Tongzhi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Qing Tongzhi, 同治帝
清 佚名 《清穆宗同治皇帝朝服像》.jpg
Kiinan keisari
11. marraskuuta 186112. tammikuuta 1875
Edeltäjä Xianfeng
Seuraaja Guangxu
Tiedot
Syntynyt 27. huhtikuuta 1862
Kielletty kaupunki, Peking, Kiina
Kuollut 12. tammikuuta 1875 (18 vuotta)
Kielletty kaupunki, Peking, Kiina
Puoliso keisarinna Alute

Keisari Tongzhi (myös Tung-tsi tai Mu-tsung, [1] kiin. 同治帝), 27. huhtikuuta 185612. tammikuuta 1875), alku­peräiseltä nimeltään Zaichun, oli mantšulaisen Qing-dynastian kymmenes keisari ja kahdeksas tähän sukuun kuulunut Kiinan hallitsija. Hän oli keisarina vuosina vuosina 1861–1875, mutta koska hän oli valta­istuimelle noustessaan ala­ikäinen ja kuoli jo 18-vuotiaana, valtaa hänen hallitsija­kaudellaan käytti hänen äitinsä, leski­keisarinna Cixi. Vaikka Tongzhin vaikutus valtiollisiin asioihin oli vähäinen, historioitsijat ovat antaneet nimen Tongzhi-restauraatio hänen hallitsija­kautensa aikana tehdyille epä­onnistuneille yrityksille Kiinan nyky­aikaistamiseksi ja poliittiseksi vakauttamiseksi.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tongzhi oli keisari Xianfengin ja hänen puolisonsa, myöhemmän leski­keisarinna Cixin ainoa eloon jäänyt poika. Hänen hallitsija­nimensä oli aluksi Qixiang (祺祥; mantšuksi: Fengšengge Sabingga), mutta Cixin vaatimuksesta hän myöhemmin hylkäsi tämän nimen ja otti käyttöön uuden hallitsija­nimen Tongzhi, joka merkitsee "järjestystä ja vaurautta." Nimi ilmaisi kungfutse­laisen ihanne­käsityksen siitä, mitä hyvän hallinnon piti tuottaa yhteis­kunnalle.[2] Toisinaan on virheellisesti tulkittu, että nimi tarkoittaisi "yhteis­hallintoa" (kiin. tongzhi, 母子同治天下) ja viitannut kahden leski­keisarinnan, Cixin ja Ci'anin yhteis­hallintoon. Tämä on kuitenkin selvästi virheellinen tulkinta, sillä heidän hallintonsa oli väliaikainen järjestely, johon ei olisi pidetty sopivana viitata hallitsijan nimessä.[2] Nykyäänkin käytössä oleva kiinalainen sanonta "ottaa vastaan audienssi verhon takana" ((kiinaksi)) on peräisin Tongzhin ajalta ja kuvaa Cixin vallan­käyttöä poikansa kautta.

Tongzhi tuli keisariksi viisivuotiaana isänsä, keisari Xianfengin kuoltua. Hänen isänsä oli valinnut poikansa ala­ikäisyyden aikaiseksi sijais­hallitsijaksi Sushunin, jonka kuitenkin syrjäyttivät leski­keisarinnat Cixi, Tongxhin äiti, ja Ci'an, Xianfengin aikainen keisarinna. Näistä kahdesta nimen­omaan Cixi tuli selvästi Kiinan tosi­asialliseksi hallitsijaksi. Ylimmäksi neuvon­antajakseen he nimittivät nuoren keisarin sedän, prinssi Gongin.[3]

Toden­näköisesti tällöin toivottiin, että Tongzhista tulisi aikanaan Qing-dynastian toisen keisarin, Kangxin vertainen hallitsija. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, koska Tongzhista tuli kasvaessaan uppi­niskainen ja irstas nuori mies.[4]

Syksyllä 1872 teini-ikäinen keisari solmi avio­liiton keisarinna Aluten kanssa[5] ja otti myös useita jalkavaimoja.[6] Tongzhi ilmeisesti halusi ottaa tällöin vallan käiinsä välittömästi ja ryhtyi riitelemään asiasta hovissa vaatien sijais­hallitsijan syrjäyttämistä ja siitä, milloin sen tuli tapahtua. Leski­keisarinna ilmoitti, että tämän oli määrä tapahtua 23. helmikuuta 1873 ja piti tästä päivä­määrästä kiinni. [7]

Päivää sen jälkeen kun Tongzhi otti vallan käsiinsä, ulko­maiden lähettiläät pyysivät teini-ikäiseltä keisarilta audienssia.[8] Pyyntö herätti kuitenkin hovin virka­miesten ja ulkomaisten lähettiläiden välillä suurta eri­mielisyyttä noudatettavasta protokollasta, sillä lähettiläät tekivät selväksi, etteivät he halunneet suorittaa kiinalaisen tavan edellyttämää rituaalista kumartelua keisarin edessä.[8] Qing-hallituksen ei myöskään ollut halukas pitämään audienssia Kielletyn kaupungin rajojen sisä­puolella, ja paikaksi valittiin "Purppuraisen valon paviljonki" eräässä Kielletyn kaupungin länsi­puolella järven rannalla sijaitsevassa palatsissa, joka nykyään on osa Zhongnanhaita.[9] Audienssi pidettiin lopulta 29. kesäkuuta 1873. Audienssin jälkeen ulkomaiset suur­lähettiläät ilmaisivat selvästi närkästyksensä siitä, että heidät oli otettu vastaan hallissa, jossa Qing-keisarit alun perin olivat vastaan­ottaneet veron­alaisten alus­maidensa lähettiläitä.

