Selkäkivun hoito

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Selkäkivun hoito voi olla selkäkivun kemiallista lääkehoitoa tai fysikaalista hoitoa taikka liikkeen avulla tapahtuvaa omahoitoa eli liikehoitoa. Muita mahdollisia hoitoja ovat esimerkiksi ergonomiaopetus, elintapahoidot ja kiruginen hoito.

Suurin osa selkäkivusta on niin sanottua epäspesifiä selkäkipua, jota ei voida hoitaa leikkauksilla, eikä sille ole olemassa muitakaan tehokkaita hoitokeinoja. Aiheesta kertyneen tutkimusnäytön mukaan noin kolmannes akuutin epäspesifin selkäkivun vuoksi lääkäriin hakeutuvista paranee itsestään kolmen kuukauden kuluessa, mutta 71 prosenttia kärsii selkäkivusta vielä vuodenkin kuluttua.[1]

Selkäkivun kemiallinen hoito on useimmiten lääkevalmisteiden sisäistä tai ulkoista käyttöä. Fysikaalinen hoito perustuu esimerkiksi lämmön, kylmän, hermojen sähköisen stimuloinnin tai muun fysikaalisen ilmiön aiheuttamaan hoitovaikutukseen. Viimeksi mainittu on usein niin sanottua mekaanista hoitoa, joka perustuu kehon ulkopuolelta tulevaan paineeseen tai muuhun liike-energiaan, joka tuotetaan esimerkiksi hieronnalla, lymfaterapialla, painovoimavenytyksellä, selkärangan mobilisaatiolla tai manipulaatiolla eli kiropraktisella hoidolla.[2]

Liikehoidolla tarkoitetaan potilaan itse suorittamia voimistelu- tai venytysliikkeitä taikka muunlaista liikuntaa, jonka tarkoituksena on lievittää kipua tai nopeuttaa kudosten paranemista.[2]

Selkää voidaan hoitaa myös ergonomiaopetuksella, jossa kipupotilasta opetetaan suosimaan optimaalisia asentoja ja liikkeitä sekä välttämään vastaavasti riskiä lisääviä ja kipuja provosoivia toimintoja ja asentoja sekä myös liiallista istumista.[3]

Levon ja aktiviteetin oikeasta suhteesta huolehtiminen, tupakoinnin lopettaminen ja ylipainon vähentäminen ovat tarpeen mukaan käytettäviä elintapahoitoja[3].

Selkäkivun tavanomaiseen hoitoon kuuluu usein tasapainoinen ja pitkäkestoinen yhdistelmä lepoa, venyttelyä, fyysistä harjoittelua, lämpöä ja särkylääkettä[4]. Tavanomainen hoito on usein kuitenkin varsin tehotonta.[5][6][7] Fysioterapian hoitokäytännöissä on lisäksi paljon vaihtelua ja se aiheuttaa osalle potilaista myös oireiden lisääntymistä[8].

Espanjan julkisessa terveydenhuollossa kehitetty tilapäisiin metalli-implantteihin perustuva neurorefleksihoito on osoittautunut poikkeuksellisen kustannustehokkaaksi hoidoksi, joka tarjoaa useimmille potilaille pysyvän tai pitkävaikutteisen lievityksen krooniseen ja subakuuttiin selkäkipuun[9][10].

Vuonna 2019 julkaistun tieteellisen tutkimuskatsauksen mukaan sähköakupunktiolla ja immunoglobuliinilla näyttäisi olevan keskimäärin noin 33 prosentin suuruinen kivunlievitysteho selkäkivun hoidossa, joskin immunoglobuliinista oli tehty vain yksi placebokontrolloitu tutkimus. Myös infrapunalämpöhoito ja B 12-vitamiini vaikuttivat keskimääräistä tehokkaammilta hoitomuodoilta.[11] Lisäksi on olemassa vahvoja viitteitä siitä, että välittömästi aloitettu selän kuormituksen tiukka rajoittaminen olisi tehokkain hoito akuutissa selkäkivussa[12]. Myös vuosia jatkuva lannerangan lordoosin ylläpito ja kumartelun välttäminen etenkin aamupäivisin näyttäisi olevan tehokas hoito vuosikausia jatkuneessa kroonisessa tai usein toistuvassa selkäkivussa etenkin silloin, kun kipu on yleensä lievää eikä potilaan työ ole fyysisesti raskasta[13].

