Sinikala

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sinikala
Pomatomus saltatrix.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Yläluokka: Luukalat Osteichthyes
Luokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Alaluokka: Neopterygii
Lahko: Ahvenkalat Perciformes
Alalahko: Percoidei
Heimo: Sinikalat
Pomatomidae
Suku: Pomatomus
Lacepède, 1802
Laji: saltatrix
Kaksiosainen nimi
Pomatomus saltatrix
(Linnaeus, 1766)
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Sinikala Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Sinikala Commonsissa

Sinikala (Pomatomus saltatrix) on suurikokoinen ja kaupallisesti merkittävä ahvenkala, joka elää subtrooppisilla merialueilla kaikkialla maailmassa.[1][2] Se on heimonsa ja sukunsa ainoa laji.

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sinikalalla on pitkä, sivuilta litistynyt ruumis, jonka pituus on yleensä 20–60 senttimetriä. Suurin koskaan pyydetty sinikala oli 120 senttimetriä pitkä ja painoi 14 kilogrammaa. Sillä on vihertävänsininen selkä, hopeanhohtoiset kyljet ja vatsa sekä lähes suora kylkiviiva. Pää on suurikokoinen ja sen yläpinnalla kulkee selvä harjanne. Suu on eteenpäin suuntautunut ja alaleuka voi olla yläleukaa hieman pidempi. Sekä ylä- että alaleuassa on vahvoja, teräviä hampaita yhdessä tiiviissä rivissä. Päätä, ruumista ja evien tyveä peittävät pienet suomut.[2]

Sinikalalla on kaksi selkäevää, joista etummainen on lyhyt ja matala ja taempi selvästi pitempi. Etummaisessa selkäevässä on 7–8 ohutta, kalvon yhdistämää piikkiruotoa ja takimmaisessa yksi vankka piikkiruoto sekä 23–28 pehmeämpää ruotoa.[1][2] Peräevä on etummaista selkäevää hieman lyhyempi ja siinä on 2 piikkiruotoa ja 23–27 pehmeämpää ruotoa. Sekä selkä- että peräevät ovat vaaleanvihreät ja vivahtavat keltaiseen samoin kuin lovinen, sameanvihreä pyrstöevä. Rintaevät ovat tyvestään sinertävät ja yleensä niin lyhyet, ettei niiden kärki ulotu etummaisen selkäevän etureunan tasalle.[2]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sinikaloja myynnissä Maine Avenuen kalatorilla Washingtonissa.

Sinikala elää maailman kaikilla subtrooppisilla ja trooppisilla merialueilla Tyynenmeren itä- ja luoteisosia lukuun ottamatta. Sitä tavataan niin Atlantin länsi- ja itäreunalla kuin Välimeressä ja Mustassameressäkin. Intian valtameressä sen levinneisyysalue ulottuu lännessä Omanin etelärannikolta Itä-Afrikan rannikolle ja idässä Intian lounaisrannikolta Malakan niemimaalle ja Australian länsirannikolle. Tyynenmeren alueella se elää vain Australian ja Uuden-Seelannin lähivesillä.[1][2]

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sinikala on pelaginen kala, joka elää mannerjalustan alueella 0–200 metrin syvyydessä. Yleensä se on aktiivinen päivällä ja muodostaa suuria parvia, jotka ovat nuorilla kaloilla tiiviitä ja täysikasvuisilla löyhempiä.[2] Talviaikaan se vaeltaa lämpimämmille alueille ja siirtyy kesäksi taas viileämpiin vesiin. Sinikala on nopea ja ahne petokala, joka tappaa ennemmän kuin tarvitsee syödäkseen. Se käyttää ravinnokseen kelttejä ja muita kaloja sekä vähemmässä määrin äyriäisiä ja pääjalkaisia.[1] Se lisääntyy keväällä ja kesällä ja voi elää enimmillään 9 vuotta.[1][2]

Kalastus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sinikalaa kalastetaan verkoilla, siimoilla ja kurenuotilla sekä harvemmin pohjatrooleilla. Vuotuinen kokonaissaalis on ollut 2000-luvulla 14 000 – 44 000 tuhatta tonnia, josta suurimman osuuden ovat saaneet Yhdysvallat ja Turkki.[2] Sinikalaa myydään enimmäkseen tuoreena tai savustettuna mutta jossain määrin myös kuivasuolattuna ja pakastettuna.[2][1] Se on myös suosittu urheilukalastuksen kohde, vaikka saattaakin purra varomatonta kalastajaa.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Pomatomus saltatrix (peilipalvelin) FishBase. R. Froese ja D. Pauly (toim.). (englanniksi)
  2. a b c d e f g h i Pomatomus saltatrix FAO Species Identification and Data Programme. FAO Fisheries and Aquaculture Department. Viitattu 25.2.2011. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]