Suomensuojelija
| Suomensuojelija: Ohjekirja kielen pelastamiseen | |
|---|---|
 |
|
| Kirjailija | Lari Kotilainen |
| Kieli | suomi |
| Kustantaja | WSOY |
| Julkaistu | 2009 |
| Ulkoasu | nidottu |
| Sivumäärä | 118 |
| ISBN | 978-951-0-35446-9 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Suomensuojelija. Ohjekirja kielen pelastamiseen on Lari Kotilaisen vuonna 2009 ilmestynyt kirja suomen kielestä ja sen tulevaisuudesta. Teoksen kustansi WSOY. Kotilaisen mukaan kukoistava kieli on sellainen jota käytetään kaikkialla, joka elää ajan mukana ja jota osataan ja arvostetaan.[1] Ratkaisevaa on, mitä kielen puhujat itse tekevät. ”Suomea puhuivat ihmiset voivat tuhota suomen kielen – unohtamalla sen ja jättämällä sen tuuliajolle.”[2] Kotilainen esittää seitsemän ohjetta, joiden avulla suomesta voidaan tehdä entistä menestyksekkäämpi kieli.[1]
Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Menestyvän kielen ainesosat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen kielen eräs mahdollinen tulevaisuuskuva on, että suomesta tulee ensisijainen käyttökieli vain ihmisten vapaa-ajalla. Kielen sanastoa ei kehitetä, ja kielen ilmaisumahdollisuudet ovat vain osittaisessa käytössä.[3] Kotilainen toteaa, että kielellä ei ole vain välinearvoa. Jokaisessa kielessä asuu kokonainen kulttuuri. Kieli voi olla jopa itseisarvo, ihmiset asuvat kielessään.[1]
Suomen kielellä on tarpeeksi puhujia, jotta koko yhteiskunta voi toimia tällä kielellä. Suurimmalla osalla maailman kielistä tällainen ei ole mahdollista. Siksi ”suomen kieltä tulee voida käyttää ei vain useimpiin vaan kaikkiin mahdollisiin tehtäviin”.[4] Jotta kieli olisi ilmaisuvoimainen, sitä on pidettävä ajan tasalla. Esimerkiksi tieteen ja tekniikan ilmiöistä ei voi puhua vanhentuneella sanastolla.[5] Kieli voi menestyä vain muuttumalla. Uuden nasevan sanan, sanonnan tai uuden merkityksen vanhalle sanalle voi keksiä jokainen kielen käyttäjä. Parhaimmilla oivalluksilla on mahdollisuus levitä ja vakiintua.[6]
Kansalaisten kielitaito on myös yhteydessä poliittisiin päätöksiin. Äidinkielen osaamisen taso ylioppilaskirjoituksissa romahti, kun äidinkielen tunteja vähennettiin kouluissa 1990-luvun alussa. Taustalla voi olla, että suomen kielen opetusta ei arvosteta.[7]
Ohje 1: Leiki kielellä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Joustavaa ja monipuolista kieltä puhuessa asiat voivat näyttäytyä uudessa valossa. Esteettistä mielihyvää tuottavaa kieltä puhutaan mielellään. Siksi tarvitaan myös huumorin ja leikittelyn suomen kieltä. Tällaista kieltä on niin kaunokirjallisuudessa kuin arjen puheenparressa.[8] Kielellä leikittely myös kehittää ihmisten kielikykyä ja itse kieltä.[9] Jos osaa käyttää kielen voimavaroja luovasti hyväkseen, saa sanomalleen paremmin huomiota. Tätä kautta myös kielen uutuudet lähtevät leviämään.[10] Kun 1800-luvulla luotiin suomen kieleen nykyaikaisen yhteiskunnan sanastoa, siihen ottivat osaa muutkin kuin kielen ammattilaiset. Esimerkiksi sanat veikkaus ja solmio keksittiin 1930-luvulla sanakilpailuissa.[11]
Ohje 2: Luota puheeseesi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Puhekielen ja murteiden arvonnousu on Kotilaisen mukaan myönteinen ilmiö. Se nostaa kielikeskustelussa esiin jokaisen oman puheenparren.[12] Puheen tärkeitä ominaisuuksia ovat joustavuus ja tehokkuus arjessa.[13] Siksi puheen täytyykin olla vapaata ja monimuotoista.[14]
