Lucille Ball

Lucille Ball
Lucille Ball kuvattuna 1943
Henkilötiedot
Koko nimi	Lucille Désirée Ball
Syntynyt	6. elokuuta 1911 Jamestown, New York, Yhdysvallat
Kuollut	26. huhtikuuta 1989 (77 vuotta) Beverly Hills, Kalifornia, Yhdysvallat
Ammatti	komedienne, malli, näyttelijä, tuottaja
Näyttelijä
Aktiivisena	1932–1989
Merkittävät roolit	Minun majesteettini Jälki häviää tyhjään I Love Lucy The Lucy Show
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie
Svensk Filmdatabas
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Lucille Désirée Ball (6. elokuuta 1911 Jamestown, New York – 26. huhtikuuta 1989 Beverly Hills, Kalifornia) oli yhdys­valtalainen näyttelijä, komedienne, malli ja tuottaja. Hän aloitti mallina, mikä johti esiintymisiin Broad­wayllä ja pieniin elo­kuva­rooleihin. 1950- ja 1960-luvulla Ball nousi suosioon omien televisio­sarjojensa I Love Lucyn ja myöhemmin The Lucy Show’n myötä.

Varhainen elämä

Lucille Ball syntyi New Yorkin James­townissa englantilaista suku­juurta olevaan baptisti­perheeseen. Hänen vanhempansa olivat Henry Durrell Ball (1887–1915) ja Désirée Evelyn Hunt (1892–1977). Ballin ollessa kolmen vanha hänen isänsä kuoli vain 27-vuotiaana lavantautiin. Äiti odotti miehensä kuollessa heidän toista lastaan. Isän kuoltua perhe muutti läheiseen Celoronin kylään äidin vanhempien luokse. Ballin pikku­veli Frederick Ball (1915–2007) syntyi saman vuoden heinä­kuussa.

Ball kasvoi äitinsä ja veljensä kanssa iso­vanhempiensa luona Celoronissa. Neljä vuotta miehensä kuoleman jälkeen DeDe Ball avioitui uudelleen ruotsalais­sukuisen Edward Petersonin kanssa.

Ollessaan 12-vuotiaana ensimmäistä kertaa lavalla, Ball alkoi tuntea kutsumusta esiintymiseen ja haaveilla kuuluisuudesta. Vuonna 1926 äiti sai lähetettyä Ballin opiskelemaan draamaa esittävien taiteiden kouluun New Yorkiin. Ball ei menestynyt draama­opinnoissaan ja kertoi myöhemmin: ”Ainoa asia, jonka draama­koulussa opin, oli miten esittää pelästynyttä.”

Ura

Alku

Ballin opettajat eivät olleet uskoneet hänen kykyihinsä draama­koulussa, jolloin hän palasi takaisin New Yorkiin vuonna 1928 aloittaakseen uransa esiintyvänä taiteilijana. Hän työskenteli hetken jäätelö­myyjänä ennen kuin pääsi salonki­malliksi muoti­yrittäjä Hattie Carnegielle. Tämä kehotti Ballia värjäämään ruskeat hiuksensa vaaleiksi. Mallinuran ollessa nousussa Ball sairastui nivelreumaan, jonka takia hän ei pystynyt käymään töissä kahteen vuoteen. Hän kuitenkin toipui sairaudesta sen verran, että saattoi taas jatkaa uraa kohti näyttelijäksi.

Vuonna 1932 Ball palasi pitkältä sairaus­lomalta New Yorkiin. Hän työskenteli mallina Max Factor -meikki­valmistajalle sekä tupakka­tyttönä Chester­field-savuke­merkille. Lisäksi hän jatkoi mallintöitään Carnegiella. Ball pääsi myös esiintymään muutamassa esityksessä Broad­wayllä tanssijana nimellä Diane Belmont, mutta ei menestynyt.

Ensimmäiset roolit Hollywoodissa

Ball kuvattuna argentiinalais­lehden kannessa vuonna 1938.

