Klavikordi
Klavikordi on pienikokoinen, hyvin hiljainen historiallinen eurooppalainen kosketinsoitin. Se keksittiin 1300-luvulla ja sitä valmistettiin vielä 1840-luvulle asti. Klavikordi on eräs pianoa edeltävä kosketinsoitin, jonka piano myöhemmin lopulta syrjäytti.
Klavikordia suositeltiin sen monien hyvien ominaisuuksien vuoksi harjoitussoittimeksi niin cembalisteille kuin urkureillekin. Klavikordia soittamalla oppii hienostuneen soittotavan, soitin on helppo huoltaa ja lisäksi edullinen ja pieniääninen. Klavikordin vivahteikkaan soinnin ansiosta sitä alettiin 1700-luvulla arvostaa muutoinkin kuin harjoitussoittimena. Se on ainoa akustinen kosketinsoitin, joka kykenee vibratoon.
Vanhojen esikuvien mukaisia klavikordeja ryhdyttiin rakentamaan jälleen 1900-luvun jälkipuoliskolla. Suomessa klavikordeja ovat rakentaneet mm. Pentti Pelto, Henk van Schevikhofen sekä Pekka Vapaavuori.
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Timo Vikman, Juha Soranta: Sahatavarasta soivaksi soittimeksi
- Timo Vikman: Näkökulmia klavikordin historiaan
- Juha Soranta: Ajatuksia klavikordinsoitosta
- Kosketinsoitinten historiaa... klavikordista flyygeliin
- Suomen klavikordiseura
- Knif, Jonte: Sähköklavikordi - akustisten, sähköisten ja mekaanisten ratkaisujen perusteet ja toteutus uudessa sähköakustisessa klavikordissa
- Vapaavuori, Pekka: Viisi muunnelmaa Anders Wåhlströmin teemasta
