Tokion pommitukset

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tokion palopommituksen uhreja 10. maaliskuuta 1945.
Tokion pommitusten uhrien muistomerkki Yokoamichon puistossa.

Tokion pommitukset tai Tokion palopommitukset olivat osa Yhdysvaltain armeijan ilmavoimien tekemiä iskuja Japania vastaan toisessa maailmansodassa. Pienimuotoinen Doolittlen isku toteutettiin huhtikuussa 1942, ja strategiset pommitukset alkoivat vuonna 1944, kun raskas B-29 pommikone otettiin käyttöön.

9.–10. maaliskuuta 1945 toteutettu Operaatio Meetinghouse on historian tuhoisin ilmapommitus.[1] Siinä kuoli enemmän ihmisiä kuin Hiroshimassa, Nagasakissa tai Dresdenissä, arvioiden mukaan noin 100 000 henkeä, ja 41 neliökilometrin laajuinen alue Tokiosta tuhoutui täysin. Tokio oli maailman tiheimmin asuttu kaupunki, sen rakennukset olivat pääosin puutaloja, ja sää oli pommitusyönä hyvin tuulinen. Kaupunkiin pudotettiin 1600 tonnia palopommeja.[2] Tuhoutuneella alueella asui noin 1,5 miljoonaa ihmistä, joten esitetyt arviot uhrien määrästä voivat olla pienempiä kuin todellinen uhriluku.[3]

Japanin keisarillinen palatsi sijaitsi tuhoutuneen alueen lähellä, ja keisari Hirohito vieraili alueella pommituksen jälkeen. Sen on sanottu vaikuttaneen keisarin haluun solmia rauha, mutta vielä heinäkuussa 1945 hän ei hyväksynyt Potsdamin julistuksen mukaista antautumista.

Vuosina 1948–1951 Sumidan alueelle Yokoamichon puistoon kerättiin 105 400 Tokion pommituksissa kuolleen ihmisen tuhkat. Muistomerkki uhreille paljastettiin vuonna 2001.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]