Taarnavillakas

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Taarnavillakas
koiras ylempänä, naaras alempana
koiras ylempänä, naaras alempana
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Imukärsälliset perhoset Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset perhoset Heteroneura
Yläheimo: Yökkösmäiset Noctuoidea
Heimo: Hämyköt Erebidae
Alaheimo: Villakkaat Lymantriinae
Suku: Laelia
Laji: coenosa
Kaksiosainen nimi

Laelia coenosa

Katso myös

  Taarnavillakas Wikispeciesissä
  Taarnavillakas Commonsissa

Taarnavillakas (Laelia coenosa) on villakkaisiin kuuluva vaalea yöperhoslaji. Se on levinneisyydeltään pääasiassa afrikkalaisen sukunsa ainoa Euroopassa tavattava laji[1] ja tavattu Suomesta toistaiseksi yhden kerran vuonna 2017.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taarnavillakas on sukupuolidimorfinen perhoslaji. Koiraiden etusiivet ja keskiruumis ovat vaaleanruskeat ja siiven tyviosasta sen keskelle ulottuu vaaleampi laikku. Siiven ulkoreunassa on kaareva, mustahkojen pisteiden rivi. Takaruumis on vaalean kellertävä ja takasiivet kermanvalkoiset. Tuntosarvet ovat näyttävän sulkamaiset. Naaras on ruumiiltaan koirasta rotevampi, siipimuodoltaan terävämpi ja väritykseltään lähes puhtaanvalkoinen. Naaras muistuttaa suuresti valkovillakasta (Leucoma salicis) ollen kuitenkin sitä pienempi, siiviltään kapeampi eikä sen läpikuultavissa etusiivissä ole valkovillakkaalle ominaista silkinhohtoa. Erottavan tuntomerkin tarjoaa myös etusiiven siipisuonten R2 ja R3 välinen sarka, joka valkovillakkaalta puuttuu. Siipiväli 30–35 mm.[2][1]

Toukka on täysikasvuisena 30–40 mm pitkä, harmahtavan keltainen ja sillä on musta selkäjuova. Toukka on kauttaaltaan karvainen ja jaokkeissa 4–7 on kullankeltaiset karvatupsut. Lisäksi pään sivuilla on kaksi mustaa eteenpäin suuntautunutta ja peräpäässä yksi musta, taaksepäin suuntautunut pitkä karvatupsu.[3]

Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taarnavillakasta tavataan Keski- ja Etelä-Euroopassa, Pohjois-Afrikassa ja idässä sen levinneisyys ulottuu Venäjän poikki Japaniin saakka. Britanniasta laji on hävinnyt 1800-luvulla[4]. Myös Baltiasta laji puuttuu. Pohjoismaissa taarnavillakas on satunnainen vierailija, josta on muutamia havaintoja Tanskasta ja Ruotsin eteläosista. Pohjoismaissa havaittujen yksilöiden arvellaan olevan peräisin Saksan ja Puolan rannikoiden populaatioista.[1] Suomesta laji on tavattu kerran Pyhtäältä elokuussa 2017.[5]

Perhoset lentävät Etelä-Euroopassa kahtena sukupolvena kesäkuussa ja elo-syyskuussa jälkimmäisen ollessa tyypillisesti runsaslukuisempi. Pohjoismaissa havainnot on tehty pääasiassa elokuun alkupuoliskolla.[1]

Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taarnavillakas viihtyy kosteissa ja avoimissa elinympäristöissä, erityisesti merenrannoilla, tulvaniityillä ja jokien suistoissa. Se on yöaktiivinen perhoslaji, jonka molemmat sukupuolet tulevat helposti valolle, naaraat hieman koiraita useammin. Päivisin perhoset lepäävät kasvien varsilla tai lehtien alapinnoilla etummainen raajapari eteenpäin ojennettuna. Lajilla esiintyy satunnaisia, paikallisia massaesiintymiä, mutta sillä ei vaikuta olevan erityistä vaellustaipumusta.[1]

Naaras tuottaa 100–150 munaa, jotka se laskee muutaman kymmenen ryhminä ravintokasvien varsille ja lehdille. Munat kuoriutuvat elokuussa ja keskenkasvuiset toukat talvehtivat yhteenkiedottujen lehtien välissä. Toukat ovat täysikasvuisia kesäkuun alussa, jolloin ne koteloituvat kehräämänsä kotelokopan sisään ravintokasville. Kotelovaihe kestää kolmesta neljään viikkoa.[1]

Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukan ravintokasveja ovat taarna (Cladium mariscus), järviruoko (Phragmites australis), isopalpakko (Sparganium erectum) sekä erilaiset sarat (Carex) ja nadat (Festuca), joskus myös muut heinät.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Nationalnyckeln till Sverges flora och fauna. Fjärilar: Ädelspinnare–tofsspinnare Lepidoptera: Lasiocampidae–Lymantriidae. ISBN 978-91-88506-58-0 s. 444–446.
  2. Svenska fjärilar (ruotsiksi)
  3. Larvae of North-European Lepidoptera (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
  4. UK Moths (englanniksi)
  5. Jouni Tittonen: Ajankohtaista luonnosta ja retkikohteista

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]