Sturmgewehr 44

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sturmgewehr 44
StG44
Tyyppi kaasumäntätoiminen rynnäkkökivääri
Valmistaja Haenel, Mauser ja Erma
Valmistusmaa Natsi-Saksan vuosina 1935–1945 käytössä ollut lippu. Saksa
Valmistusvuodet 1944–1945
Tekniset tiedot
Kaliiperi(t) 7,92x33
Aseen pituus 940 mm
Piipun pituus 419 mm
Paino (tyhjänä) 5,22 kg
Lipas tankolipas
Kapasiteetti 30 patruunaa
Ammuksen lähtönopeus 700 m/s
Tehokas kantama 400 m
Teoreettinen kantama 800 m
Tulinopeus (laukausta/min) 500–600 lks/min

Sturmgewehr 44 (StG44, MP43, MP44) on Hugo Schmeisserin suunnittelema rynnäkkökivääri, joka sai Adolf Hitlerin käskystä 6. huhtikuuta 1944 nimen MP44 ja samaisen vuoden heinäkuussa siitä tuli Sturmgewehr 44 (rynnäkkökivääri), StG44, ja maailman ensimmäinen varsinainen rynnäkkökivääri.[1]

StG44 otettiin käyttöön Saksassa toisen maailmansodan lopulla korvaamaan jalkaväen kivääriä, konepistoolia ja pikakivääriä. Sillä voitiin ampua sekä kerta- että sarjatulta ja sen lippaaseen mahtui 30 patruunaa; teoreettinen tulinopeus oli 500–600 laukausta minuutissa. Aseessa käytettiin 7,92 mm:n lyhyttä patruunaa, joka painoi vain 2/3 aikaisemmasta 7,92 mm:n kiväärin patruunasta, mutta lähtönopeuden ollessa 700 m/s se oli tehokas aina 400 metriin asti.

Asetta kehiteltiin Saksassa jo vuodesta 1943, jolloin keksittiin myös aivan uusi patruuna asetta varten ja ase tunnettiin tuolloin nimellä MP43. Wehrmacht kiinnostui aseesta pian, mutta saadakseen sen palveluskäyttöön heidän oli saatava Hitlerin hyväksyntä. Hitler ei kiinnostunut aseesta ja lopetti sen kehittämisprojektin. Kehittämistä kuitenkin jatkettiin salassa, ja sitä läheteltiin kaikille rintamille Hitlerin tietämättä. Keväällä 1943 Hitlerin kierrellessä tarkastamassa joukkojaan itärintamalla hän kysyi kenraaleilta mitä he tarvitsisivat. Kenraalit vastasivat: ”Lisää MP43:sia.” Hitler ei aluksi pitänyt siitä, että hänen käskyään oli vastustettu, mutta kokeiltuaan asetta hän vakuuttui sen tehokkuudesta ja näki oivan tilaisuuden propagandaan. Asetta ei kuitenkaan saatu palveluskäyttöön tai suurempaan tuotantoon ennen vuotta 1944, jolloin Hitler nimesi aseen ensin MP44:ksi ja myöhemmin myrskykivääriksi, Sturmgewehriksi, mikä nykyisin saksan kielessä merkitsee rynnäkkökivääriä. Ase otettiin käyttöön korvaamaan entinen Kar 98k -kivääri. Rintamalla saavutetusta menestyksestä huolimatta ase tuli käyttöön liian myöhään vaikuttakseen sodan lopputulokseen.

Aseesta tehtiin sodan aikana mitä erilaisimpia muunnoksia. Tunnetuimpia olivat niin sanotut Vampiret eli infrapunalaitteistolliset kappaleet, jotka olivat aikansa moderneimpia aseita. Aseeseen valmistettiin pienissä määrin myös erikseen kiinnitettäviä käyriä piippuja, joissa oli eräänlaiset peilit, jotka mahdollistivat muun muassa tankin sisältä ampumisen luukusta täysin suojassa tai ampumisen rakennuksen kulman takaa, vaikkakin piipun mutka madalsi aseen tehoa huomattavasti. Silti nämä erilaiset keksinnöt toimivat, vaikkakin epäluotettavasti.lähde?

Rynnäkkökivääriä valmistivat Haenel, Mauser ja Erma, joilla oli aseen osia varten seitsemän alihankkijaa. Helmikuussa 1944 tuotanto oli lisätty 5 000 kivääriksi kuukaudessa. Sodan loppuun mennessä aseen eri versioita oli ehditty valmistaa yli 400 000 kappaletta. Aseesta kehiteltiin sen paranneltu versio StG-45, mutta se ei edennyt prototyyppejä pidemmälle ennen sodan loppua.

Sodan jälkeen Saksan demokraattinen tasavalta sekä osa muita Neuvostoliiton vasallivaltioita käytti asetta palvelusaseena, jotkut jossain määrin jopa 1980-luvulle asti, kunnes Ak-47 korvasi sen lopullisesti.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]