Suomen Kansallinen Ammattikuntajärjestö
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
Suomen Kansallinen Ammattikuntajärjestö (SKA) oli suomalainen Isänmaallisen kansanliikkeen (IKL) yhteydessä toiminut työväenjärjestö, joka perustettiin huhtikuussa 1935. Järjestön perustamisella pyrittiin saamaan työväestö kannattamaan IKL:ää ja sen esikuvina olivat kansallissosialistisen Saksan ja fasistisen Italian vastaavat korporatiiviset työväenjärjestöt. Järjestö erottui Kokoomuksen ja työnantajien hallitsemasta Vapaasta Työväenliitosta muun muassa siinä, että se kannatti minimipalkkalakia ja vastusti vain ”poliittisia” lakkoja, ei kaikkia lakkoja yleensä. Järjestö vaati myös työriitojen sovittelumenettelyn käyttöönottoa sekä työpaikkademokratiaan liittyviä uudistuksia.
Järjestön tunnuslause oli ”kokonaisuuden etu ennen ryhmä- ja yksityisiä etuja”. Se vastusti ehdottomasti vasemmiston luokkataisteluoppia. SKA halusi parantaa työväen asemaa, jotta IKL:n tärkeänä pitämä kansankokonaisuus saataisiin luotua. Työnantajat ja työntekijät oli tarkoitus koota ammattikuntapohjaisesti yhteistyöhön ja sopimaan neuvotteluissa kunkin alan kysymyksistä.
Suomen Kansallinen Ammattikuntajärjestön johdossa oli joitain entisiä sosialidemokraattisia ammattiyhdistysaktiiveja sekä Suomen sisällissotaan punaisten puolella osallistuneita. Järjestön puheenjohtaja Juho Kaveheimo oli entinen sosiaalidemokraatti ja punakaartilainen. SKA:n varapuheenjohtajana oli Ajan Suunta -lehden päätoimittaja Rauno Kallia ja järjestön hallitukseen kuuluivat IKL:n poliitikoista Kallian lisäksi Vilho Annala ja Eino Tuomivaara. Järjestö ei kuitenkaan saavuttanut laajaa kannatusta vaan sen jäsenmäärä jäi muutamiin tuhansiin. SKA:n perustaminen herätti hyvin ristiriitaisia tunteita IKL:n piirissä, sillä puolueen perustajiin kuului työnantajapiirien edustajia. Esimerkiksi Yhtymä Vientirauhan johtaja Martti Pihkala ja vuorineuvos Petter Forsström katkaisivat suhteensa IKL:ään.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kalle Seppä : Taantumus! Radikaali oikeistolainen traditio (Megafoni.org)
- Jussi Maijala : Kansankokonaisuuden puolesta : IKL – ei luokkia tai yksilöitä vaan kansankokonaisuus, teoksessa Petri Juuti (toim) : Sinistä, punaista, mustaa - Näkökulmia Suomen 1930–40-lukujen poliittiseen historiaan. Tampereen yliopistopaino, Tampere 2005 ss. 68–69
- Aarni Virtanen: ”Toimikaa, älkää odottako” – Vihtori Kosolan puheiden muutokset 1929–1936, s. 189. Jyväskylän yliopisto, Jyväskylä 2015.
| ||||||||||||||||||||||||||