Tundrakirvinen
| Tundrakirvinen | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||
| Anthus gustavi Swinhoe, 1863 |
||||||||||||||||||
| Alalajit | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
| |
Tundrakirvinen (Anthus gustavi) on västäräkkien heimoon kuuluva varpuslintu, jonka kuvaili ensimmäisenä Robert Swinhoe vuonna 1863.
Sisällysluettelo |
Koko ja ulkonäkö [muokkaa]
Linnun pituus on 14–15 cm. Syyspukuinen lintu on suuresti nuoren lapinkirvisen näköinen. Kutsuääni on lyhyt näppäys "tsip". Hankala päästä näkemään, sillä laji hiippailee maassa ruohokasvillisuuden kätköissä ja lähtee lentoon vasta viime tingassa.
Esiintyminen [muokkaa]
Lisääntymisalue on Siperian tundralla, ulottuen jonkin matkaa Uralin länsipuolelle. Euroopan puoleinen populaatio on kooltaan noin 2 000–20 000 yksilöä. Muuttolintu, joka talvehtii pääasiassa Indonesiassa. Syysmuutolla harhautuu joskus Eurooppaan. Suomessa laji on tavattu toistaiseksi kerran, 9.9.1972 Lemlandin Lågskärillä.
Elinympäristö [muokkaa]
Tundran märät suot ja rämeet, niityt ja jokivarret.
Lisääntyminen [muokkaa]
Pesä on maassa ja munia on 4–5.
Ravinto [muokkaa]
Ruokailee maassa ja syö pääasiassa hyönteisiä ja muita pieniä selkärangattomia.
Lähteet [muokkaa]
- Rariteettikomitea
- Mullarney, Killian; Svensson, Lars; Zetterström, Dan & Grant, Peter: Lintuopas – Euroopan ja Välimeren alueen linnut. Otava, 2008. ISBN 951-1-15727-2.
Viitteet [muokkaa]
- ↑ Anthus gustavi IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)