Tahvo Luosto
Tahvo Tauno Väinö Luosto (synt. Liljeblad,[1] 7. syyskuuta 1905 Kuusisto – 25. toukokuuta 1938 Helsinki)[2] oli suomalainen kieli- ja kansatieteilijä, joka tunnettiin myös kansallissosialistina ja antisemitistinä.
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Luosto kirjoitti ylioppilaaksi 1925, jonka jälkeen hän opiskeli Helsingin yliopistossa suomen kieltä. Luosto oli aktiivisesti mukana IKL:n toiminnassa.[3] Kielitieteilijänä hänen merkittävin työnsä on yhdessä Aili Virkkusen kanssa kerätty aineisto itäkarjalaisesta Tunkuan murteesta, josta molemmat kirjoittivat myös laudatur-tutkielmansa. Luosto keräsi kesien 1927–1927 aikana yli 5 600 sanaa, joiden pääasiallisena lähteenä oli Ukki Väinämöinen. Hänen materiaaliaan on myöhemmin julkaistu Suomalais-Ugrilaisen Seuran toimittamassa Karjalan kielen sanakirjassa.[1] Kesällä 1930 Luosto osallistui Helsingin yliopiston Pohjois-Pohjalaisen Osakunnan keruuretkelle Hailuotoon ja haastatteli tämän jälkeen Sanakirjasäätiön stipendiaattina viimeisiä Ruotsin metsäsuomalaisia Östmarkin pitäjässä Värmlannissa.[4] Ruotsissa mukana olivat myös muun muassa Astrid Reponen-Juvas ja Martti Rapola.[5]
1930-luvulla Luosto tunnettiin kansallissosialistina, joka muun muassa toimi lyhytaikaisesti vuonna 1933 Kustannus Oy Vasaran julkaiseman juutalaisvastaisen Siniristi-lehden päätoimittajana. Hän oli yksi harvoista suomalaisista, jotka 1920–1940-luvuilla vastustivat juutalaisuutta uskonnollisia argumentteja käyttäen. Muita tunnettuja olivat papit K. R. Kares, Matti Tarkkanen ja J. W. Wartiainen sekä kirjailija Olli Nuorto ja taidemaalari Elsa Snellman. Siniristin edeltäjässä Tapparamiehessä Luosto pohti vuonna 1932 juutalaisuuden vastustamisen suhdetta kristinuskoon. Hänen mukaansa juutalaiset olivat ”magiikkaan ja omahyväisyyteen kangistunut kansa, jolle Jeesus yritti opettaa hyvyyttä ja nöyryyttä”. Juutalaisuutta Luosto luonnehti ihmiskunnalle tuhoisaksi opiksi, jonka koossapitävänä voimana oli viha kaikkea ei-juutalaista kohtaan. Hän ei myöskään pitänyt sitä edes uskontona, vaan kutsui juutalaisuutta ”ihmiskunnan tuhoisimmaksi vitsaukseksi”. Jeesusta hän piti maailman voimakkaimpana juutalaisuuden vastustajana.[6]
Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Luoston puoliso oli Malmivaaran pappissukuun kuulunut Saga Helena (Satu) Malmivaara (1909−1972). Heidän poikiaan olivat professori Urmas Luosto ja kirurgian dosentti Rauno Luosto.[2]
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tunkuan murteen konsonantismi : käsiteltynä myöhäiskantasuomesta lähtien. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1931.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Tahvo Liljeblad ja Aili Virkkunen Kotimaisten kielten keskus. Arkistoitu 3.10.2011. Viitattu 14.6.2015.
- ↑ a b Tahvo Luoston kuolinilmoitus. Uusi Suomi, 28.5.1938, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 21.7.2022.
- ↑ Kuolleita. Ajan Suunta, 28.5.1938, s. 5. Kansalliskirjasto. Viitattu 21.7.2022.
- ↑ Tietolähteitä Hailuodon menneisyydestä ja nykypäivästä Eino Merilä. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 14.6.2015.
- ↑ Ministeri Jaakko Nummisen esitelmä Voksenåsenilla 3.12.04 9.12.2004. Suomen Oslon suurlähetystö. Viitattu 14.6.2015.
- ↑ Hanski, Jari: Juutalaisvastaisuus suomalaisissa aikakauslehdissä ja kirjallisuudessa 1918—1944, s. 39, 70, 105. Helsinki: Kirja kerrallaan, 2006. ISBN 952-92004-2-0. Teoksen verkkoversio (PDF). (Arkistoitu – Internet Archive)