Kuormituksen vähentäminen ja lepo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Selkäkipupotilaan pitäisi rajoittaa fyysistä aktiivisuutta ja etenkin selkärangan liiallista taivuttelua. Yhdysvalloissa suositellaan myös, että ortopedinen sairaanhoitaja opettaisi potilaalle ja hänen perheelleen elintapamuutoksia, jotka tukevat paranemista ja vähentävät uusien rustorepeymien syntymisen riskiä.[14]

Vuodelevon on havaittu nopeuttavan selkäkivun paranemista, jos lepo aloitetaan heti kivun ilmaannuttua[12]. Vuodelevon kipua lievittävä vaikutus saattaa liittyä esimerkiksi siihen, että lannerangan välilevyihin kohdistuu makuulla 25–75 prosenttia vähemmän painetta kuin seistessä ja 60-86 prosenttia vähemmän painetta kuin etukumarassa istumatyössä.[15]

Vuodelevon tehokkuudesta akuutin selkäkivun hoidossa on julkaistu vain yksi olosuhteiltaan tiukasti kontrolloitu tutkimus.[16] Vuonna 1980 julkaistussa kahden viikon pituisessa yhdysvaltalaistutkimuksessa havaittiin, että ne armeijan alokkaat, jotka määrättiin ympärivuorokautiseen vuodelepoon kunnes paranivat, toipuivat keskimäärin 44 prosenttia nopeammin kuin ne, joiden ainoana tehtävänä oli seisoskella katsomassa muiden alokkaiden harjoittelua. Vuoteessa levänneet paranivat keskimäärin 6,6 päivässä. Vain osa seisoskelua harrastaneista toipui, ja heidän toipumisensa kesti keskimäärin 11,8 päivää. Lievimmästä kivusta kärsivät toipuivat keskimäärin 3,6 päivässä vuodelevolla ja 10,4 päivässä jalkeilla ololla. Osa seisoskelleista oli kahden viikon kuluttua kokeen alkamisesta niin huonossa kunnossa, että he joutuivat sairaalaan. Vuodelevolla hoidettujen kipu lieveni keskimäärin 60 prosenttia tehokkaammin kuin seisoskelleiden ja ero oli suurin kovimmista kivuista kärsineiden kohdalla. Vuoteessa levänneiden keskimääräinen kipu voimistui hiukan kokeen toisena päivänä, mutta alkoi sitten lievittyä siten että kivun keskiarvo oli seitsemäntenä päivänä enää kymmenen prosenttia alkuperäisestä. Seisoskeluryhmäläisten keskimääräinen kipu voimistui selvästi neljäksi päiväksi, palasi alkuperäiselle tasolle kuudentena ja seitsemäntenä päivänä, ja alkoi lievittyä vasta sitten. Vuodelepoon määrätyt majoitettiin sairaalaan ja he saivat kävellä ainoastaan WC:hen. Osanottajia oli 160, ja koejärjestelyistä vastasivat Pennsylvanian yliopiston ja Penssylvanian yliopistollisen sairaalan tutkijat.[12][17]

Myöhemmistä tutkimuksista on saatu viitteitä siitä, että pitkään jatkuvan kuormituksen välttäminen saattoi olla oleellisempi tekijä kuin vuodelevon määrä. Vuonna 1988 julkaistussa tutkimuksessa havaittiin, että ne akuutista selkäkivusta kärsineet potilaat, joita ohjeistettiin lepäämään vuoteessa 20–24 tuntia päivässä 4–6 päivän ajan, olivat lumeryhmää paremmassa kunnossa kolmen viikon kuluttua, mutta ryhmien välinen ero oli kadonnut kahden kuukauden kuluttua.[18] Vuoden 1995 tutkimuksessa taas havaittiin, että kuusi tuntia päivässä levänneiden kipu oli viikon kuluttua lievempää kuin sen ryhmän, joka lepäsi päivittäin kaksi kertaa pidemmän ajan, koska lääkäri oli määrännyt heidät täydelliseen vuodelepoon. Ryhmien väliset erot katosivat kuitenkin kuukaudessa. Vuonna 1992 julkaistussa tutkimuksessa havaittiin, ettei 4 ja 2,5 vuorokautta levänneiden välillä ollut eroa kivun lievittymisessä ja vuonna 1986 julkaistussa tutkimuksessa saatiin sama tulos työkyvyn palautumisen suhteen.[18]

