Steinway & Sons

Steinway & Sonsin flyygeli. Malli: D-274.

Steinway & Sonsin piano. Malli: K-52.

Steinway and Sons on kuuluisa pianojen ja flyygelien valmistukseen erikoistunut soitinrakennusliike. Sen perusti alun perin Seeseniin Saksaan Heinrich Engelhard Steinweg (1797–1871).

Historia

Steinway and Sonsin perusti alun perin Seeseniin Saksaan Heinrich Engelhard Steinweg (1797–1871). Ensimmäiset pianot valmistuivat vuonna 1836. Hän muutti perheineen New Yorkiin vuonna 1850 ja muutti nimensä Henry Steinwayksi. Yrityksen varsinaisena perustamisvuonna pidetään vuotta 1853. Viikossa valmistui yksi taffelipiano, mutta jo seuraavalla vuosikymmenellä Steinway & Sons oli noussut Yhdysvaltain johtavaksi pianonvalmistajaksi. Yhtiö perusti vuonna 1880 haaraliikkeen Hampuriin. Sekä New Yorkin että Hampurin tehtaat toimivat tänäkin päivänä. Sadastuhannes soitin valmistui jo vuonna 1903.

Yhtiö ja sen tuotteet saavuttivat 1800-luvun jälkipuoliskolla ja 1900-luvun alkuvuosikymmeninä huomattavan maineen sekä kotimaassaan että kansainvälisesti, ja se menestyi myös taloudellisesti erittäin hyvin. Yhtiö otti pianoissaan käyttöön lukuisia muiden tekemiä teknisiä uudistuksia ja sai runsaasti patentteja myös oman tuotekehitystyönsä kautta (muun muassa agraffi 1859 ja 1878, koneiston metalliset rakenteet 1869, duplex-kielitys 1872, sostenuto-pedaali 1874, 1875 ja 1917). Steinway rakensi vuonna 1866 toimitilojensa yhteyteen konserttisalin, jonka nimeksi annettiin Steinway Hall. Sali oli 2 500 katsomopaikallaan New Yorkin suurin ja tärkein konserttisali, kunnes Carnegie Hall syrjäytti sen. Yhtiö toimi sekä sponsorina että impressaarina ajan suurimpien pianistien esiintyessä sekä Steinway Hallissa että laajoilla kiertueilla. Steinwayn nimi ja tuotteet olivat konsertti-ilmoittelussa vahvasti esillä. Steinway-flyygeli oli mainoksissa ”The Instrument of The Immortals”. Käsite ”Steinway Artist” (pianisti, joka konserteissaan soittaa vain Steinway & Sonsin D-mallin flyygeliä) on myös tältä ajalta peräisin.

1930-luvun lamakausi, toinen maailmansota sekä pianon merkityksen väheneminen radion ja sittemmin television yleistyessä, työvoimakustannusten nousu, laatuongelmat, koveneva kansainvälinen kilpailu Itä-Aasian maista käsin ja monet muut syyt ajoivat koko Yhdysvaltain pianoteollisuuden pitkäaikaisiin ja yhä paheneviin vaikeuksiin. Steinwayn ongelmana oli näiden lisäksi omistuksen pirstaloituminen sukupolvien vaihtuessa, omistajien kyvyttömyys tai haluttomuus sijoittaa lisää pääomaa yritykseen sekä jatkajien puute. Vuonna 1972 Steinwayn suku joutui myymään vaikeuksiin ajautuneen yhtiön osakkeet The Columbia Broadcasting System Corporation (CBS) -mediayhtiölle. Lukuisten sulautumisten ja yrityskauppojen jälkeen Steinway & Sons -tuotemerkin ja tehtaat omistaa nykyisin tytäryhtiöiden kautta holdingyhtiö Steinway Musical Instruments, Inc., joka listautui New Yorkin pörssiin (NYSE) 1996. Pörssilistauksessa yhtiön lyhenne on LVB, jonka kerrotaan tulevan nimen Ludwig van Beethoven alkukirjaimista. Yhtiö omistaa lukuisia muitakin soitinvalmistajia ja -merkkejä. Perustajan pojanpojanpoika Henry Z. Steinway (1915-2008) oli viimeinen sukuun kuulunut yhtiön palveluksessa (toimitusjohtaja vuoteen 1977, hallituksen puheenjohtaja vuoteen 1980, sen jälkeen vielä erilaisissa PR-tehtävissä kuolemaansa saakka).

Steinway myy myös kahta muuta pianomerkkiä, jotka valmistetaan OEM-tuotantona Itä-Aasiassa. Näiden pianojen hintataso, laatu ja arvostus on New Yorkissa ja Hampurissa valmistettuja Steinway & Sons -soittimia selvästi alhaisempi. Boston-pianot ja -flyygelit valmistaa Kawai Japanissa ja Essex-merkkisiä soittimia ovat valmistaneet ainakin Young Chan Koreassa ja Pearl River Kiinassa. Näiden tuotteiden markkinoinnissa Steinway korostaa omaa osuuttaan suunnittelussa ja laadunvalvonnassa.