Vuodesta 1933 alkaen Ball alkoi esiintyä elo­kuvissa. Hän oli kreditoimattomassa roolissa elo­kuvassa Skandaali Roomassa, joka oli yksi hänen ensimmäisistä rooleistaan valko­kankaalla. Useiden klaffitehtävien jälkeen Ball muutti pysyvästi Hollywoodiin, jossa suuret elo­kuva­studiot sijaitsivat. Hän sai sopimuksen RKO Picturesilta ja esiintyi statistina muun muassa Fred Astairen ja Ginger Rogersin musikaaleissa Roberta ja Top Hat sekä Kittynä Laivasto tanssii -elo­kuvassa. Hollywood-musikaalien suuri tähti Rogers oli etäistä sukua Ballille tämän äidin kautta. Myös Rogersin ansiosta Ballille järjestyi lisää rooleja, ja he esiintyivät seuraavaksi yhdessä elo­kuvassa Suuri hetki (1937).

Vuonna 1936 Ball sai roolin komedia­näytelmästä Hey Diddle Diddle, jonka ansiosta hän toivoi pääsevänsä näyttelijäksi Broad­waylle. Näytelmä esitettiin ensimmäistä kertaa New Jerseyssä tammi­kuussa 1937 ja sai hyvät arvostelut, mutta muut esitykset peruttiin nopeasti pää­näyttelijä Conway Tearlen heikon terveyden vuoksi. Uutta käsi­kirjoitusta ei saatu aikaiseksi, joten tuotanto keskeytettiin.

Ball siirtyi 1940-luvun alussa Metro-Goldwyn-Mayerille, mutta ura ei edistynyt tässäkään yhtiössä. Ball esiintyi tuolloin B-elo­kuvissa, jotka menestyivät korkeintaan keskin­kertaisesti eivätkä tuoneet hänelle mainittavaa kuuluisuutta. Suuri yleisö kuitenkin huomasi hänet musikaalin Minun majesteettini (1943) sekä film noir -draaman Jälki häviää tyhjään (1946) pää­osissa. Nämä elo­kuvat olivat Ballin harvoja menestyksiä, vaikka ne eivät vielä tuoneetkaan hänelle lopullista läpi­murtoa. Elo­kuva­töiden ohessa Ball alkoi esiintyä myös radiossa lisä­tulojen saamiseksi. Hän vieraili uransa aikana useissa radio-ohjelmissa, muun muassa Lux Radio Theatressa.

Nousu sitcom-tähdeksi ja oma studio

Ball ja John Wayne vuonna 1955.

Vuonna 1948 Ball näytteli hassua koti­äitiä Liz Cugatia CBS Radion ohjelmassa My Favorite Husband. Siitä tuli menestys, ja Ballia pyydettiin mukaan myös ohjelman televisio­versioon. Tämä halusi kuitenkin näytellä ohjelmassa parina avio­miehensä Desi Arnazin kanssa. Tuottajat eivät tästä innostuneet, mutta Ballin ja Arnazin järjestämän vaudeville-show’n myötä studio muutti mielensä ja suostui luomaan paris­kunnan ympärille oman televisio-ohjelman. Ohjelman pilotti­jakso I Love Lucy tilattiin. Mainos­toimistot eivät olleet juuri kiinnostuneita ohjelman markkinoinnista, kunnes tupakka­tehtailija Philip Morris suostui toimimaan ohjelman sponsorina. Hän vaati kuitenkin sarjaa esitettävän viikoittain, ja että se sijoittuisi Kalifornian sijaan New Yorkiin.

Sarjaa alettiin tuottaa vuoden 1951 aikana, jolloin Ball ja Arnaz odottivat ensimmäistä lastaan. Tuolloin jo 40-vuotias Ball näytteli puoli­tuntisen tilanne­komedian pää­osassa yksin­kertaista ja kunnian­himoista Lucy Ricardoa ja Arnaz hänen avio­miestään Ricky Ricardoa.