Liian pitkään kestävän tauottomana toteutetun vuodelevon on havaittu aiheuttavan selkäkipua ainakin terveille potilaille. Fowlerin asento, jossa jalat ovat kohollaan, vähentää kuitenkin tätä ongelmaa.[19] Puolittaisessa fowlerin asennossa (psoas-asento) makaaminen lievittää kipua tavallista makuuasentoa tehokkaammin, koska se poistaa suurimman osan välilevyille ja hermojuurille tulevasta paineesta.[20]

Fowlerin asennossa lepääminen voi sekä lievittää että lisätä välilevyvauriosta kärsivien kipuja riippuen esimerkiksi vaurion tyypistä, sijainnista, koosta ja vaikeusasteesta.[21] Vuodelepo ei ehkä sovellu myöskään sille osalle potilaista, joille kehittyvä lihasten hermotuksen toimintahäiriö aiheuttaa sen, että selkälihakset ovat jännittyneimmillään makuuasennossa.[22]

Tyräleikkaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noin 15 prosenttia välilevytyristä hoidetaan Suomessa leikkaushoidolla. Leikkaus tehdään kiireellisenä, jos pullistuma on niin suuri, että se aiheuttaa virtsan kulun häiriöitä, ulosteen pidätysongelmia tai lihasheikkoutta jalkaan. Leikkaus tehdään nykysin mikroskooppiavusteisesti, jolloin ympäröivät lihakset vauriotuvat mahdollisimman vähän.[23] Välilevyä ei pystytä korjaamaan, mutta selkäytimeen kohdistuvaa painetta kyetään vähentämään poistamalla vauriokohdasta ylimääräistä välilevyainesta ja verihyytymiä[24].

Tyräleikkaus vähentää Ruotsin selkärekisteritietojen mukaan selkäkivusta aiheutuvan toimintakyvyn keskimääräisen aleneman 46 haittapisteestä 18 pisteeseen keskimääräisen hoitotuloksen pysyessä vakaana koko viiden vuoden seuranta-ajan. Leikkauksen läpikäyneistä 81 prosenttia oli tyytyväisiä lopputulokseen vielä viiden vuoden kuluttua.[25]

Selkäydinkanavan väljennysleikkaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsin selkärekisterin mukaan selkäydinkanavan väljennysleikkaus vähentää selkäkivusta aiheutuvan toimintakyvyn keskimääräisen aleneman 43 haittapisteestä 29:ään. Tyytyväisten potilaiden osuus laski leikkauksen jälkeisen viiden vuoden aikana vain lievästi eli 69 prosentista 66:een.[25] Leikkauksessa väljennetään nikaman juuriaukkoja[26].

Neurorefleksihoito (NRT)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Espanjan julkisessa terveydenhuollossa tarjotaan selkärankaperäistä kipua poteville niin sanottua neurorefleksihoitoa (NRT). Selän kipupisteiden ihon alle asennetaan siinä kolmen kuukauden ajaksi pieniä metalli-implantteja, joiden vaikutus kohdistuu ihonalaisiin hermopäätteisiin[9]. NRT:n hoitovaikutuksen arvellaan perustuvan hermotulehdusta, kipuja, lihasspasmeja ja lihasten toimintahäiriöitä aikaansaavan hermotoiminnan vähentymiseen[27].

Vuosituhannen alussa tehdyissä kaksoissokkotutkimuksissa havaittiin, että NRT tuottaa keskimäärin noin 24 prosentin kivunlievityksen plasebovaikutus pois lukien[11]. Kansainvälisen Cochrane-yhdistyksen vuonna 2004 julkaisemassa tutkimuskatsauksessa todettiin, että neuroimplanttihoito vähentää myös potilaiden toimintarajoitteita ja terveyspalveluiden tarvetta.[9] Vuosina 2013 ja 2022 julkaistujen epidemiologisten tutkimusten mukaan kipu lievittyi kliinisesti merkittävässä määrin 75 prosentilla vuosina 2004-2012 julkisessa terveydenhuollossa hoidetuista alaselkäpotilaista. Hoitotulos oli 72 prosenttia yli vuoden kestäneestä selkäkivusta kärsineiden kohdalla. Yli 80 prosenttia hoitoa saaneista kykeni luopumaan lääkityksestään. Selkäkivun mediaanivoimakkuus ennen hoitoa oli 7/10 ja hoito jouduttiin uusimaan 15 prosentilla potilaista.[10][27]

