Tuula Sariola
Sivulta puuttuu Tuula Marjatta Sariola (o.s. Korpela, s. 7. joulukuuta 1941 Sääksmäki) on kirjailija Mauri Sariolan (1924–1985) leski. Nykyisin eläkkeellä oleva tullivirkailija asuu Helsingissä. Tuula Sariola esittäytyi nimissään julkaistujen dekkarien kirjoittajana 17 vuoden ajan. Todellisuudessa teokset on kirjoittanut toimittaja Ritva Sarkola.[1]
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Sariolan lavastettu kirjailijanura
Tuula Korpela tapasi Mauri Sariolan 1960-luvun lopulla Sariolan kesämökkipaikkakunnalla Sammatissa (nykyinen Lohja). Pariskunta avioitui 1970. Sammatin maisemiin sijoittuu myös ensimmäinen Tuula Sariolan nimissä julkaistu teos Murha Sammatissa, joka pohjautui vuonna 1983 tapahtuneeseen maanviljelijä Erkki Lylyksen polttomurhaan. Kolmas kirja Halikon kirkkomurha puolestaan sijoittuu Tuula Sariolan lapsuudenympäristöön. Tuula Sariola on kertonut pitävänsä Mauri Sariolaa esikuvanaan ja aloittaneensa kirjoittamisen miehensä kuoleman jälkeen.
Ensimmäisen teoksen päähenkilöksi kirjoittaja loi rikostarkastaja Olli Jääskeläisen, mutta myöhemmin hän herätti henkiin Mauri Sariolan luoman tunnetun hahmon, rikostarkastaja Olavi Susikosken, joka seikkaili kahdessa kirjassa. Jälkeenpäin Tuula Sariola on pitänyt Susikosken paluuta virheenä.
Muutaman dekkarin jälkeen Tuula Sariolan nimissä julkaistiin myös rakkausromaaneja. Vuonna 1997 ilmestynyt Ampiaispesä on Tuula Sariolan näkökulma tapahtumiin, joita Mauri Sariola kuvasi 1970 ilmestyneessä Ampiaiskesässä. Kirjassa kerrotaan Sarioloiden avioliiton myrskyisistä vaiheista, samoin pseudonyymi Esko Laukon syntyhistoriasta.
Aikoinaan epäiltiin Tuula Sariolan kirjoittaneen Esko Laukon nimellä ilmestyneet dekkarit. Sittemmin salanimen käyttäjäksi paljastui Mauri Sariola. Tuula Sariolan kytkeminen Esko Laukkoon oli Mauri Sariolan kirjailijakuvan ylläpitämiseen ja Laukon kirjojen markkinointiin liittynyt mediaoperaatio.[2]
Tuula Sariolan nimellä julkaistujen kirjojen todelliseksi kirjoittajaksi paljastui kesäkuussa 2006 toimittaja Ritva Sarkola joka tunsi Mauri Sariolan jo ennen tämän avioitumista Tuula Korpelan kanssa ja josta tuli pariskunnan hyvä ystävä. Hän kirjoitti Murha Sammatissa -teoksen kahdessa viikossa auttakseen ystäväänsä Sariolaa, joka oli miehensä kuoleman jälkeen väittänyt omistavansa tämän keskeneräisen käsikirjoituksen. Tuula Sariola kiisti aluksi väitteen, mutta myönsi asian paria päivää myöhemmin.[3] Ritva Sarkola ryhtyi kirjoittamaan dekkareita omalla nimellään. Sarkolan kirja Kuoleman kirkko ilmestyi suomussalmelaiselta Myllylahti-kustantamolta syksyllä 2006.
Tuula Sariolan määrättiin palauttamaan vuosina 2001–2006 saamansa kirjastoapurahat, yhteensä lähes 30 000 euroa. Opetusministeriön kirjastoapurahalautakunta päätti periä apurahat takaisin, koska Sariola ei ollut itse kirjoittanut teoksiaan.
Helmikuussa 2008 Helsingin kihlakunnansyyttäjä päätti nostaa syytteet Sarkolaa ja Sariolaa vastaan. Heitä syytettiin kolmesta törkeästä avustuspetoksesta,[4] mutta Helsingin käräjäoikeus päätyi lokakuussa 2008 tuomitsemaan heidät yhdestä avustuspetoksesta ja petoksesta sakkoihin. Sariola määrättiin maksamaan 90 päiväsakkoa, joka hänen tuloillaan on 1710 euroa. Sarkola sai myös 90 päiväsakkoa, joka teki hänen tuloillaan 1530 euroa.[5]
Juttu meni hovioikeuteen ja heidät tuomittiin törkeästä avustuspetoksesta lokakuussa 2009. Sariola sai kymmenen kuukauden ehdollisen vankeustuomion sekä sakkoja ja Sarkola sai kahdeksan kuukauden ehdollisen vankeustuomion ja sakkoja. Sariola määrättiin maksamaan korvausta opetusministeriölle. Sekä syyttäjä, että tuomitut tyytyivät hovioikeuden ratkaisuun. [6]
[muokkaa] Sariolan nimissä julkaistut teokset
- Murha Sammatissa (1989)
- Myrkkyä! (1990)
- Halikon kirkkomurha (1991)
- Susikosken paluu (1992)
- Risteily rakkauteen (1993)
- Susikoski Orilammella (1994)
- Pirulle pikkusormi (1995)
- Murhien maraton (1996)
- Ampiaispesä (1997)
- Valkoinen murha (1998)
- Kesä loppuu kuolemaan (1999)
- Totta on, mutta todistakaa (2000)
- Hirtetty hiljaisuudessa (2001)
- ...ja kolmas kerta! (2002)
- Ahneus kasaa, kuolema tasaa (2003)
- ...ja viimeisenä tulee kuolema (2005)
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Vesa Kärki: Ritva Sarkola teki Tuula Sariola -kirjat (Kaleva 13.6.2006)
- ↑ Hymyssä (1/70) julkaistiin juttu otsikolla Tuula Korpela - oletteko nimimerkki Esko Laukko? - Olen! Esko Laukon ja Mauri Sariolan erikoishaastattelu. Jutun on nimellisesti kirjoittanut Jorma K. Virtanen, mutta teksti on Ikävalkon mukaan todellisuudessa Mauri Sariolan kirjoittamaa. Siihen sisältyy mm. sepitetty kohtaus, jossa Tuula Korpela "tunnustaa" Jorma K. Virtaselle olevansa Esko Laukko. Mauri Sariolan rooliksi esitetään, että "tunnettu ja tunnustettu kirjailija Mauri Sariola on häntä ystävällisesti auttanut". (Parempi kertarutina... 1986, s. 234-235)
- ↑ Sariola myöntää haamukirjoittajan (Helsingin Sanomat)
- ↑ STT: Sarkola ja Sariola saavat syytteet törkeästä avustuspetoksesta Iltalehti. 22.2.2008. Viitattu 23.2.2008.
- ↑ MTV3: Dekkaritädeille roimat sakot MTV3. 30.10.2008. Viitattu 30.10.2008.
- ↑ Valekirjajupakkaa ei enää käsitellä oikeudessa HS.fi. Viitattu 29.12.2009.
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Parempi kertarutina kuin ainainen kitinä: Mauri Sariolan päiväkirja (toim. Reijo Ikävalko) 1986. Jyväskylä, Helsinki : Gummerus
