Skärgårdsnamn
| Skärgårdsnamn | |
|---|---|
 Nauvon saaret, värikoodattu päätteillä – -holm(en), -skär(et) jne. |
|
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Kurt Zilliacus |
| Kieli | ruotsi |
| Genre | kulttuurihistoria |
| Kustantaja | Svenska litteratursällskapet i Finland |
| Julkaistu | 1989 |
| Ulkoasu | sidottu |
| Sivumäärä | 264 |
| ISBN | 951-9018-54-9 |
| Sarja: Skrifter utgivna av Svenska litteratursällskapet i Finland | |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Skärgårdsnamn (suomeksi Saaristonimet) on suomenruotsalaisten paikannimien ja murteiden tutkijan Kurt Zilliacuksen vuonna 1989 julkaisema kirja, joka kertoo tuhansista ruotsinkielisistä nimistä Suomen rannikkosaaristossa Saaristomerellä sekä Uudenmaan ja Pohjanmaan rannikolla.[1]
Kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirja vetää yhteen tulokset kaksikymmentä vuotta kestäneestä Suomen rannikkosaariston nimien tutkimisesta, jota Zilliacus johti Kotimaisten kielten keskuksen ruotsinkielisessä nimiarkistossa.[1]
Tutkimus kattaa Suomen rannikkosaariston historiallista aikaa jonka väestö on ollut pääasiassa ruotsinkielinen, ja jonka paikannimet ovat siten olleet suurimmaksi osaksi ruotsinkielisisiä nimiä, muutamia suomenkielisiä lainanimiä lukuun ottamatta. Kirjan mukaan kahdeksan vuosisadan aikana ruotsinkielinen väestö Saaristomerellä sekä Uudenmaan ja Pohjanmaan rannikolla ottivat käyttöön noin satatuhatta paikannimeä, jotka ovat säilyneet ja ovat edelleen käytössä.[1]
Kirja antaa yleiskatsauksen paikannimien alkuperästä ja niiden esiintymismäärästä. Kirja on jaettu kolmeen pääosaan: saaret (saaret, luodot), rannat (niemet, lahdet, rannat, selät, salmet) ja kulttuuriset nimet (kalastus ja metsästys sekä satamat ja merenkulku).[1]
Saarinimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Zilliacus esittää saarten nimillä olevan tyypillinen suuruusjärjestys: saarien ("öar", "holmar") ympärillä on luotoja ("skär", "klobbar" ja "örar"), joilla on ympärillään pienempiä kareja tai matalikkoja ("grund", "harur", "hällar", "kläppar", "kobbar", sekä "blekor", "bådar", "grynnor" ja "rev").[1]
Kirjassa on kuvattu yli 50 nimenpäätettä saarille ja matalikoille. Kirjan mukaan ruotsiksi yleisimmät nimiryhmät ovat -ö (tuhansia nimiä), -holm (yli 5500), -skär (4000), -hara (550), -klobb (1300), -ör (3300), -både (1200), -grund (7000), -hälla (900), -kläpp (1200), -kobbe (1300), -grynna (1300), -rev (450) ja -sten (650). Lainanimiä suomenkielestä ovat -saari (satoja), -luoto (180), ja -kari (satoja).[1]
Vaikka itse nimet kuvastavat usein paikan ilmettä ja luonnetta, niin kuvaus ei aina käytännössä pidä paikkansa esimerkiksi maankohoamisen takia. Saari 1800-luvulla oli ehkä ryhmä kareja 500 vuotta aikaisemmin ja saari on saanut nimensä sen mukaan.[1] Huvudstadbladetin artikkelissa todetaan, että on olemassa skär-päätteisiä saaria jotka ovat nimestä riippumatta isoja ja reheviä, tai karuja kareja - siitä huolimatta, että skär tarkoittaa ruotsiksi pieni (kallio)saari (ruotsiksi liten (klipp)ö).[2][3]
Esimerkki nimityypeistä kartalla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
(Katso pyyntö + viitteet Wikidatasta Wikidatapyyntö)
Pisteet vastaavat saarinimien päätteitä Saaristomerellä Kumlingenista (Ahvenanmaa) Hankoon (Uusimaa). -land, -ö, -holm (saari, ym)
-skär, -klobb, -ör (luoto, ym)
-grund, -haru, -häll, -kläpp, -kobb, -gadd, -bleka, -båda, -grynna, -rev (kari, matalikko, ym)
muita -päätteitä tai nimiä
|