamea flunssa |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Uolevi Nojonen (oik. Ahti Uolevi Ylä-Nojonen; 3. kesäkuuta 1939 Virrat[1] – 2. helmikuuta 2021 Parkano[2]) oli suomalainen kirjailija.[3] Hän kirjoitti myös salanimellä A. U. Pirkkala yhdessä Asko Martinheimon kanssa.
Nojonen valmistui humanististen tieteiden kandidaatiksi 1966, ja hän oli siviiliammatiltaan kansakoulunopettaja.[4] Kirjojen lisäksi Nojonen kirjoitti kuunnelmia, erilaisia näytelmiä, satutekstejä ja dramatisointeja. Omintakeisissa nuortenkirjoissaan Nojonen kuvaa tavallisesti maaseudun poikia.[5] Hän uudisti merkittävästi 1900-luvun lopun suomalaisten nuortenromaanien poikakuvausta. Aikalaisarvosteluissa hänen esikoisteostaan Sigmund Freudin kaamea flunssa (1968) verrattiin J. D. Salingerin romaaniin Sieppari ruispellossa.[6]
Nojonen sairastui 1970-luvun puolivälissä MS-tautiin ja menetti vähitellen liikuntakykynsä. Hän kirjoitti kuitenkin vielä 2000-luvun alkuun saakka, ja viimeisen teoksensa Niin kauan kuin on elämää hän kirjoitti suulla ohjaamallaan sukkapuikolla. Nojonen asui viimeiset vuotensa Parkanossa toisen vaimonsa Tarjan kanssa. Nojonen kuoli rauhallisesti kotonaan helmikuussa 2021.[2]
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nimellä Uolevi Nojonen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Sigmund Freudin kaamea flunssa, 1968
- Askeetti ei saa komplekseja, 1972
- Tinatähti ja Anselmin aarre, 1974
- Tartsan Koivula suomalaisessa leppämetsässä, 1977
- Matalat aidat, 1978
- Röönpöök, 1979
- Matkatoverit, 1979
- Luumujengi, 1980
- Roope ja Raisa, 1981
- Takku ja teltta ykkönen, 1982
- Hommat hanskassa Johnny, 1984
- Takku ja teltta kakkonen, 1985
- Iloiset tutkimusmatkat, 1987
- Pallo sukassa, 1988
- Ruudussa räntää, 1990
- Yksinäisen suden maili, 1994
- Kumipallopeli, 1999
- Niin kauan kuin on elämää. Ihmisen ääni 35. WSOY, 2003. ISBN 951-0-28160-3.
Salanimellä A. U. Pirkkala kirjoitetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tandem iskee suoneen (1982)
- Juttu on Tandem (1982)
Yhdessä Larssi Nojosen kanssa kirjoitetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Rikkiviisaan käsikirja (1995)
- Rikkiviisaan toinen käsikirja (1996)
- Rikkiviisaan kolmas käsikirja (1999)
- Rikkiviisaan neljäs käsikirja (2001)
- Rikkiviisaan uusi tuleminen (2003)
Vilkku-kirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Vilkku ja vaarallinen varasto, 1991
- Vilkku ja punaisen auton metsästys, 1992
- Vilkku ja sataman salaisuus, 1993
- Vilkku ja hirmuiset hevosvarkaat, 1995
- Vilkku ja oudot olosuhteet, 1997
Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Valtion kirjallisuuspalkinto 1969, 1975, 1982 ja 1988
- Tauno Karilaan palkinto 1973
- Topelius-palkinto 1973 ja 1989
- Hämeen läänin taidepalkinto 1989
- Tirlittan-palkinto 1995
- Pro Arte Tawastica -mitali, 1997
- Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto 1975, 1982, 1985, 1989 ja 1993
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Pirkanmaalaista kaunokirjallisuutta – Uolevi Nojonen. 16.6.2004. Tampereen kaupunginkirjasto – Pirkanmaan maakuntakirjasto (Web Archive 2012). Arkistoitu 17.8.2012. Viitattu 18.12.2020.
- ↑ a b Hyttinen, Hannu: Elämä loppuun asti. Aamulehti, 6.2.2021, 140. vsk, nro 36, s. B16–17. Tampere: Sanoma Media Finland Oy.
- ↑ Kuka kukin on 2003, s. 669. Helsinki 2002. ISBN 951-1-18086-X
- ↑ Rantala, Risto – Turtia, Kaarina (toim.): Otavan kirjallisuustieto, s. 534. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X.
- ↑ Facta 2001, osa 12, p. 98. WSOY 1984.
- ↑ Nordling, Päivi: Nuoruuden hento ote: Uolevi Nojosen pojat kutsuvat uuteen luentaan. Onnimanni, 2019, nro 3, s. 20–24.
| ||||||||||||||
