Skotlanninhirvikoira

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Skotlanninhirvikoira

Deerhound 305.jpg

Avaintiedot
Alkuperämaa Skotlannin lippu Skotlanti, Iso-Britannia
Määrä n 670 kpl (2011)
Alkuperäinen käyttö hirvieläinten metsästys
Nykyinen käyttö seurakoira
Muita nimityksiä skotti
FCI-luokitus ryhmä 10 jaos 2 #164
Ulkonäkö
Paino uros n. 45,5 kg, narttu n. 36,5 kg
Säkäkorkeus 71–76 cm
Väritys siniharmaa, harmaan eri sävyt, juovikas (brindle)

Skotlanninhirvikoira on vinttikoiriin kuuluva skotlantilainen koirarotu.

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pienin toivottu säkäkorkeus uroksella on 76 cm, paino n. 45,5 kg; nartulla 71 cm ja n. 36,5 kg. Koiran turkki on karheaa, noin 8-10 cm pitkää. Karva voi olla väriltään tumman siniharmaa, tumman- tai vaaleanharmaa, juovikas, keltainen tai hiekan- / kellanpunainen. Skotin karkea turkki suojaa kosteudelta sekä koleudelta ja on ulkonäöstään huolimatta helppohoitoinen.

Rotu muistuttaa karkeakarvaista englanninvinttikoiraa, mutta on sitä kookkaampi. Skotlanninhirvikoiran liikkuminen on vaivatonta ja tehokasta.[1]

Luonne ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luonteeltaan skotlanninhirvikoirat ovat ystävällisiä ja lempeitä sekä olemukseltaan säyseitä. Ne ovat tottelevaisia ja seurallisia, eivät koskaan hyökkääviä tai hermostuneita.

Skotlanninhirvikoira on uskollinen ja isäntäväkeen kiintyvä koira, joka saattaa suhtautua vieraisiin varautuneesti.lähde?

Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Skotlanninhirvikoira kuuluu vinttikoirien ryhmään, joka on yksi maailman vanhimmista koiraryhmistä. Viitteitä vinttikoirista löytyy Afrikasta sekä Lähi- ja Keski-Aasiasta ainakin 5 000 vuoden takaa. Vinttikoirat metsästävät avoimessa maastossa tarkan näkönsä avulla juosten saalinsa kiinni, minkä vuoksi ne ovat kehittyneet kapeiksi ja sulavalinjaisiksi.

Skotlanninhirvikoiran alkuperästä ei ole tarkkaa tietoa, mutta sen on arveltu saapuneen Skotlantiin foinikialaisten kauppiaiden mukana.[1] Rotua käytettiin aikoinaan saksanhirven metsästyksessä.

Lukumääräisesti skotlanninhirvikoirat ovat melko harvinaisia Suomessa ja muualla. Pariin otteeseen rotu on lähes kadonnut sukupuuttoon. Esimerkiksi klaanijärjestelmän kaatuessa Skotlannissa 1700-luvun puolivälissä myös koirakanta vaarantui. Ensimmäinen skotti tuotiin Suomeen 1960-luvulla.lähde?

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ulla Kokko: Koirien pikkujättiläinen. WSOY

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Skotlanninhirvikoira Kennelliitto. Viitattu 12.12.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]