Vuonna 1874 keisari Tongzhi aikoi rakentaa uudelleen Vanhan kesä­palatsin, joka oli raunioitunut toisessa oopiumi­sodassa. Koska valtion varat kuitenkin olivat vähissä, hän joutui riitaan ministeriensä kanssa, joihin kuului kaksi myös kaksi hänen setäänsä, prinssi Gong sekä Yixuan eli prinssi Chun, keisari Xianfengin veli­puoli, joka oli myös naimisissa leski­keisarinna Cixin nuoremman sisaren kanssa. Paitsi kohtuuttoman kalliista hankkeesta, ministerit nuhtelivat keisaria myös moraalisesti löyhistä elintavoista.[10] Tästä raivostuneena keisari erotti molemmat prinssit viroistaan, mutta leski­keisarinna Cixi puuttui heidän pyynnöstän asiaan, ja keisari peruutti päätöksensä.[11]

Joulukuussa 1873 Tongzhi sairastui isorokkoon, minkä vuoksi leski­keisainnat ottivat jälleen valtion asiat hoitoonsa. [12]. Keisari kuoli 12. tammikuuta 1875[13]. Hänellä ei ollut perillisiä, eikä hän ollut myöskään testamentilla määrännyt itselleen seuraajaa.[14]

Tongzhin kuoleman jälkeen vallan­perimyksestä syntyikin kiistoja, joihin vaikutti myös se, että vaikka hän oli lapseton, hänen puolisonsa, keisarinna Aluten kerrottiin olevan raskaana.[15] Lopulta leski­keisarinna määräsi uudeksi hallitsijaksi Tongzhin silloin vasta kolmi­vuotiaan serkun, prinssi Chunin ja leski­keisarinnan sisaren pojan, prinssi Zaitienin[14], joka nousi valta­istuimelle nimellä keisari Guangxu. Leski­keisarinna Cixi jatkoi edelleen sijais­hallitsijana.[14] Tongzhin puoliso, keisarinna Alue, kuoli hänkin lyhyen ajan kuluttua, 27. maaliskuuta 1875.[15]

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolisot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Keisarinna Xiaozheyi (kiin. 孝哲毅皇后), Alute-klaanista (1854–1875)
  2. Keisarillinen jalosukuinen puoliso Shushen, (kiin. 淑慎皇貴妃) (1860–1905), Fuca-klaanista.
  3. Keisarillinen jalosukuinen puoliso Zhuanghe, (kiin. 莊和皇貴妃) (1857–14. huhtikuuta 1921), Alute-klaanista, keisarinna Xiaozheyin täti
  4. Keisarillinen jalosukuinen puoliso Jingyi,[16] (kiin. 敬懿皇貴妃) (1856–1932) Heseri-klaanista.
  5. Keisarillinen jalosukuinen puoliso Ronghui, (kiin. 榮惠皇貴妃) (1854–1933) Gioro-klaanista.

[17]

Muotokuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Tongzhi Emperor

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Qing-dynastian historiateoksen luonnos 《清史稿》卷二百十四.列傳一.后妃傳.
  • Sterling Seagrave: Dragon Lady, ISBN 0-679-73369-8.
  • Wan Yi, Wang Shuqing, Lu Yanzhen: Daily life in the Forbidden City, ISBN 0-670-81164-5.
  • May Holdsworth, Caroline Courtauld: Forbidden City: The Great Within, Second Edition, ISBN 962-217-792-1.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ”Kiina”, Otavan iso Fokus, 3. osa (Ip-Kp), s. 1812. Otava, 1973. ISBN 951-1-00051-9.
  2. a b Jung Chang: Kiinan viimeinen keisarinna, s. 78. Suom. Jaana Iso-Markku. Otava, 2013. ISBN 978-951-1-23807-2.
  3. Jung Chang, s. 77
  4. Jung Chang, s. 146
  5. Jung Chang, s. 141
  6. Jung Chang, s. 193
  7. Seagrave, Sterling Dragon Lady: the Life and Legend of the Last Empress of China (Knopf, 1992), pg. 130-131
  8. a b Jung Chang, s. 144
  9. Seagrave, pg. 131
  10. Jung Chang, s. 147
  11. Jung Chang, s. 148
  12. Jung Chang, s. 149-150
  13. Jung Chang, s. 150
  14. a b c Jung Chang, s. 157
  15. a b Jung Chang, s. 151-152
  16. May Holdsworth, Caroline Courtallud: Forbidden City: The Great Within, Second Edition, ISBN 962-217-792-1
  17. Qing-dynastian historiateoksen luonnos 《清史稿》卷二百十四.列傳一.后妃傳.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mary Clabaugh Wright. The Last Stand of Chinese Conservatism: The T'ung-Chih Restoration, 1862-1874. (Stanford: Stanford University Press, 1957).
Edeltäjä:
Qing Xianfeng
Kiinan keisari
1861–1875
Seuraaja:
Qing Guangxu