Tribal-luokka (fregatti)
| Tribal | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
2 300 t (standardi) 2 700 t (max) |
| Pituus | 109,73 m |
| Leveys | 12,88 m |
| Syväys | 4,04 m |
| Koneteho |
COSAG: 1 x höyryturbiinia 12 500 shp (9,3 MW) 1 x Metrovick G-6 -kaasuturbiini 7 500 shp (5,6 MW) |
| Nopeus | 27 solmua |
| Miehistöä | 253 |
| Aseistus | |
| Meritorjunta |
2 x 4,5" (114 mm) Mk5* Mod 1 -tykkiä yksiputkisina asennuksina 1 x Mk10 Limbo-sukellusveneentorjuntaheitin 1 x Westland Wasp -helikopteri |
| Ilmatorjunta |
2 x Bofors 40 mm Mk7 -ilmatorjuntatykkiä 2 x Oerlikon 20 mm -ilmatorjuntatykkiä |
Tribal-luokka oli Britannian kuninkaallisen laivaston seitsemän fregatin muodostama alusluokka, joka suunniteltiin 1950-luvulla ja oli palveluksessa 1980-luvun alkuun.
Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1954 kyseenalaistettiin erikoistuneiden fregattien valmistus pääasiassa niiden aiheuttamien kustannusten takia, mutta syynä oli myös taisteluosastojen muodostamisen aiheuttamat vaikeudet pitkälle erikoistuneista aluksista eli oikeiden alusten, oikeaan aikaan ja oikeaan paikkaan sijoittaminen aiheutti operatiivisia ongelmia. Siksi aloitettiin vielä samana vuonna uusien alusten, joissa oli pääosa tyyppien 12, 41 ja 61 ominaisuuksista, suunnittelu. Työn tuloksena syntyi Tribal-luokan yleisfregatti (tyyppi 81), jonka suunnittelutyö saatiin päätökseen helmikuussa 1957.[1]
Suunnittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Luokan alukset olivat standardiuppoumaltaan 2 300 tonnia ja 2 700 tonnia täysin kuormattuna. Niiden kokonaispituus oli 109,7, leveys 12,9 ja syväys 4,0 metriä.[2]
Alukset olivat ensimmäisiä suurehkoja Britannian kuninkaallisen laivaston aluksia, joissa varsinaiseen propulsiojärjestelmään kuului kaasuturbiinit. Niihin asennettiin niin sanottu COSAG-järjestelmä (engl. COmbined Steam And Gas turbine), joka asennettiin myös rinnan valmistettuihin County-luokan hävittäjiin. Propulsiojärjestelmänä oli perinteinen 12 000 hevosvoiman höyryturbiini, joka yksin kykeni tuottamaan alukselle yli 20 solmun nopeuden. Lisävoimaksi oli asennettu 7 500 shp:n G-6-kaasuturbiini, jonka avustamana nopeus kasvoi 28 solmuun. Pelkällä kaasuturbiinilla saavutettiin 21 solmun nopeus. Järjestelmän etuna oli höyrykoneen hyvä hyötysuhde polttoaineenkulutuksen ja nopeuden välillä eli risteilytehokkuus ja kaasuturbiini mahdollisti tarvittaessa lisävoiman saannin. Koneisto mahdollisti riittävän tehon saavuttamisen pienemmällä kattilamäärällä, joten aluksilla oli vain yksi höyrykattila. Kattilamäärän pienennys säästi tilaa ja pienensi miehistön määrää. Järjestelmä mahdollisti myös aluksen nopeamman liikkeelle lähdön. Yhdestä kattilasta huolimatta aluksille jouduttiin asentamaan kaksi savuhormia, koska kaasuturbiini tarvitsi omansa, mikä vei kansitilaa.[1]
Alusten tykkiaseistuksena oli kaksi 4,5 tuuman tykkiä yksiputkisina Mk V -asennuksina. Toinen tykkitorneista oli sijoitettu juuri komentosillan eteen etukannelle ja toinen takakannelle. Ne oli otettu romutetuista C-luokan hävittäjistä ja niihin oli asennettu ennen asennusta uudet tähtäimet ja latausjärjestelmät. Uusiokäyttö johtui lähinnä kustannusten laskupaineesta ja nopeasti saannista. Tykkien korotuskulma oli ainoastaan 50 astetta, mikä rajoitti niiden käyttöä ilmatorjuntaan. Tulenjohtojärjestelmänä oli MRS3, joka oli asennettu sillan yläpuolelle ja taakse. Siihen oli liitetty tyypin 903 maalinseurantatutka.[3]
