Theodor Tallqvist (insinööri)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Theodor Tallqvist
Henkilötiedot
Syntynyt21. toukokuuta 1839
Eura
Kuollut16. toukokuuta 1912 (72 vuotta)
Helsingin maalaiskunta
Ammatti insinööri, valtiopäivämies
Puoliso Emilia Charlotta Palander
Lapset Hjalmar Tallqvist, Theodor Tallqvist

Henrik Theodor Tallqvist (21. toukokuuta 1839 Eura16. toukokuuta 1912 Helsingin maalaiskunta) oli suomalainen insinööri, rautateiden rakentaja ja moninkertainen valtiopäivämies.[1]

Tallqvist toimi yli-insinöörinä rautateillä vuosina 1881–1888 ja tie- ja vesirakennushallituksessa 1888–1893. Hän loi perustan Suomen rataverkon kehittymiselle ja suunnitteli ja rakennutti Pohjanmaan, Savon, Karjalan ja Porin radat. Lisäksi hän teki 1859 Inkeriin runonkeräysmatkan, josta hän julkaisi matkakertomuksen (Suomi, 1860).[2] Helsingissä hän osallistui useisiin suurhankkeisiin, kuten Sörnäisten satamaradan ja Hietalahden telakan toteuttamiseen sekä Katajanokan kaavoittamiseen suursatamaksi. 1870-luvulla Tallqvist tutki rautatietekniikkaa useissa Euroopan maissa. Hän oli aikanaan poikkeuksellisen kokenut satama- ja rautatie-insinööri.[3]

Tallqvist oli porvarissäädyssä Helsingin edustaja valtiopäivillä 1885 ja 1900, Kotkan 1888, Savonlinnan 1891, Uudenkaarlepyyn 1894 sekä Uudenkaupungin 1897 ja 1899.[4]

Tallqvistin vanhemmat olivat kirkkoherra Henrik Tallqvist ja Antoinette Lovisa Gustafva Stjernvall ja puoliso vuodesta 1869 Emilia Charlotta Palander (k. 1922). Tallqvist tuli ylioppilaaksi 1858 ja valmistui insinööriksi 1862. Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen Tallqvist oli kahteen otteeseen. Hänet aateloitiin 1892, mutta ei introdusoitu.[5]

Theodor Tallqvistin poikia olivat matemaatikko ja fyysikko Hjalmar Tallqvist ja lääkäri Theodor Tallqvist.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tallqvist, Theodor hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
  2. Otavan Iso tietosanakirja, osa 8, p. 1036. Otava 1966.
  3. Kervanto Nevanlinna, Anja: Kadonneen kaupungin jäljillä: Teollisuusyhteiskunnan muutoksia Helsingin historiallisessa ytimessä, s. 72. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2002.
  4. Sigurd Nordenstreng: Porvarissäädyn historia Suomen valtiopäivillä 1809–1906: Osa V, s. 340–342. Helsinki: Otava, 1921.
  5. Kuka kukin oli Viitattu 14.11.2020.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]