Taivaasta

Aristoteleen Taivaasta-teoksen ensimmäinen sivu Immanuel Bekkerin laitoksesta vuodelta 1837.

Taivaasta (lat. De Caelo) on Aristoteleen merkittävin kosmologinen tutkielma. Teos sisältää hänen tähtitiedettä koskevat teoriansa. Teos käsittelee myös elementtejä, niiden liikkeitä ja painovoimaa.

Aristoteleen mukaan taivaankappaleet ovat kaikkein täydellisimpiä kappaleita tai substansseja, ja niiden liikkeitä ohjaavat erilaiset periaatteet kuin Kuun alapuolisia kappaleita. Viimeksi mainitut koostuvat yhdestä tai kaikista neljästä elementistä (maa, vesi, ilma, tuli) ja ovat katoavia. Taivaankappaleet puolestaan koostuvat katoamattomasta eetteristä, joten ne eivät ole syntymisen ja häviämisen kohteena. Näin olleen niiden liikkeet ovat ikuisia ja täydellisiä, ja ainoa ikuinen ja täydellinen liike on ympyränmuotoinen liike, joka päinvastoin kuin maanpäälliset ylös ja alas suuntautuvat liikkeet voi kestää ikuisesti samanlaisena.

Kuten substanssit, myös taivaankappaleet koostuvat materiasta (eetteristä) ja muodosta. Vaikuttaa siltä, kuin Aristoteles olisi pitänyt niitä elävinä olentoina, joilla on järjellinen sielu muotonaan.

Katso myös

• Aristoteelinen näkemys jumalasta
• Aristoteelinen painovoimateoria
• Aristoteleen Fysiikka

Kirjallisuutta

Suomennos

• Aristoteles: Taivaasta. Teoksessa Aristoteles: Taivaasta. Syntymisestä ja häviämisestä. (De caelo; De generatione et corruptione.) Suomennokset Tuija Jatakari, Petri Pohjanlehto. Selitykset Taneli Kukkonen. Teokset 4. Helsinki: Gaudeamus, 2003. ISBN 951-662-872-9.

Muita käännöksiä ja tekstilaitoksia

• Aristotle: On the Heavens. Teoksessa Aristotle's Works. Volume VI. Loeb Classical Library 338. Cambridge, Massachusetts: Harvard University Press. ISBN 0-674-99372-1. Kreikankielinen alkuteksti ja englanninkielinen käännös.

Aiheesta muualla

• Aristotle: On the Heavens, käännös by J. L. Stocks (englanniksi)