Alukset olivat kuninkaallisen laivaston ensimmäisiä fregatteja, joiden pääaseistuksen osaksi suunniteltiin ohjuksia. Aluksille asennettiin Sea Cat-ohjusten neliohjuksiset laukaisualustat ja niiden tarvitsema GWS21 ohjaus- ja valvontajärjestelmä. Laukaisualusta sijoitettiin päämaston kahtapuolen ja tulenjohtojärjestelmät sijoitettiin taaemman savuhormin sivuille rakennetuille tasanteille. Ohjusten toimitusviiveiden vuoksi ohjusten paikalle asennettiin alusten valmistusvaiheessa 40 millimetrin ilmatorjuntakanuuna ilman automaattista tulenjohtojärjestelmää lukuun ottamatta HMS Zulua. Aluksille asennettiin ohjukset määräaikaishuoltojen yhteydessä.[1] Ilmavalvontakyvyn mahdollisti tyypin 965 -kaukovalvontatutka ja sen suuri AKE1-antenni, joka oli asennettu maston huippuun. Keskivalvonnan ja maalinseurannan mahdollisti etuosassa olevaan mastoon asennettu tyypin 993 -tutka.[4]
Kolmas toteutettu innovaatio oli helikopterin vaatimien tilojen valmistus ja helikopterin sijoittaminen aluksille. Tämän seurauksena aluksille asennettiin vain yksi Limbo Mk10 -sukellusveneentorjuntaheitin, mutta toisen heittimen menetyksen korvasi paremmin kuin hyvin Westland Wasp-helikopterin aseistus ja sen suurempi kantama. Kaikuluotaimina aluksella olivat tyyppien 177, 170 ja 162 -järjestelmät.[5] Operatiivisten tutkien lisäksi aluksella oli merenkulkututka tyyppiä 978, joka oli sijoitettu päämastoon rakennetulle hyllylle.[6]
Alukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Nimi | Telakka | Kölinlasku | Vesille | Valmis | Kohtalo |
|---|---|---|---|---|---|
| HMS Ashanti | Yarrow and Company, Scotsoun | 15. tammikuuta 1958 | 9. maaliskuuta 1959 | 23. marraskuuta 1961 | upotettu maalilaivana 1988 |
| HMS Nubian | Portsmouthin telakka | 7. syyskuuta 1959 | 6. syyskuuta 1960 | 9. lokakuuta 1962 | upotettu maalilaivana 1987 |
| HMS Gurkha | John I. Thornycroft and Company, Woolston | 3. marraskuuta 1958 | 11. heinäkuuta 1960 | 13. helmikuuta 1963 | Indonesian laivastolle 1984 nimellä KRI Wilhelmus Zakarias Yohannes |
| HMS Eskimo | J. Samuel White and Company, Cowes | 22. lokakuuta 1958 | 20. maaliskuuta 1960 | 21. helmikuuta 1963 | upotettu maalilaivana 1986 |
| HMS Tartar | Devonportin telakka | 22. lokakuuta 1959 | 19. syyskuuta 1960 | 26. helmikuuta 1962 | Indonesian laivastolle nimellä KRI Hasanuddin |
| HMS Mohawk | Vickers Armstrong, Barrow-in-Furness | 23. joulukuuta 1960 | 5. huhtikuuta 1962 | 29. marraskuuta 1963 | myyty romutettavaksi |
| HMS Zulu | Alexander Stephen and Sons, Linthouse | 13. joulukuuta 1960 | 3. heinäkuuta 1962 | 17. huhtikuuta 1964 | Indonesian laivastolle nimellä KRI Martha Khristina Tiyahahu |
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1947-1995. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1995. ISBN 0-85177-605-1. (englanniksi)
- Marriott, Leo: Royal Navy Frigates 1945-1983. Lontoo, Englanti: Ian Allan, 1983. ISBN 0-7110-1322-5. (englanniksi)
- Boniface, Patrick: Type 81 A History of the Tribal Class Frigate. Penzance, Cornwall: Periscope Publishing, 2012. ISBN 978-1-904381-51-8. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| HMS Ashanti - HMS Nubian - HMS Gurkha - HMS Eskimo - HMS Tartar - HMS Mohawk - HMS Zulu |
| Edeltäjä: Blackwood-luokka – Seuraaja: Tyyppi 21 |