Suomen urheilu 1935
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomen urheilu 1935 käsittelee vuoden 1935 merkittäviä uutisia ja tapahtumia suomalaisessa urheilussa.
Jalkapallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen maajoukkue pelasi kuusi virallista maaottelua. Ainoan voittonsa joukkue otti kesäkuussa Helsingin Pallokentällä Latviasta maalein 4–1. Kesäkuussa Suomi pelasi Tukholmassa Ruotsin kanssa tasan 2–2, ja elokuussa Helsingissä päädyttiin Viron kanssa samoihin lukemiin. Tämän jälkeen Suomi hävisi selvästi vieraskentällä Saksalle, kotona Norjalle ja vieraissa Tanskalle. Kurt Weckström teki kaksi maalia sekä Latviaa että Ruotsia vastaan.[1][2]
- Suomen-mestaruuden voitti Helsingin Palloseura, hopeaa sai Helsingin IFK ja pronssille sijoittui Helsingin Toverit, eli mitalijärjestys oli sama kuin vuotta aiemmin.[3]
Jääkiekko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen-mestaruuden voitti Helsingin Jalkapalloklubi, hopeaa sai Tampereen Ilves ja pronssille sijoittui Helsingfors Skridskoklubb. Nämä kolme joukkuetta pelasivat keskenään kaksinkertaisen sarjan.[4][5]
Jääpallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen maajoukkue hävisi helmikuussa Tukholmassa Ruotsille 3–2.[6]
- Suomen-mestaruuden voitti Helsingin IFK, hopeaa sai Viipurin Sudet ja pronssille sijoittui Porvoon Akilles.[7]
Nyrkkeily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ammattilaisnyrkkeilijä Gunnar Bärlund otteli raskaassa sarjassa vuoden aikana seitsemän kertaa ja voitti kaikki ottelunsa, joista neljä tyrmäyksellä, yhden keskeytyksellä ja kaksi pisteillä. Helsingissä hän otteli 16.5 saksalaista Arno Kölbliniä ja 20.12. kuubalaista José La Roeta vastaan ja voitti molemmat tyrmäyksellä.[8]
Paini[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kreikkalais-roomalaisen painin Euroopan-mestaruuskilpailuissa Kööpenhaminassa, Tanskassa Lauri Koskela voitti kultaa alle 66-kiloisten sarjassa, hopealle sijoittuivat Hermanni Pihlajamäki alle 61-kiloisissa ja Hjalmar Nyström yli 87-kiloisissa ja pronssia saivat Esko Hjelt alle 56-kiloisissa ja Antti Mäki alle 72-kiloisissa.[9][10]
- Vapaapainin Euroopan-mestaruuskilpailuissa Brysselissä, Belgiassa Kustaa Pihlajamäki voitti kultaa alle 61-kiloisten sarjassa ja Hermanni Pihlajamäki saavutti hopeaa alle 66-kiloisissa.[9][10]
Pesäpallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti Kuusankosken Veto ja hopeaa sai Riihimäen Pallonlyöjät.[11]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti Tampereen Pyrintö ja hopealle sijoittui Pieksämäen Palloilijat.[12]
- Miesten Itä–Länsi-ottelun Helsingin Eläintarhan kentällä voitti Itä juoksuin 3–1.[13]
Pikaluistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Euroopan-mestaruuskilpailut järjestettiin Helsingissä. Birger Wasenius saavutti pronssia.[14][15]
Pohjoismaiset hiihtolajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailuissa Vysoké Tatryssa, Tšekkoslovakiassa Klaus Karppinen voitti kultaa 18 kilometrin hiihdossa ja Mikko Husun, Väinö Liikkasen ja Sulo Nurmelan kanssa viestissä sekä saavutti hopeaa 50 kilometrillä. Yhdistetyssä Lauri Valonen saavutti hopeaa.[16][17]
Yleisurheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Armas Valste aloitti helmikuussa Suomen Urheiluliiton päätoimisena ylivalmentajana.[18][19]
- Suomen-mestaruuskilpailut käytiin 10.–11.8. Kotkassa.[20]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Eerola, Antti: Punapaidoista Huuhkajiksi – Suomen jalkapallomaajoukkueen historia, s. 85–86. Siltala, 2015. ISBN 978-952-234-250-8.
- ↑ Lautela, Yrjö & Wallén, Göran: Rakas jalkapallo – Sata vuotta suomalaista jalkapalloa, s. 370. Teos, 2007. ISBN 978-951-851-068-3.
- ↑ Pihlaja, s. 201
- ↑ Pihlaja, s. 256
- ↑ Kallioniemi, Riku (vt. päätoim.): Jääkiekkokirja 2018, s. 139. Jääkiekon SM-liiga Oy, 2017. ISSN 0784-3321.
- ↑ Liikanen, Pekka (vast. toim.): Jääpallokirja 2007, s. 34. Suomen Jääpalloliitto, 2006. ISSN 0784-0411.
- ↑ Pihlaja, s. 269
- ↑ Lounasheimo, Ilmo: Kehän sankarit, s. 527–528, 728. WSOY, 1987. ISBN 951-0-13981-5.
- ↑ a b Pihlaja, s. 495–496
- ↑ a b Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 274. Otava, 1970.
- ↑ Pihlaja, s. 531
- ↑ Pihlaja, s. 533
- ↑ Ojaniemi, Arto (toim.): Pesäpallon vuosikirja 1996, s. 202. Suomen Pesäpalloliitto, 1996.
- ↑ Pihlaja, s. 556–557
- ↑ Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 215. Otava, 1970.
- ↑ Pihlaja, s. 164–165, 440–441, 869
- ↑ Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 150. Otava, 1970.
- ↑ Hannus, Matti; Laitinen, Esa & Martiskainen, Seppo: Kalevan kisat - Kalevan malja, s. 44. Suomen Urheiluliitto, 2002. ISBN 951-96491-5-8.
- ↑ Teronen Arto & Vuolle, Jouko: Urheilun tunteita ja tarinoita: Kiveen hakatut, s. 235. 2. painos. Kirjapaja, 2013. ISBN 978-952-247-437-7.
- ↑ Hannus, Matti; Laitinen, Esa & Martiskainen, Seppo: Kalevan kisat - Kalevan malja, s. 43–45. Suomen Urheiluliitto, 2002. ISBN 951-96491-5-8.