Ohje 3: Arvosta kirjakieltä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirjakieli on kielimuoto, joka on ymmärrettävä kaikille tasapuolisesti. Kirjakieli on luonteeltaan säilyttävää, jotta se pysyisi luonteeltaan yhteisenä ja tasa-arvoisena. Yhteisen kirjakielen säännöt on tunnettava, jotta sitä voi arvostella ja kehittää.[15] Kirjakieli säilyttää tietoa ja kieltä sekä ohjaa kielen muutosta.[16] Etenkin yritysmaailma muokkaisi kirjakielen sääntöjä omien halujensa mukaisiksi. ”Omistajana meidän täytyy myös hieman valvoa sitä, miten valtaa kirjakielen asioissa käytetään”. Esimerkiksi Turku Energia on oikeinkirjoitusten sääntöjen mukaan Turun energia.[17]
Ohje 4: Tunnusta väriä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen kielen käyttöä voi tukea esimerkiksi ostamalla suomen kielellä laulavan muusikon levyn tai suomenkielisen kirjan.[18] Kääntäminen suomen kielelle on tärkeää. Suurin osa ihmiskunnan ajattelusta tapahtuu muilla kielillä kuin suomeksi. Jos uusista tärkeistä ajatuksista saavat nauttia vain vieraiden kielten osaajat, suomesta tulee kakkosluokan kieli. Kustantaja Kimmo Pietiläinen on tiivistänyt suomentamisen merkityksen: ”Tehtävänäni on pitää suomi kulttuurikielenä, jotta se ei taantuisi vain kyökkikieleksi.” Jotta hyviä kääntäjiä riittäisi, ammattikunnan edustajien tulee saada riittävää palkkaa. Käännöskirjallisuutta ja kääntäjiä on tuettava.[19]
Ohje 5: Käytä suomea[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1800-luvulla useat suomalaiset asettivat tavoitteeksi, että Suomessa voisi kouluttautua ja ajaa oikeuksiaan suomen kielellä.[20] Nykyisin esimerkiksi talous ja populaarikulttuuri näyttävät suomen kielen kannalta uhanalaisilta.[21] Tieteen ja liiketoiminnan piirissä suomenkieliset saattavat viestiä toisten suomenkielisten kanssa englanniksi. Kansallisen instituution, Suomen akatemian rahoitusta voi hakea vain englanniksi.[22]
”Tilanteeseen on vain yksi ohje: älkää antako periksi!” Asemat on pidettävä, aluemenetyksiin ei kannata suostua.[22] Jokaisella on oikeus saada opetusta omalla äidinkielellä. Yritysten tulee ottaa huomioon suomenkieliset alihankkijat ja asiakkaat. Uutta tietoa on tuotettava suomen kielellä, jotta se olisi tiedekieli. Kansalaisella on oikeus saada erityistietoa omalla kielellään.[23] Suomen kieltä kannattaa käyttää englannin rinnalla aina kun mahdollista.[24]
Ohje 6: Älä pelkää muita kieliä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kieli kestää vaikutteet muista kielistä, mistä esimerkkinä on englannin kieli. Suomen kielellä on edellytykset vastaavaan menestykseen, sillä toimivan johdosjärjestelmän ansiosta lainasanat saadaan mukautettua suomen kieleksi.[25]
Ohje 7: Pidä meteliä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hyvin monet asiat liittyvät suomen kieleen ja sen asemaan. Tavoitteen koolla ei ole merkitystä, oleellista on toiminta.[26] Esimerkiksi euro kirjastoihin on euro suomen kielelle.[27]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Kotilainen, s. 23.
- ↑ Kotilainen, s. 9.
- ↑ Kotilainen, s. 7–9.
- ↑ Kotilainen, s. 14–15.
- ↑ Kotilainen, s. 16.
- ↑ Kotilainen, s. 17.
- ↑ Kotilainen, s. 20–21.
- ↑ Kotilainen, s. 25–26.
- ↑ Kotilainen, s. 26.
- ↑ Kotilainen, s. 27.
- ↑ Kotilainen, s. 30–31.
- ↑ Kotilainen, s. 37.
- ↑ Kotilainen, s. 40.
- ↑ Kotilainen, s. 47.
- ↑ Kotilainen, s. 47–49.
- ↑ Kotilainen, s. 50.
- ↑ Kotilainen, s. 52–54.
- ↑ Kotilainen, s. 68.
- ↑ Kotilainen, s. 71–73.
- ↑ Kotilainen, s. 75.
- ↑ Kotilainen, s. 77.
- ↑ a b Kotilainen, s. 76.
- ↑ Kotilainen, s. 78–79.
- ↑ Kotilainen, s. 82.
- ↑ Kotilainen, s. 98.
- ↑ Kotilainen, s. 105.
- ↑ Kotilainen, s. 107.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomensuojelija-blogi (arkistoitu, Internet Archive 5.12.2018)