Temotsolomidi
| |
| |
Temotsolomidi
| |
| Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
| 3-metyyli-4-oksoimidatso[5,1-d][1,2,3,5]tetratsiini-8-karboksamidi | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| ATC-koodi | L01 |
| PubChem CID | |
| DrugBank | |
| Kemialliset tiedot | |
| Kaava | C6H6N6O2 |
| Moolimassa | 194,168 |
| SMILES | Etsi tietokannasta: , |
| Fysikaaliset tiedot | |
| Sulamispiste | 212 °C (hajoaa)[1] |
| Farmakokineettiset tiedot | |
| Hyötyosuus | Lähes 100%[2] |
| Proteiinisitoutuminen | 15 %[3] |
| Metabolia | Hydrolysoituu ei-entsymaattisesti |
| Puoliintumisaika | 1,2 h[4] |
| Ekskreetio | Virtsan mukana |
| Terapeuttiset näkökohdat | |
| Raskauskategoria |
? |
| Reseptiluokitus |
|
| Antotapa | Oraalinen, intravenoosi |
Temotsolomidi (C6H6N6O2) on imidatsotetratsiinijohdannaisiin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä käytetään lääketieteessä eräiden syöpien, kuten aivosyöpien hoitoon yhdessä sädehoidon kanssa.
Lääkeaineen kehitys ja ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Temotsolomidi kehitettiin 1980 luvun alussa Aston-yliopistossa Birminghamissa professori Malcolm Stevensin johtamassa tutkimusryhmässä, joka tutki imidatsolitetratsiinien kemiaa ja niiden mahdollisia käyttökohteita lääkeaineina. Ennen temotsolomidin kehittämistä ryhmä tutki sen N-kloorietyylianalogin mitotsolomidin käyttöä. Myöhemmin temotsolomidin havaittiin olevan yhtä tehokas ja sen farmakologisten ominaisuuksien todettiin olevan suotuisammat kuin mitotsolomidin.[5][6]
Temotsolomidi kuuluu alkyloiviin yhdisteisiin. Se on aihiolääke, josta muodostuu ihmiselimistössä 5-(3-metyylitriatseno)-imidatsoli-4-karboksiamidia ja edelleen diatsometaania, joka on varsinainen metyloiva yhdiste. Temotsolomidin aineenvaihduntatuotteet alkyloivat DNA:n emäksisiä guaniinia typpi- ja happiatomin kohdalta ja adeniinia happiatomin kohdalta. Metyloitunut DNA johtaa siihen, että syöpäsolut eivät kykene enää lisääntymään ja apoptoosiin. Temotsolomidi myös estää eräitä DNA:n vaurioita korjaavia entsyymejä. Temotsolamidi kykenee läpäisemään veri-aivoesteen.[2][4][5][6][7][8][9] Lääkeainetta käytetään eräiden aivokasvainten hoitoon yhdistettynä sädehoitoon[10]. Sen on todettu tehoavan myös melanoomaan[7], mutta tätä käyttöä ei ole vielä hyväksytty Suomessa[11].
Haittavaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Temotsolomidin haittavaikutuksiin kuuluvat huonovointisuus ja luuydintoksisuus aiheuttaen luuydinsuppressiota, trombosytopenia, neutropenia ja anemia[2][7]. Temotsolomidihoidon jälkeen voi ilmetä myelooinen leukemia. Potilaille annetaan yleensä tenotsolomidihoidon aikana keuhkokuumetta ehkäisevää lääkitystä[2].
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Temotsolomidisynteesin ensimmäisessä vaiheessa 4-aminoimidatsoli-5-karboksamidi reagoi natriumnitriittiliuoksen kanssa happamissa olosuhteissa muodostaen diatsoniumsuolan Tämä diatsoniumsuola reagoi metyyli-isosyanaatin kanssa muodostaen temotsolomidia. Metyyli-isosyanaatin suuren myrkyllisyyden ja räjähdysherkkyyden vuoksi on pyritty kehittämään vihreämpiä synteesireittejä, joissa tämä yhdiste on korvattu esimerkiksi vähemmän haihtuvilla etyyli-isosyanaattoasetaatilla tai trimetyylisilyylimetyyli-isosyanaatilla.[5][8]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. 1562. 12th Edition. Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3. (englanniksi)
- ↑ a b c d Georg F. Weber: Molecular Therapies of Cancer, s. 27. Springer, 2015. ISBN 978-3-319-13277-8. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 26.8.2015). (englanniksi)
- ↑ Temozolomide DrugBank. Viitattu 26.8.2015. (englanniksi)
- ↑ a b Jan H. M. Schellens,Howard L. McLeod,David R. Newell: Cancer clinical pharmacology, s. 96–98. Oxford University Press, 2005. ISBN 978-0192629661. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 26.8.2015). (englanniksi)
- ↑ a b c Stephen Neidle: Cancer Drug Design and Discovery, s. 145–162. Academic Press, 2013. ISBN 9780123965219. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 26.8.2015). (englanniksi)
- ↑ a b David E. Thurston: Chemistry and pharmacology of anticancer drugs, s. 39–41. CRC Press, 2006. ISBN 9780849392191. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 26.8.2015). (englanniksi)
- ↑ a b c Erkki Elonen: 61. Kasvainten kemoterapia Farmakologia ja toksikologia. Medicina. Viitattu 23.10.2023.
- ↑ a b Axel Kleemann: Antineoplastic Agents, 1. Nonhormonal, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2010. Viitattu 26.8.2015
- ↑ Francis Ali-Osman: Brain Tumors, s. 225. Springer, 2007. ISBN 978-1-58829-042-7. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 26.8.2015). (englanniksi)
- ↑ Hanna O. Mäenpää: Gliooma kuriin. Duodecim, 2010, 126. vsk, nro 14, s. 1669–1675. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 23.10.2023.
- ↑ Pia Vihinen: Temotsolomidi ja melanooma Duodecim Terveyskirjasto. 14.12.2011. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 26.8.2015.