Turun Kivipaino

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kivipainon talo osoitteessa Linnankatu 31.

Turun Kivipaino on Turun keskustassa sijaitseva tehdasrakennus, jossa on toiminut Turun Kivipaino Oy:n painotehdas. Turun Kivipaino Oy:n toiminta päättyi vuonna 1979, minkä jälkeen Linnankadun tehdasrakennuksen omistajaksi tuli Turun kaupunki. Kaupunki on vuokrannut tiloja edelleen, ja rakennuksessa on toiminut muun muassa Linnateatteri vuosina 2003–2019.[1]

Arkkitehti Stefan Michailowin suunnittelema tehdasrakennus on valmistunut vuonna 1910 ja sen julkisivu on Ursininkadun suuntaan. Jykevän tiilisen rakennuksen julkisivu edustaa rytmikästä ja voimakkaasti jäsennettyä jugendia. Arkkitehti Alexander Nyström on suunnitellut rakennuksen julkisivuun muutoksia vuonna 1924. Linnankadun puolella rakennuksen edessä on kaksi puutaloa. Vanhempi, 1821 rakennettu puutalo, on kiinni kivipainon Linnankadun puoleisessa päädyssä. Uudempi, vuonna 1889 valmistunut puutalo sijaitsee Linnankadulla vanhemman puutalon rinnalla, ja sen on suunnitellut arkkitehti Arthur Kajanus.

Yrityshistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linnankadunpuoleinen pääty vuonna 2005.

Alkuperäinen Turun Kivipaino perustettiin vuonna 1851, kun turkulainen maalarioltermanni, Carl Gustaf Söderstrand sai erioikeudet kivipainon perustamista varten. Söderstrand myi yrityksensä kolmen vuoden kuluttua litografilleen, Julius Schörningille (s. 1827) ja painon nimeksi tuli Schörnings Litografiska Inrättning. Omistussuhteiden vaihdosten jälkeen Åbo Stentryckeri Ab syntyi vuonna 1874.[2] Tämä yritys ajautui konkurssiin 1937 pankin irtisanouduttua sen lainoista, jolloin yhtiön konkurssipesä koneineen ja kiinteistöineen ostettiin uudelle Turun Kivipaino Oy:lle 1938. Turun Kivipaino Oy fuusioitui 1977 helsinkiläiseen Oy Tilgmann Holding Ab:hen.[3]

Painotuotteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Painotalon pääartikkeleja olivat mm. kirjat, rasiat, kartonkipainatukset, kääreet, pelikortit sekä mainospainatukset. Kivipaino painoi paljon myös etikettejä etenkin Turun seudun yrityksille. 1900-luvulla painon suurimpia asiakkaita olivat tupakkatehdas Rettig, Jalostaja, makeistehdas Hellas, Marlin mehutehdas, Juseliuksen paitatehdas, Turun Saippua sekä Auran panimo.

1930-luvulla Turun Kivipainon myyntimenestykseksi nousivat posliinisiirtokuvat. Niitä vietiin Ruotsiin Gustavsbergiin ja Rörstrandiin sekä ennen sotia myös Tanskan, Belgian, Hollannin, Ranskan, Tšekkoslovakian ja USA:n tehtaisiin. Suomessa suurin asiakas oli Arabian posliinitehdas.

Yksi ikonisimmista Turun Kivipainon tuotteista on Turun Linna -korttipakka, jota itävaltalainen perheyritys Piatnik painaa ja myy edelleen. Pelikortit kuuluivat Turun Kivipainon päätuotteisiin vuodesta 1878 alkaen. Kortit painettiin Turussa, mutta niiden piirustukset tilattiin Saksasta, Dondorf-nimiseltä yritykseltä, kunnes Saksan valtio takavarikoi liikkeen ja irtisanoi lisenssisopimuksen. Koska Kivipainon oli löydettävä vaihtoehto saksalaisille kuville, Rainer Baer, Turun Kivipainon valokuvaaja kuvasi Turun linnan maalauksia Vaasa-suvun hallitsijoista. Valokuvat sovitettiin pelikorttien hahmoihin, ja näin klassiset pelikortit syntyivät.[2][4]

Arnold Tilgmann työskenteli 25-vuotiaana Turun Kivipainossa. Tänä aikana hän suunnitteli mm. Sisu-pastillin pakkauksen ja logon, joka on säilynyt samanlaisena 1920-luvulta nykypäivään.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sisua, siloa ja sinappia - Merkkituotteita Turusta. Gummerrus Kirjapaino Oy, Jyväskylä: Turun maakuntamuseon julkaisuja 6, 2004.
  • Laaksonen, Mikko & Nummelin, Juri: Turun seudun arkkitehtuuriopas. Porvoo: Kustantaja Laaksonen, 2013.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kuka käyttäjäksi kivipainotaloon? – Turku etsii uutta vuokralaista Linnateatterin tilalle Turkulainen. Viitattu 30.5.2020.
  2. a b Turun Kivipainosta näyttely Vanhalinnassa Aamuset. Viitattu 30.5.2020.
  3. Yritys ja pörssihistoriaa: Turun Kivipaino Osakeyhtiö Pörssitieto.fi. Viitattu 30.5.2020.
  4. Pelikortit, Turun Linna Lautapelit.fi. Viitattu 30.5.2020.
  5. Sisu-pastillin historia Cloetta. Viitattu 30.5.2020.