Kantasoluterapia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kantasoluterapia vähentää välilevyn tulehdusta. Sen on havaittu myös hidastavan tai pysäyttävän välilevyn rappeutumiskehityksen koe-eläimillä, mutta tuloksissa on ollut paljon selittämättömäksi jäänyttä vaihtelua.[28]

Ihmisillä tehtyjen interventiokokeiden tulokseksi saatiin vuonna 2022 julkaistun tutkimuskatsauksen mukaan, että selkäkipu oli vähentynyt vähintään puoleen puolen vuoden kuluttua hoidosta 55 prosentilla verihiutalepitoisia plasmainjektioita saaneista ja 41–54 prosentilla mesenkyymikantasoluja saaneista. Lisäksi 44–74 prosenttia potilaista koki vähintään 30 prosentin parannuksen toimintakyvyssään. Kantasoluhoidon nettotehoa on kuitenkin mahdoton arvioida ilman tietoa niiden potilaiden määrästä, joiden kipu oli mittausajankohtana alkutilannetta voimakkaampaa tai toimintakyky heikompaa. Tutkimusnäytön todistusvoimaa vähentää myös se, ettei tutkimuksissa käytetty lumeryhmiä.[29]

Sähköhoidot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1970-luvulla osoitettiin tieteellisesti, että keskushermostoon päin kulkevien tuntohermojen sähköinen stimulointi saattaa lievittää kipua.[30] Vuonna 2019 julkaistun tieteellisen tutkimuskatsauksen mukaan sähköakupunktiolla näyttäisi olevan keskimäärin noin 33 prosentin suuruinen kivunlievitysteho selkäkivun hoidossa. Niin ikään heikkoon sähkövirtaan perustuvan TENS-hoidon teho oli noin 18 prosenttia.[11] TENS-hoidossa iholle laitetaan mietoa sähkövirtaa johtavat tarrat, jotka ärsyttävät kipukohdan viereisiä lihaksia. Sähköärsytyksen tarkoitus on, että kipusignaali koettaisiin vaimeampana, kun se joutuu kilpailemaan läheisen alueen sähköimpulssien kanssa.[31]

Selässä tai SI-nivelessä tuntuvaa kipua ja siihen liittyvää spasmitaipumusta voidaan lievittää fasettinivelen ritsotomialla, eli radiofrekvenssilämpökäsittelyllä. Fasettinivelen hermojuurisäikeitä tuhotaan siinä polttamalla ne voimakkailla mikroaalloilla. Hoidon tehosta on saatu ristiriitaisia tuloksia, mutta kipu on lievittynyt lievittynyt osalla potilaista jopa useiksi kuukausiksi. Hermosäikeiden takaisinkasvu kestää 9 kuukaudesta kahteen vuoteen, minkä jälkeen hoidon voi uusia.[32][33][34][35][31]

Muita sähköön perustuvia hoitomuotoja ovat esimerkiksi pulssimuotoinen sähkömagneettinen säteilytys (engl. PEMF) ja interferenssihoito (engl. IF). Vuonna 2012 julkaistussa pienen otannan (N=40) egyptiläistutkimuksessa tutkittiin päivittäisen pulssihoidon tehoa hermojuuripinteestä kärsivillä kipukroonikoilla. Tuloksena oli, että kipu lievittyi PEMF-hoitoa saaneilla 2,3 pistettä lumehoitoa saaneita enemmän kymmenportaisella kipuasteikolla mitattuna. Interventioryhmään arvottujen kivun keskiarvo oli 7,1 ennen hoitoja ja 3,6 hoitokuurin päätyttyä. Hoitoa annettiin 3 viikon ajan 20 minuuttia päivässä sähkökentän voimakkuuden vaihdellessa välillä 5-15 Gaussia ja taajuuden välillä 7-4 kilohertsiä. Osanottajien kipua oli kestänyt keskimäärin vuoden.[36]

Interferenssihoidossa kohdistetaan samanaikaisesti kahdenlaista keskipitkällä taajuudella toimivaa vaihtovirtaa syvälle lihaksiin, jolloin niissä syntyy amplitudimoduloitua matalataajuista sähkövirtaa. Keskipitkät taajuudet läpäisevät ihoa matalataajuista paremmin, minkä johdosta hoito tuntuu miellyttävämmältä kuin jos iholle syötettäisiin matalataajuista sähkövirtaa. Interferenssihoito vilkastuttaa aineenvaihduntaa, vähentää paikallista turvotusta, laukaisee lihasjännityksiä ja aktivoi lihaksia.[2][30]

