Svanetia

Kaukasus-vuoret Svanetiassa

Svanetia (georg. სვანეთი, Svaneti) on historiallinen alue Georgian luoteisosassa. Alueen asukkaita ovat svanit (georg. სვანები, svanebi), jotka puhuvat svanin kieltä.

Maantiede

3 000–5 000 metrin korkuisten vuorenhuippujen ympäröimä Svanetia on Euroopan korkeimmalla sijaitseva asutettu alue. Svanetia sijaitsee Kaukasuksen etelärinteillä Rioni-, Enguri- ja Tskhenistskali-jokien varrella. Alue jakautuu kahteen osaan: alempaan Svanetiaan (Kvemo Svaneti, Lentekhin maakunta) ja ylempään Svanetiaan (Zemo Svaneti, Mestian maakunta), jotka on yhdistetty Georgian Samegrelo-Zemo Svanetin ja Ratša-Letškhumi ja Kvemo Svanetin hallintoalueisiin. Historiallisesti Svanetiaan ovat kuuluneet myös Kodorin laakso Abhasiassa ja Kuban- sekä Baksan-jokien laaksot Venäjällä.

Historia

Keskiaikaisia torneja Mestiassa

Antiikin aikana Suaneti-nimellä tunnettu alue oli riippuvainen Kolkhiksesta ja sen seuraajasta Egrisistä vuoteen 522 asti. Tuolloin svanetialaiset käyttivät hyväkseen Persian ja Bysantin välistä sotaa ja liittyivät Persiaan. Sodan lopussa Svanetia muodosti Abhasian kanssa kuningaskunnan, joka vuorostaan liitettiin yhdistyneeseen Georgian kuningaskuntaan 1000-luvulla. Svanetian ortodoksikulttuuri kukoisti erityisesti Tamarin aikana (hallitsi 1184-1213), ja häntä pidettiin alueella melkeinpä jumalattarena.

Mongolivaltakunta ei koskaan yltänyt Svanetiaan asti, ja alueesta tuli kulttuurin turvapaikka. Georgian kuningaskunnan hajottua 1460-luvulla alempi Svanetia ajautui Mingrelian prinssien hallintaan kun taas ylempi Svanetia muodosti itsenäisen ruhtinaskunnan. Alue liittyi Venäjään vuonna 1837 ja nautti suurta autonomiaa vuoteen 1857 asti.

Vuonna 1921 Svanetiassa käytiin epäonnistunut kansannousu vastaperustettua neuvostohallintoa vsataan.

Neuvostoliiton romahdus on tuonut alueelle vaikeita taloudellisia ongelmia. Kasvavat talousvaikeudet ja yleiset luonnonkatastrofit kuten tulvat ja maanvyöryt ovat lisänneet poismuuttoa.

Väestö

Alueen alkuperäisväestö, svanit, ovat georgialaisten etninen ryhmä. 1930-luvulle asti svaneilla oli oma kategoriansa väestörekisterissä mutta heidät on myöhemmin ryhmitelty georgialaisten alle. Svanit ovat ortodoksikristittyjä, jotka käännytettiin uskontoon 300–500-luvuilla. Joitain jäänteitä vanhemmasta luonnonuskonnosta on kuitenkin onnistunut säilymään. Pyhä Yrjö (paikalliselta nimeltään Jgëræg) on tärkein pyhimys. Svanit ovat säilyttäneet monia vanhoja perinteitään, kuten verikoston. Perheet ovat pieniä, ja mies on perheen pää. Vanhempia naisia kunnioitetaan suuresti.

Tyypillisesti svanit ovat kaksikielisiä ja käyttävät sekä georgiaa että svania. Georgia on enenevässä määrin korvaamassa svania.

Kulttuuri

Puolustustorni

Svanetia tunnetaan arkitehtuurisista aarteistaan ja kauniista maisemistaan. Kuuluisat svanetialaiset puolustustornit on suurimmaksi osaksi rakennettu 800–1100-luvuilla. Alueella on kymmeniä ortodoksikirkkoja ja linnoituksia, joista monet on sisällytetty UNESCOn maailmanperintölistalle. Svanetian kulttuurin parhaiten säilyneitä osa-alueita ovat tanssi ja laulu - alueen musiikki on erittäin monimutkaisesti polyfonista.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Svanetia Wikimedia Commonsissa
• Kuvia aaronhuey.com