Siisna
| Siisna Шижня, Šižnja |
|
|---|---|
 |
|
  Siisna |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Venäjä |
| Tasavalta | Karjalan tasavalta |
| Piiri | Belomorskin piiri |
| Kunta | Belomorsk |
| Hallinto | |
| – Asutustyyppi | kylä |
| Väkiluku (2013) | 83 |
Siisna[1] (ven. Ши́жня, Šižnja) on kylä Karjalan tasavallan Belomorskin piirin Belomorskin kunnassa Venäjällä. Se sijaitsee Uikujoen samannimisen haaran varrella viisi kilometriä Belomorskin keskustasta etelään. Kylässä on 83 asukasta (vuonna 2013)[2].
Solovetskin luostarille kuulunut Siisnan pomorilaiskylä mainitaan ensimmäisen kerran 1500-luvulla. Sen asukkaat harjoittivat kalastusta, metsästystä ja laivanrakennusta. Luostarin rakennuttaman ensimmäisen kirkon tilalle pystettiin 1730-luvulla uusi Pyhän Nikolaoksen kirkko. Siisnan seurakuntaan kuului myös Uiunsaaren kylä. Hallinnollisesti siisnalaiset kuuluivat kyläkuntana Sorokan volostiin. Kylässä oli 1870-luvun alussa avattu koulu.[3] Vuonna 1905 Siisnassa oli 137 taloa ja 740 asukasta[4].
Neuvostoaikana perustettiin Siisnan kyläneuvosto, johon kuului myös karjalaisten asuttama Salnavolokin eli Saliniemen kylä. Vuonna 1926 kyläneuvostossa oli lähes 1 000 asukasta, joista viidesosa oli karjalaisia.[5] 1930-luvulla rakennettiin Siisnajoen uomaa pitkin kulkeva Vienanmeren–Itämeren kanava[3].
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Venäjän federaation paikannimiä, s. 234. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Tšislennost naselenija v razreze selskih naseljonnyh punktov po sostojaniju na 1 janvarja 2013 g. Natsionalnaja biblioteka Respubliki Karelija. Viitattu 5.6.2022.
- ↑ a b Koškina, S. V.: Soroka–Belomorsk, 1919–1938: krajevedtšeskije zapiski, letopis, s. 138–142. Petrozavodsk: Barbašina Je. A., 2013. ISBN 978-5-905699-08-5.
- ↑ Spisok naseljonnyh mest Arhangelskoi gubernii k 1905 godu, s. 186–187. Arhangelsk: Arhangelski gubernski statistitšeski komitet, 1907.
- ↑ Karjalan ASNT:n asuttujen paikkojen luettelo (Vuoden 1926 väestönlaskun ainehiston mukaan), s. 27. Petroskoi: KASNT:n tilastohallinto, 1928.