Jos mikään muu hoito ei ole auttanut, potilaan ihon alle voidaan asentaa myös jatkuvatoiminen stimulaattori, joka lähettää heikkoja sähköimpulsseja kipualueella sijaitsevaan selkärangan hermokudokseen. Stimulaattori ei poista kivun aiheuttajaa, mutta häiritsee kipusignaalin kulkua aivoihin. Ihonalaisesta stimulaattorista saatava hyöty vaihtelee tapauskohtaisesti.[37] Stimulaattorin lähettämien sähköimpulssien tarkoituksena on, että kipusignaali vaimenee, kun saman alueen tuntohermoja ärsytetään[31].

Lämpöhoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lämpöhoito tehostaa verenkiertoa, mikä vähentää lihasten jäykkyyttä ja tuo kipualueelle happea ja ravinteita.[38] Infrapunahoidolla oli vuonna 2019 julkaistun tieteellisen tutkimuskatsauksen mukaan noin 30 prosentin teho (plasebovaikutus pois lukien), mikä teki siitä yhden parhaista selkäkivun lievittäjistä.[11]

B12-vitamiini (kobalamiini)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2019 julkaistun tieteellisen tutkimuskatsauksen mukaan esimerkiksi tonnikalassa, naudanlihassa ja kypsytetyissä juustoissa runsaasti esiintyvä[39] B12-vitamiini (kobalamiini) vähentää selkäkipua yli 26 prosenttia plasebovaikutus pois lukien.[11]

Ergonomiahoidot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palkka- ja kotitöitä tehtäessä on etsittävä selkää kuormittamattomia asentoja ja muistettava selkää säästävät oikeat nosto- ja istuma-asennot.

Lordoosin ylläpito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lannerangan lordoosin ylläpito ja kumartelun välttäminen vaikuttaisi olevan yksi tehokkaimmista kroonisen selkäkivun hoitomuodoista.[40][13] Lordoosi eli alaselän (lannerangan) luontainen loiva mutka suoristuu helposti esimerkiksi kumartuessa, istuutuessa tai kyykkyyn laskeuduttaessa, mitä kutsutaan usein lannerangan pyöristymiseksi. Aamuisin tapahtuva kumartuminen lisää tutkimusten mukaan selkäkivun ilmaantumisriskiä lähinnä sen vuoksi, että välilevyihin kohdistuu tuolloin kolme kertaa normaalia suurempi paine, koska ne ovat täyttyneet yön aikana ravinnepitoisella kudosnesteellä.[40][13]

Vuosina 1997-2001 toteutetussa yhdysvaltalaistutkimuksessa tutkittiin selän taivuttamisen rajoittamisen tehoa potilailla, jotka olivat kärsineet keskimäärin 17 vuotta jatkuvasta tai toistuvasta selkäkivusta, jonka keskimääräinen esiintymisvoimakkuus oli lievää. Interventioryhmän jäseniä pyydettiin välttämään heräämistä seuraavan kahden tunnin aikana selän pientäkin taivuttamista edellyttäviä liikkeitä kuten istumista ja kyykistymistä. Vuoteesta tuli nousta selkää taivuttamatta, myös naisten oli virtsattava seisten ja esineet oli poimittava lattialta tarttumakepillä. Syvät kumarrukset olivat täysin kiellettyjä myös myöhemmin päivällä ja lievempääkin kumartelua piti yrittää välttää heräämistä seuranneiden kuuden tunnin aikana. Lisäksi kaikki selän voimakas kuormittaminen piti siirtää aamusta muihin vuorokaudenaikoihin.[40][13]

Lähes kaikilla osanottajilla oli vaikeuksia noudattaa ohjeistusta, ja esimerkiksi aamuista taivutuskieltoa kyettiin noudattamaan keskimäärin vain tunnin ajan. Kivun keskivoimakkuus pieneni siitä huolimatta ensimmäisen puolen vuoden aikana 23 prosenttia ja kipupäivien määrä väheni 20 prosenttia lumehoitoa saaneeseen ryhmään verrattuna. Osa saattoi lopettaa kokeen päätyttyä ohjeiden noudattamisen, koska heidän kipunsa lakkasi. Suotuisa kehityssuunta jatkui vielä myöhemminkin niiden 62 prosentin keskuudessa, jotka jatkoivat tutkimuksen päätyttyä oma-aloitteisesti ohjeiden noudattamista. Heidän kuukausittaisten kipupäiviensä keskiarvo oli vähentynyt neljän vuoden kuluttua lähtötilanteeseen verrattuna 24:stä 10,6:een eli kokonaiset 56 prosenttia.[40][13]