Mustav­alkoisena kuvattua sarjaa I Love Lucy tehtiin yhteensä 180 jaksoa sisällytettynä kuuteen tuotanto­kauteen vuosina 1951–1957. Siihen sisältyi myös yksi värillisenä kuvattu jakso.

Sarja oli alulsta alkaen erittäin suosittu, ja koko kuuden vuoden ajan se pysyi katsojatilastojen kärjessä tai lähellä sitä.

Kun I Love Lucy pyöri menestyksekkäästi televisiossa, samaan aikaan Ball alkoi miehensä kanssa luoda omaa dynastiaansa television ympärille. He perustivat Desilu Productions -studion, joka tuotti suosittuja televisio­sarjoja Vaarallinen tehtävä, Lahjomattomat ja Star Trek. Kun pari erosi vuonna 1960, Ball osti Arnazin osuuden studiosta. Vuonna 1967 Desilu myytiin 17 miljoonalla dollarilla Paramount Picturesille.

Myöhempi ura

Ball vuonna 1976.

1960-luvulla Ball näytteli aktiivisesti elo­kuvissa ja avioliittonsa päätyttyä jatkoi menestyksekkäästi televisio­komediennen työtään aina 1970-luvulle asti. Vuonna 1962 televisiossa alkoi pyöriä The Lucy Show, joka oli jatkoa kuuluisammalle I Love Lucylle. Sarjassa Ball näytteli leskeksi jäänyttä kahden lapsen äitiä, ja sitä esitettiin edeltäjänsä tavoin musta­valkoisena ennen siirtymistä väri­kuvaan. Sarjaa tuotti CBS-studio vuoteen 1968.

Seuraava projekti oli tutulla sitcom-linjalla jatkanut Ballin nimeä kantava Here’s Lucy, jossa nyt olivat mukana myös pitkä­aikainen työ­kaveri Gale Gordon sekä Ballin omat lapset Lucie Arnaz ja Desi Arnaz Jr. Aiemmista ohjelmista poiketen Here’s Lucy kuvattiin studioyleisön edessä.

Here’s Lucy pyöri edeltäjiensä tavoin kuusi tuotanto­kautta vuoteen 1974 asti, mutta viimeisen kauden aikana sarjan katsoja­luvut putosivat. Ball ei tämän jälkeen esiintynyt omassa televisio-ohjelmassaan vuosi­kymmeneen. Sen sijaan hän esiintyi pääosassa televisio­elo­kuvassa Mame vuonna 1974, sekä vieraili muiden tunnettujen televisio­kasvojen ohjelmissa.

1980-luvulla Ball elvytti televisio­uraansa ja teki lyhyen paluun tilanne­komediaan ohjelmassa Life With Lucy. Sarjan tuotanto aloitettiin 1986, kunnes American Broadcasting Company lopetti ohjelman vain kolmentoista jakson jälkeen. Tällöin myös Ballin neljän­kymmenen vuoden ura viihde­teollisuudessa oli käytännössä päättynyt. Hän kuitenkin jatkoi julkisia esiintymisiään aina kuolemaansa saakka. Viimeisen kerran hän näyttäytyi julkisesti vuoden 1989 Oscar-gaalassa.

Yksityiselämä

Ball tapasi ensimmäisen avio­­miehensä, kuubalais­syntyisen muusikon Desi Arnazin vuonna 1940 kuvatessaan elo­kuvaa Too Many Girls. He avioituivat samana vuonna Connecticutissa. Liittto oli varsinkin alkuvuosina myrskyisä, ja Ball haki avioeroa jo 1944 miehensä uskottomuuden ja rankan juopottelun takia. Sillä kertaa avioero kuitenkin raukesi. Liiton aikana Ball koki useita keskenmenoja ennen kuin vuonna 1951, vain kuukautta ennen 40-vuotis­­päiväänsä hän synnytti parin esikoistyttären Lucie Désiréen. Tammi­kuussa 1953 syntyi parin toinen lapsi Desi Arnaz Jr. Sekä Lucie että Desi Jr. ovat vanhempiensa tavoin näyttelijöitä. Vuonna 1960 Ball haki lopullista avioeroa Arnazista.

