Silastatiini
| |
| |
Silastatiini
| |
| Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
| (Z)-7-[(2R)-2-amino-2-karboksietyyli]sulfanyyli-2-[[(1S)-2,2-dimetyylisyklopropaanikarbonyyli]amino]hept-2-eenihappo | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| ATC-koodi | J01 |
| PubChem CID | |
| DrugBank | |
| Kemialliset tiedot | |
| Kaava | C16H26N2O5S |
| Moolimassa | 358,458 |
| SMILES | Etsi tietokannasta: , |
| Farmakokineettiset tiedot | |
| Hyötyosuus | ? |
| Metabolia | ? |
| Puoliintumisaika | ? |
| Ekskreetio | ? |
| Terapeuttiset näkökohdat | |
| Raskauskategoria |
? |
| Reseptiluokitus |
|
| Antotapa | Intravenoosi |
Silastatiini (C16H26SN2O5) on eräs aminohappojohdannaisiin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää lääketieteessä estämään karbapeneemien kuten imipeneemin sekä tienamysiinin myrkyllisyyttä ja pidentämään niiden vaikutusaikaa.
Ominaisuudet ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Silastatiini on dehydropeptidaasi I-entsyymin inhibiittori. Dehydropeptidaasi I on munuaisissa erittyvä entsyymi, joka hajottaa imipeneemin antibioottina inaktiivisiksi ja myrkyllisiksi yhdisteiksi. Silastatiini estää dehydropeptidaasi I:n toiminnan, jolloin imipeneemin vaikutusaika pitenee ja munuaistoksisuus häviää lähes täysin. Yhdisteen on todettu myös vähentävän siklosporiinin munuaistoksisuutta estämällä sen sitoutumista munuaisiin.[1][2][3][4]
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensimmäisen patentoidun silastatiinisynteesin tärkeä välituote on etyyli-7-bromi2-oksoheptanoaatti, jota valmistetaan lähtien etyyli-1,3-ditiaani-2-karboksylaatista ja 1,6-dibromiheksaanista[5]. Tämä välituote kondensoituu dimetyylisyklopropaanikarboksamidin kanssa ja muodostuva tuote reagoi kysteiinin kanssa silastatiiniksi. Näin syntyy kahden diastereomeerin seos. Lääkeaineelle on myöhemmin kehitetty muita synteesejä, joissa on pyritty korkeampiin selektiivisyyksiin ja asymmetrisiin synteeseihin.[6][7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Pekka T. Männistö & Raimo K. Tuominen: 51. Soluseinämää heikentävät bakteerilääkkeet Farmakologia ja toksikologia. Medicina. Viitattu 9.6.2016.
- ↑ Robert Southgate & Neal F. Osborne: Carbapenems and Penems, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 9.6.2016
- ↑ Masaji Ohno, Masami Otsuka, Yoshinari Okamoto, Morimasa Yagisawa & Shinichi Kondo: Antibiotics, 1. General, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2011. Viitattu 9.6.2016
- ↑ Mirja-Liisa Aitio: Ovatko immunosuppression aiheuttamat munuaisongelmat torjuttavissa? Duodecim, 2000, 116. vsk, nro 5, s. 511-519. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 9.6.2016. (englanniksi)
- ↑ EP 48301:2-(Cyclopropane-carboxamido)-2-alkenoic acids, their esters and salts, and antibacterial compositions comprising the same and a thienamycin-type compound. Espacenet.com. Viitattu 9.6.2016. (englanniksi)
- ↑ Guo-Qiang Lin,Qi-Dong You,Jie-Fei Cheng: Chiral Drugs, s. 47–48. John Wiley & Sons, 2011. ISBN 978-1-118-07563-0. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 9.6.2016). (englanniksi)
- ↑ M. G. Vinogradov, L. N. Kalgorodova, G. V. Chel'tsova-Bebutova, L. S. Gorshkova, E. K. Starostin, G. I. Nikishin, A. V. Ignatenko & E. A. Shapiro: A new approach to the synthesis of cilastatin, an inhibitor of renal dipeptidase. Russian Chemical Bulletin, 1995, 44. vsk, nro 1, s. 167–171. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 9.6.2016. (englanniksi)