Tarhaloiskimalainen
| Tarhaloiskimalainen | |
|---|---|
_barbutellus_-_Flickr_-_gailhampshire_(1).jpg) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Pistiäiset Hymenoptera |
| Alalahko: | Hoikkatyviset Apocrita |
| Osalahko: | Myrkkypistäiset Aculeata |
| Yläheimo: | Mesipistiäismäiset Apoidea |
| Heimo: | Aitomehiläiset Apidae |
| Alaheimo: | Apinae |
| Tribus: | Bombini |
| Suku: | Kimalaiset Bombus |
| Alasuku: | Loiskimalaiset (Psithyrus) |
| Laji: | barbutellus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Bombus barbutellus |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Tarhaloiskimalainen (Bombus barbutellus) on kimalaisten sukuun ja loiskimalaisten alasukuun kuuluva mesipistiäislaji. Suomessa se on hyvin harvinainen ja luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi, joskin saattaa olla jo hävinnyt.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tarhaloiskimalainen muistuttaa ulkonäöltään suuresti yleistä mantuloiskimalaista. Naaras on väritykseltään musta, mutta keskiruumiin etu- ja takaosa ovat keltaiset ja takaruumiin kärki osittain valkoinen. Koiraalla keltaista väriä on lisäksi takaruumiin tyviosassa. Siivet ovat tummat. Mantuloiskimalaiseen verrattuna tarhaloiskimalaisnaaraan keskiruumiin takaosan karvoitus on tiheämpää, viimeisessä selkäkilvessä on tiheämmin pisteitä eikä se ole yhtä kiiltävä. Kooltaan tarhaloiskimalainen on 14–17 mm.[2]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tarhaloiskimalaista tavataan Espanjasta ja Irlannista Venäjän kaukoitään saakka[3]ja pohjoisessa Ruotsin keskiosiin[4]. Suomessa sitä on aikaisemmin tavattu sieltä täältä Uudenmaan ja Etelä-Karjalan alueilla, mutta viimeisin havainto on Vantaalta 1980-luvun alusta.[2]
Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tarhaloiskimalainen on tarhakimalaisen pesäloinen. Naaras tunkeutuu tarhakimalaisen pesään. Piiloteltuaan pesässä jonkin aikaa, se tappaa kuningattaren ja alkaa munia omia muniaan, joista syntyviä toukkia tarhakimalaistyöläiset hoivaavat.[2]
Lajin tyypillistä elinympäristöä ovat kedot ja puistot. Koiraat ruokailevat ainakin kaunokilla ja ohdakkeilla.[2]
Suomen kansallisessa uhanalaisarvioinnissa 2010 tarhaloiskimalainen on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi, mutta koska viimeisimmästä havainnosta on yli 30 vuotta se saattaa tosiasiassa olla jo hävinnyt.[2] Myös Ruotsissa laji on taantunut ja sen odotetaan harvinaistuvan edelleen, mutta on toistaiseksi luokiteltu elinvoimaiseksi[4].
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Bombus barbutellus IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Seppo Parkkinen, Juho Paukkunen & Ilkka Teräs: Suomen kimalaiset. Jyväskylä: Docendo, 2018. ISBN 978-952-291-454-5. s. 54–55, 71, 73, 150–151
- ↑ Pierre Rasmont & Stéphanie Iserbyt: Atlas of the European Bees: genus Bombus (englanniksi) (viitattu 27.4.2018)
- ↑ a b Artdatabanken (ruotsiksi) (viitattu 27.4.2018)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Laji.fi: Tarhaloiskimalainen (Bombus barbutellus)
- UniProt: Taxonomy - Bombus barbutellus (Barbut's cuckoo-bee) (Psithyrus barbutellus) (englanniksi)