Vuonna 1961 Ball näytteli musikaalissa Wildcat Broad­wayllä ja samalla tutustui ystävänsä kautta toiseen avio­mieheensä koomikko Gary Mortoniin. Heidän avio­liittonsa kesti Ballin kuolemaan asti.

Terveysongelmat ja kuolema

Ball joutui sairaalaan vuonna 1988 saatuaan lievän sydän­kohtauksen, josta hän kuitenkin toipui. Hän valitti rintakipuja 18. huhti­kuuta 1989, jolloin hänet vietiin Cedars-Sinai Medical Centeriin. Ballilla todettiin aortan laajentuma ja hänelle tehtiin lähes kahdeksan tuntia kestänyt siirto­leikkaus. Onnistuneen leikkauksen jälkeen Ball vaikutti toipuvan. Kuitenkin varhain huhtikuun 26. päivän aamuna Ball heräsi koviin selkä­kipuihin ja menetti pian tajuntansa. Elvytys­toimenpiteet eivät tuottaneet tulosta ja 77-vuotias komedienne todettiin kuolleeksi. Kuolin­syyksi paljastui vatsa-aortan repeämä, joka oli edellisellä viikolla tehdyn leikkauksen jälkeinen epä­suora komplikaatio. Repeämä todettiin vatsan alueelta eri paikasta kuin aortan siirrännäinen jonka Ball oli saanut leikkauksessa.

Palkinnot

Vuonna 1971 Ballista tuli ensimmäinen nainen, joka sai kansainvälisen Radio and Television Societyn kunnia­kulta­mitalin.

Ball oli uransa aikana kolmetoista kertaa ehdolla Emmyn saajaksi, joista hän voitti neljä. Hän oli myös ehdolla Cecil B. DeMille -palkinnon saajaksi vuonna 1979. Ball sai työstään elokuvissa ja televisio­urastaan kaksi tähteä Hollywood Walk of Famelle.

Filmografia

Elokuvat Vuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi Rooli 1936 Laivasto tanssii Kitty Collins 1937 Suuri hetki Judith 1938 Ei huolta huomisesta Joy of Living Salina Garret Pine Kaikkien aikojen loma Having Wonder­ful Time Miriam 1939 Vain viisi palasi Only Five Came Back Peggy Nolan 1940 Tanssi, tyttö, tanssi Bubbles 1941 Merimies on aina merimies A Girl, A Guy, and A Gob Dorothy ”Dot” / ”Spindle” Duncan 1942 The Big Street The Big Street Gloria Lyons 1943 Minun majesteettini May Daly / Madame Du Barry 1945 Ilman rakkautta Without Love Kitty Trimble 1946 Jälki häviää tyhjään Kathleen Stewart Vaimoni ottaa lomaa Lover Come Back Kay Williams 1947 Nimetön uhkaus Lured Sandra Carpenter 1950 Herrasmies villissä lännessä Fancy Pants Agatha Floud 1951 Taika­matto The Magic Carpet prinsessa Narah 1968 Sinun, minun ja meidän Yours, Mine and Ours Helen North Beardsley 1974 Mame Mame Mame

Televisio Vuosi Sarja Päärooli Jaksot 1951–1957 I Love Lucy Lucy Ricardo 181 1957–1960 The Lucy-Desi Comedy Hour 13 1962–1968 The Lucy Show Lucy Carmichael 156 1963 Greatest Show on Earth Kate Reynolds 1 1968–1974 Here’s Lucy Lucy Carter 144 1986 Life With Lucy Lucy Barker 13

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lucille Ball Wikimedia Commonsissa

• The Lucy Shows (englanniksi)