U 137 -sukellusveneselkkaus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Puolalainen whiskyluokan sukellusvene (1971)

U 137 -sukellusveneselkkaus tapahtui 27. lokakuuta 1981, kun neuvostoliittolainen sukellusvene ajoi karille Ruotsin etelärannikolla noin kymmenen kilometrin päässä Karlskronan laivastotukikohdasta.[1]

Tapahtumat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sukellusveneen numero oli U 137, Projekti 613:n tai NATO-koodiltaan Whisky-luokan vene, eli voimanlähteeltään perinteinen diesel-sähkötyyppi. Joissakin lehdissä väitettiin aluksen olevan nykyaikaistettu jatkokehitelmä toisen maailmansodan loppupuolella täpärästi palveluskäyttöön ehtineestä saksalaisesta Tyyppi XXI -sukellusveneestä.

Alus ajoi tiukasti karille Karlskronan saaristossa sotilaallisella suoja-alueella Etelä-Ruotsissa. Karilleajopaikka sijaitsee Gåsefjärdenillä kymmenen kilometrin päässä Karlskronan laivastotukikohdasta. Ruotsin hallitus esitti välittömästi Neuvostoliitolle ankaran vastalauseen. Tapaus oli pahin Ruotsia kohdannut rajaloukkaus sitten toisen maailmansodan.

Aluksessa oli 59 miehistön jäsentä. Sukellusvene oli koko yön yrittänyt omin voimin päästä irti karilta siinä kuitenkaan onnistumatta. Aamulla ruotsalaiskalastaja huomasi sukellusveneen ja ilmoitti siitä poliisille. Neuvostoliittolaiset alukset seurasivat tapahtumia aluevesirajan ulkopuolelta. Ruotsissa ihmeteltiin, miten vieraan vallan sukellusvene oli ollut 15 tuntia karilla tulematta huomatuksi, sillä esimerkiksi dieselmoottoreiden jyskeen on täytynyt kuulua pitkälle.[1]

Sukellusveneen päällikkö Anatoli Mihailovitš Guštšin ei ollut halukas yhteistyöhön karille ajosta huolimatta. 1. marraskuuta sukellusvene teki vielä kerran yrityksen päästä karilta omin voimin, mutta seuraavan päivän puhkesi myrsky, ja alus joutui merihätään ja pyysi apua. Neuvostosukellusvene irrotettiin karilta ruotsalaisvoimin. Päällikkö Anatoli Mihailovitš Guštšin siirtyi ruotsalaiseen torpedovene Västervikiin kuulusteltavaksi. Guštšinin mukaan karilleajon syynä oli kompassiviasta aiheutunut navigointivirhe. Neuvostoliiton viranomaiset kertoivat samoin: kyseessä oli navigointi- ja kurssivirhe. Neuvostoliitto oli pyytänyt virallisesti anteeksi 31. lokakuuta. Ulkoministeri Ola Ullsten ei hyväksynyt väitettä, ja Ruotsi lähetti Neuvostoliitolle nootin. Ruotsissa anteeksipyyntöä pidettiin diplomaattisena voittona. Karilleajo herätti suurta huomiota koko maailmassa. Tapausta pidettiin nöyryyttävänä sekä Ruotsille että Neuvostoliitolle: Ruotsille siksi, ettei se havainnut ajoissa näin räikeää alueidensa loukkausta, ja Neuvostoliitolle siksi, ettei se pystynyt uskottavasti torjumaan syytöksiä vakoilusta.

Selkkaus päättyi virallisesti 4. marraskuuta, kun ruotsalainen hinaaja hinasi sukellusveneen kansainväliselle vesialueelle. Seuraavana päivänä Ruotsin pääministeri Thorbjörn Fälldin teki yleisölle vakavan paljastuksen. Fälldin kertoi, että sukellusvene oli todennäköisesti varustettu ydinaseilla. Edellisenä päivänä ruotsalaiset ydinfyysikot olivat suorittaneet paikalla mittauksen gammaspektrometrillä ja todenneet, että sukellusveneessä oli uraani-238:aa. Venäläinen lehdistö torjui väitteen, sanoen että mittaustulokset oli saatu tiedemiesten tritiumia sisältäneistä kellotauluista.[1]

Vastalauseena välikohtauksen johdosta Ruotsin edustajat jäivät pois Moskovassa 7. marraskuuta pidetyistä lokakuun vallankumouksen vuosipäivän juhlallisuuksista.

U 137 -sukellusvene ei ollut viimeinen neuvostoliittolainen sukellusvene, joka kävi Ruotsin aluevesillä. 1980-luvulla Ruotsi ilmoitti Moskovalle useista sukellusveneiden aluevesivierailusta; sukeltajat löysivät paikka paikoin pohjasta jälkiä, jotka vaikuttivat tulleen telaketjuistalähde?; joissakin venäläisissä kahden hengen pienoissukellusveneissä on telaketjut kovalla pohjalla liikkumista varten.lähde?

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Vuosikirja 81, s. 260. Terävä vastalause Ruotsilta N-liitolle. KG Bertmark Kustannus Oy.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]