Suomen Vanutehdas

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Suomen vanutehdas vuonna 1962.

Oy Suomen Vanutehdas Ab oli Hyvinkään Kaukasten kylässä vuosina 1902–1998 toiminut yritys, joka valmisti vanua selluloosasta.

Vanun tuotanto alkoi vuonna 1902 Finska Waddfabrik -nimellä Kaukasten kylässä, joka kuului silloin Mäntsälään ja vuodesta 1953 alkaen Hyvinkäähän. Tuotanto käynnistettiin vuonna 1898 toimintansa lopettaneen Kaukasten lankarullatehtaan tiloissa. Tehtaan perustaja oli Axel Widstrand. Vakuuttamaton tehdas paloi heinäkuussa 1904, ja samana vuonna Widstrand perusti yhdessä Emil Lindroosin ja John Lundstenin kanssa Suomen Vanutehdas Osakeyhtiön. Tehdas rakennettiin palon jälkeen uudelleen vuonna 1905. Alkuperäiset perustajat siirtyivät pian syrjään ja tehtaan johtajaksi tuli ensin alikapteeni Albin Lowenetzky ja hänen jälkeensä Johan Erland Johansson.

Tehdas alkoi vuonna 1911 valmistaa kemiallisesti puhdistettua vanua ja seuraavana vuonna myös maitosiivilävanua, terveyssiteitä ja sidonta-aineita. Vuonna 1912 rakennettiin myös paperitehdas, johon tuli yksi yankee-tyyppinen paperikone. Tässä tehtaassa valmistettiin värillisiä pullopapereita. Toiminta oli kuitenkin tappiollista, ja yritys se joutui konkurssiin 23. helmikuuta 1913. Tehtaan toiminta jatkui kuitenkin vuokrasopimuksen nojalla.

Vuonna 1914 Jalmari Lydeckenin, Frans Stockmannin, Hjalmar Ekholmin ja Einar Wahlbergin muodostama yhtymä osti tehtaan huutokaupassa ja perusti helmikuussa 1914 Osakeyhtiö Suomen Vanutehdas Aktiebolag -nimisen yhtiön jatkamaan toimintaa. Tehtaalle hankittiin toinen yankeekone ja otettiin käyttöön toinen höyrykattila ja -turbiini. Vuonna 1915 tehtaan vaatturinvanu-, flokki- ja tilkeosastot siirrettiin uuteen tehtaaseen läheiseen Jokelan kylään, ja työntekijöitä oli 140. Vuonna 1917 Jokelan tehdas tuhoutui tulipalossa mutta se rakennettiin uudestaan. Samana vuonna aloitettiin myös paperikankaan valmistus.

Vuonna 1918 käyty Suomen sisällissota koetteli tehdasta kovasti. Einar Wahlberg ja koko tehtaan konttorin henkilökunta ammuttiin konttorin portaille ja kaikkiaan sodan aikana kuoli yli 30 tehtaan henkilökuntaan kuulunutta. Sodan jälkeen Vanutehtaan osakepääomaa korotettiin 2 miljoonaan markkaan ja sen osake-enemmistö siirtyi helsinkiläisen liikemiehen Moses Skurnikin haltuun. Jokelan tehdas paloi uudelleen vuonna 1919 mutta se rakennettiin taas seuraavana vuonna. Skurnikin omistus yhtiössä päättyi 1924 kun hänen osakkeensa siirtyivät Helsingin Osakepankille.

Yhtiö oli muutamia vuosia pankin hallinnassa kunnes Karl Nordgren vanhempi (k. 1940) osti osake-enemmistön 1927. Kaukasten ja Jokelan tehtaita päästiin lamakauden jälkeen laajentamaan 1930-luvun lopulla ja tehtaille hankittiin myös uusia koneita. Sotavuosina suurin osa tehtaisen tuotannosta meni puolustusvoimille. Kaukasten ja Jokelan tehtaita laajennettiin ja uusittiin taas 1950-luvulla ja 1960-luvun alussa. Yhtiön pääkonttori siirtyi 1963 Helsinkiin ja sillä oli piirikonttorit Oulussa ja Lappeenrannassa.

Vuonna 1965 valmistui Kaukasiin uusi tehdas non-wovenin valmistusta varten ja samana vuonna yhtiön nimeksi tuli Oy Suomen Vanutehdas Finnwad Ltd. Vuonna 1966 perustettiin piirikonttori Vaasaan, aloitettiin non-wovenin vienti ja rakennettiin Kaukasten tehtaalle uusi höyrykeskus. 1970-luvulla vienti kasvoi nopeasti ja 1975 perustettiin Australiaan tytäryhtiö.

Vuonna 1981 Oy Tamro Ab osti yhtiön Karl Nordgrenin perillisiltä ja ns. vanhan tehtaan toiminta päättyi vuonna 1991. Jokelan tehtaan toiminta oli päättynyt jo vuonna 1982. Oy Suomen Vanutehdas Ab fuusioitiin vuoden 1987 lopulla samalla alalla toimineeseen Tamron tytäryrityksen Kolmi-Set Oy:hyn. Vanutehdas siirtyi 1997 ruotsalaisen SCA Mölnlycke AB:n haltuun ja syntyi Mölnlycke Health Care -konserni. Uusi omistaja lopetti Kaukasten vanutehtaan toiminnan alkusyksystä 1998. Tehtaan rakennukset ja maa-alueet myytiin samana vuonna Kaukas Kiinteistöt Oy:lle.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]