Skotlanninhirvikoira

Skotlanninhirvikoira
Avaintiedot
Alkuperämaa	Skotlanti, Iso-Britannia
Määrä	n 670 kpl (2011)
Alkuperäinen käyttö	hirvieläinten metsästys
Nykyinen käyttö	seurakoira
Muita nimityksiä	skotti
FCI-luokitus	ryhmä 10 jaos 2 #164
Ulkonäkö
Paino	uros n. 45,5 kg, narttu n. 36,5 kg
Säkäkorkeus	71–76 cm
Väritys	siniharmaa, harmaan eri sävyt, juovikas (brindle)

Skotlanninhirvikoiraa on aikoinaan käytetty metsästämään saksanhirveä, mutta enää niillä ei metsästyskoiran taitoja ole.

Ulkonäkö

Pienin toivottu säkäkorkeus uroksella on 76 cm, paino n. 45,5 kg; nartulla 71 cm ja n. 36,5 kg. Koiran turkki on karheaa, n. 7-10 cm pitkää. Karva on yleensä harmaata. Skotlanninhirvikoira on myös vinttikoira ja muistuttaa paljon irlanninsusikoiraa.

Skotlanninhirvikoira liikkuu pitkin askelin ja hyvin tehokkaasti.

Luonne ja käyttäytyminen

Skotlanninhirvikoirat sopivat hyvin lapsiperheisiin, sillä ne ovat lapsirakkaita, vaikka toisaalta vähän rajuja leikeissään. Ne ovat tottelevaisia ja seurallisia, eivät koskaan hyökkääviä tai hermostuneita. Skotlanninhirvikoira on ystävällinen ja uskollinen koira, joka saattaa suhtautua vieraisiin varautuneesti.

Alkuperä

Skotlanninhirvikoira kuuluu vinttikoirien ryhmään, joka on yksi maailman vanhimmista koiraryhmistä. Viitteitä vinttikoirista löytyy Afrikasta sekä Lähi- ja Keski-Aasiasta ainakin 5 000 vuoden takaa. Vinttikoirat metsästävät avoimessa maastossa tarkan näkönsä avulla juosten saalinsa kiinni. Tämän vuoksi ne ovat kehittyneet kapeiksi ja sulavalinjaisiksi. Juuri tähän linjakkuuteen ja arvokkuuteen ovat monet ihastuneet ja ehkä juuri siksi eri vinttikoirarodut ovat olleet ylimystön koiria miltei näihin aikoihin asti. Vinttikoirien voisi väittää olevan myös luonteeltaan kaikista koirista eniten kissamaisia. Tästä esimerkkinä toisinaan kyseenalaistettu omistajan pyynnön järkevyys, joka saattaa jäädä esim. mukavuudenhaluiselta skotilta täyttämättä, mikäli koira pitää tehtävää täysin typeränä.

Kenen mukana ja milloin vinttikoirat ovat kulkeutuneet Britteinsaarille on monia arviota. Skotlanninhirvikoiran alkuperästä ei ole tarkkaa tietoa, mutta rodusta on mainintoja jo ennen keskiaikaa ja koirat ovat olleet ylimystön omistamia eri aikoina. Skotlannissa klaanipäälliköiden aikaan hirvikoira on ollut arvostettu ja rohkea metsästäjä, joka on hillitty ja charmikas kotioloissa. Nämä hyveet ovat edelleen osa skotteja.

Lukumääräisesti skotlanninhirvikoirat ovat melko harvinaisia Suomessa ja muualla. Pariin otteeseen rotu on lähes kadonnut sukupuuttoon. Esimerkiksi klaanijärjestelmän kaatuessa Skotlannissa 1700-luvun puolivälissä myös koirakanta vaarantui. Onneksi rodun olemassaolo on saatu aina elvytettyä. Ensimmäinen skotti tuotiin Suomeen 1960-luvulla.^lähde?

Skotlanninhirvikoiran ulkonäkö puhuttelee samalla karuudellaan ja kauneudellaan.^{kenen mukaan?} Skotin karkea turkki suojaa kosteudelta sekä koleudelta ja on ulkonäöstään huolimatta helppohoitoinen. Rotu on olemukseltaan lempeä, säyseä ja isäntäväkeen kiintyvä. Toisaalta joskus skotti saattaa luoda varautuneen katseen vieraita ihmisiä ja eläimiä kohtaan. Skotti sopii hyvin suomalaiseen luontoon ja luonteeseen. Se pitää yhtä paljon luonnossa liikkumisesta kuin kotisohvastaankin ja on siis suorastaan inhimillinen koirarotu.

Lähteet

• Ulla Kokko: Koirien pikkujättiläinen. WSOY 2004.
• Skotlanninhirvikoirakerho ry

Aiheesta muualla

• Kennelliiton rotumääritelmä] (pdf)