Steinway & Sons on D-mallillaan edelleen maailman konserttilavojen ylivoimaisesti yleisin flyygelimerkki. Se, samoin kuin pienemmät flyygelit ja pystypianot, ovat erittäin arvostettuja, korkealaatuisia ja kalliita. Tuotannon volyymi on, muiden kalliiden, korkeaan laatuun tähtäävien ja paljon käsityönä vaativien soittimien tavoin, kuitenkin alhainen: New Yorkin tehdas valmistaa noin 2 500-3 000 ja Hampurin tehdas noin 1 500-2 000 soitinta vuodessa, valtaosin flyygeleitä. Yhtiö on taloudellisesti kannattava. Se omistaa eräissä maissa (ei kuitenkaan Suomessa) myös tuotteiden jakeluketjun. Valmistaja kiistää, että New Yorkin ja Hampurin tuotteilla olisi laatueroa. Silti merkittävistä muusikoista muun muassa Vladimir Horowitz suosi New Yorkin mallia, eräät muut, esimerkiksi Artur Rubinstein, taasen eurooppalaista versiota, jonka sointia on kuvattu muun muassa pehmeämmäksi. Katsoja tunnistaa mustan hampurilaisen flyygelin peilikiiltoisesta lakkapinnasta, koska New Yorkissa valmistetussa vastaavassa tuotteessa on himmeä niin sanottu mattalakkaus. Euroopassa myydään liki yksinomaan Hampurin tehtaan tuotteita.

Mallisto

Flyygelit

Malli	Pituus cm	Leveys cm	Massa kg	Valmistus alkanut	Huomautuksia
S-155	155	146.5	252	1935	ns. Baby-flyygeli
M-170	170	146.5	275	1912 (1917)	lyhennetty O-180
O-180	180	146.5	280	1902 (2006)	aikaisempi mallinimi "Miniatyyri"
A-188	188	148	315	1878 (2006)	1.5 cm leveämpi kuin S, M, O; koneisto sama kuin B-211
B-211	211	148	345	1872 (1967)
C-227	227	155	400	1878 (1886)	konserttiflyygeli pieniin saleihin, vain Hampuri
D-274	274	156	480	1884 (1965)	klassinen konserttiflyygeli, ns. täysimittainen

Flyygelien mallimerkinnät ovat yllä olevassa taulukossa Hampurin tehtaan tuotteiden mukaiset. New Yorkissa valmistettujen soittimien mallimerkinnässä on vain kirjain, ei numeroa (esimerkiksi malli B).

Sarakkeessa ”Valmistus alkanut” on kyseisen mallin julkistamisvuosi. Sulkeissa oleva vuosiluku tarkoittaa nykyisin tuotannossa olevan version julkistamisvuotta. Näiden versioiden välillä tapahtuneita lukuisia muutoksia ei ole merkitty. Versiolla tarkoitetaan tässä merkittäviä muutoksia kielityksessä, äänipohjassa, mitoituksessa ja vastaavissa tekijöissä.

Näiden versiomuutosten lisäksi tehdas on kokeillut uusia ratkaisuja muun muassa koneistossa, joista osa on jäänyt tuotantoon ja osasta on luovuttu (yleisesti tunnettu on epäonnistunut teflon-laakereiden kokeilu 1962–1981). Näitä ei tässä taulukossa ole huomioitu. Muutokset ovat olleet kuitenkin yleensä vähäisiä. Toisaalta kaikkia tapahtuneita muutoksia ei ole dokumentoitu tai edes virallisesti julkistettu.

Pystypianot

Malli	Korkeus cm	leveys cm	Syvyys cm	Massa kg	Valmistus alkanut	Huomautuksia
4510 (Sheraton)	114	148	64	218		vain New York
1098	118	148	64	218	1938	vain New York
V-125	125	152.5	67.5	267	1913	vain Hampuri
K-132 sama kuin malli K-52	132	152.5	68	305	1903

Katso myös

• Grotrian-Steinweg

Lähteet

• Fine, Larry [Lawrence]: The Piano Book. Buying & Owning a New or Used Piano. (4th rev. & updated ed.) Boston: Brookside Press, 2002. ISBN 1-929145-02-0 (englanniksi)
• Fine, Larry [Lawrence]: 2008 - 2009 Annual Supplement to The Piano Book. Boston: Brookside Press, 2008. ISBN 1-929145-23-3 (englanniksi)
• Ratcliffe, Ronald V.: Steinway. San Francisco: Cronicle Books LLC, 2002. ISBN 0-8118-3389-5 (englanniksi)

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Steinway & Sons Wikimedia Commonsissa

• Steinway & Sons Hamburg (englanniksi) (saksaksi) (espanjaksi) (ranskaksi) (italiaksi) (venäjäksi)