Tšernobylin suojavyöhyke

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tšernobylin ulomman suojavyöhykkeen etelärajalla, linnuntietä 30,2 kilometriä vaurioituneesta voimalayksiköstä etelään sijaitseva kontrolli- ja tarkastuspiste Ditjatki (кпп= контрольно-пропускний пункт, kpp kontrolno-propuskni punkt, koordinaatit 51.1182°N, 30.1219°E)

Tšernobylin suojavyöhyke (ukr. Зона відчуження Чорнобильської АЕС, Zona vidtšuždennja Tšornobylskoji AES, ven. Зона отчуждения Чернобыльской АЭС, Zona ottšuždenija Tšernobylskoi AES, engl. Chernobyl Exclusion Zone) on Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuuden seurauksena perustettu suuri säteilysuojelualue Ukrainan pohjoisosissa Tšernobylin ydinvoimalan ympäristössä. Suojavyöhyke käsittää suuret osat Kiovan alueen pohjoisosien Ivankivin piiriä (keskustaajama Ivankiv) ja Poliskyn piiriä (Krasjatytši). Vyöhykeelle on 90–130 kilometrin matka Kiovasta. Alueen läpi virtaa Dneprin tärkeä sivuhaara Pripet; kaakossa suojavyöhyke jatkuu Kiovan tekojärvelle saakka. [1][2] Valko-Venäjän rajan takana oleva säteilysuojelualue ei ole osa Tšernobylin suojavyöhykettä, sillä siellä alue jatkuu nimellä Polesian säteily-ekologinen suojelualue.

Lähi- ja kaukokulkeumana levinneen cesium-137:n aiheuttama aktiivisuus Tšernobylin voimalan ympäristössä. Tšernobylin suojavyöhyke käsittää voimalan lähelle osuvat Ukrainan puoleiset suljetun alueen osat.
Tšernobylin suojavyöhykeen, eli Ukrainan puoleisen säteilysuojelualueen vyöhykejako alueen opastekartan mukaan (2009).

Alueen historiaa ja organisointia nykyään[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuvaiheessa, vuosina 1986–1987 Ukrainan sosialistisen neuvostotasavaltaan perustettua rauhoitusaluetta kutsuttiin 30 kilometrin vyöhykkeeksi.[3][4] Suoja-alueen pinta-ala oli 2000-luvun alussa noin 2 600 neliö­kilo­metriä.[5]

Ukrainassa Tšernobylin suojavyöhykeen valvonnasta ja siellä asuneiden ihmisten uudelleensijoittamisesta vastaa erityinen valtionvirasto. Tšernobylin suojavyöhyke jakautuu nykyään toiminnallisesti kahteen laajempaan rajoitusvyöhykkeeseen. Lisäksi Tšernobylin kaupunki muodostaa oman rajoitusalueensa. Sisin 10 kilometrin vyöhyke on vakavimmin saastunut, tiukemmin rajoitettu ja valvottu. Ulompi suojavyöhyke käsittää sisemmän suojavyöhykkeen ulkopuoliset Tšernobylin suojavyöhykeen osat Tšernobylin kaupunkia lukuunottamatta. Molemmille vyöhykkeille pääsy on rajoitettua, tapahtuu rajattujen valvontapisteiden kautta ja edellyttää erityistä kulkulupaa. Kulkulupia voi hakea myös ohjattuihin turistikäynteihin.[1][6]

Lähistön muita säteilynsuojelualueita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tšernobylin suojavyöhykeen lähistöllä on muitakin Tšernobylin voimalaonnettomuuden seurauksena väestönsuojelutarkoituksissa perustettuja rajoitusalueita. Esimerkiksi Ukrainan Žytomyrin alueen Narodytšin ja Kiovan alueen Krasjatytšin välillä sijaitsevalle, radioaktiivisuustasonsa perusteella suljetuksi vyöhykkeeksi luokitellulle seudulle on muodostettu oma rauhoitusalue kulku- ja asutusrajoituksineen.

Valko-Venäjän puolella Tšernobylin suojavyöhykeen alueellisena jatkona toimii Polesian säteily-ekologinen suojelualue.[2][7][8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Johnstone, Sarah: Lonely Planet: Ukraine, s. 216. 1st Edition. Lonely Planet Publications Pty Ltd, lonelyplanet.com, 2005. ISBN 1-86450-336-X. (englanniksi)
  2. a b Е.Л. Макаревич (toim): Атлас автомобиьных дорог (Atlas Avtomobilynyh Dorog) 1:500 000. Издательство Янсеян, Minsk, 2005. ISBN 985-6501-12-1. (venäjäksi)
  3. David R. Marples: The Social Impact of the Chernobyl Disaster. New York: St. Martin's Press, 1988. ISBN 0-312-02432-0.
  4. R. F. Mould: Chernobyl Record: The Definitive History of the Chernobyl Catastrophe. Institue of Physics Publishing, 2000. ISBN 0-07-503067-0.
  5. Mikhail D. Bondarkov ym: Environmental Radiation Monitoring in the Chernobyl Exlusion Zone - History and Results 25 Years After, Savannah River National Laboratory'n konferenssijulkaisu 2001
  6. Order MOE of Ukraine on November 2, 2011 No 1157 approving the visiting of the exclusion zone and zone of unconditional (mandatory) resettlement 2011-11-02. dazv.gov.ua. Viitattu 2012-05-07. (englanniksi)
  7. Республики Беларусь Атлас автомобильных дорог (Respubliki Belarus Atlas Avtomobilynyh Dorog) 1:200 000. Государственный комитет по имуществу Республики Беларусь & "Белкартография", Minsk, 2007. ISBN 978-985-508-010-8. (venäjäksi) (englanniksi)
  8. Belkartografija: Turistski Atlas Respublika Belarus, s. 104. Tekstillä ja lyhyillä kohdekuvauksilla täydennetty karttakirja Valko-Venäjästä, karttojen mittakaava varsin karkea: 1:2 500 000 tai 1:500 000. Polesian säteily-ekologinen suojelualueen kartta ja kuvaus sivuilla 48-50 ja 52-53.. Minsk: Belkartografija, 20059. ISBN 978-985-508-170-9. (venäjäksi) ja (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]