Fyysinen kuormitus heikensi osanottajien kuntoutumista siten, että fyysisesti kevyttä työtä tekevien kipu lievittyi 370 prosenttia enemmän kuin fyysisesti raskasta työtä tekevien. (Fyysisesti raskasta työtä tekevät eivät voineet välttää raskaiden töiden tekemistä aamuisin ja he saattoivat myös joutua työskentelemään ilman lordoosia.) Psyykkinen kuormitus heikensi paranemista siten, että vähän kuormittuneiden kipu lievittyi kesimäärin 60 prosenttia enemmän kuin paljon kuormittuneiden.[40][13]

Lumeryhmässä suoritettiin päivittäin kuusi alaselän venytys- ja vahvistusliikettä, joiden yhdistelmä oli osoittautunut tehottomaksi selkäkivun hoidossa. Tutkimus toteutettiin poikkeuksellisen huolellisesti, sillä kipua mitattiin päivittäin kuuden kuukauden ajan ennen intervention aloitusta sekä vielä vuoden ajan aloituksen jälkeen.[40][13]

Vuonna 2006 julkaistussa suomalaistutkimuksessa tutkittiin keski-ikäisiä miehiä, joilla esiintyi toisinaan lievää selkäkipua. He työskentelivät VR:llä esimerkiksi junankuljettajina, konduktööreina ja mekaanikkoina. Kahdeksalla prosentilla oli fyysisesti raskas työ, 46 prosentilla keskiraskas ja 46 prosentilla kevyt työ. Lisäksi 55 prosenttia altistui työssään tärinälle. Vuoden mittaisen lordoosin säilyttämiseen keskittyvän intensiivisen valmennuksen läpikäyneillä esiintyi jonkin verran vähemmän kipujaksoja kuin kontrolliryhmäläisillä.[41]

Ytimeen asti ulottuva murtuma altistaa välilevyn ulko-osissa sijaitsevat hermopäätteet ytimen sisäosan vaurioita ja tulehdusta aiheuttavalle happamalle hyytelölle. Välilevystä puristuu tuolloin myös ravinnepitoista kudosnestettä. Aamuisin tapahtuva kumartuminen lisää tutkimusten mukaan selkäkivun ilmaantumisriskiä lähinnä sen vuoksi, että välilevyihin kohdistuu tuolloin kolme kertaa normaalia suurempi paine, koska ne ovat täyttyneet yön aikana ravinnepitoisella kudosnesteellä.[40]

Lannerangan pyöristyminen lisää välilevyjen takaosan painetta sekä selkälihasten ja nivelsiderakenteiden venyttymistä.[42] Lisäksi etukumarassa asennossa istumisen on havaittu aiheuttavan lannerangan välilevyihin lähes kaksi kertaa suuremman paineen kuin seisominen.[15] Selän koukistaminen puristaa myös hermojuuriaukkoja kasaan sitä enemmän, mitä enemmän rangassa on rappeumamuutoksia.[43]

Tukikorsetti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2014 julkaistussa yhdysvaltalaistutkimuksessa havaittiin, että selän taipumista 14-prosenttisesti jäykistävän korsetin käyttäminen kuukauden ajan vähensi toimintarajoitteita kuvaavan summamuuttujan (Modified Oswestry Low Back Pain Disability Questionnaire) arvoa keskimäärin 35 prosenttia, kun korsettia käyttämättömien verrokkien vähenemä oli vain 7 prosenttia. Muista tutkimuksista on saatu samantapaisia tuloksia.[44]

Apuvälineiden käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Roskapihdeillä voi poimia ja siirtää monenlaisia esineitä kuormittamatta selkää.
  • Istumatyötä tekevälle ergonominen satulatuoli ja korkeussäädettävä työpöytä mahdollistavat selkäterveyden kannalta haitattoman työympäristön.[45]
  • Hyvät kengät vaimentavat selkään kohdistuvia iskuja.
  • Erilaisista alaselkätuotteista kuten tyynyistä voi olla hyötyä jokapäiväisessä elämässä (esimerkiksi lannetukirullat, liiketehostimet ja selkätuet).
  • Selkälauta saattaa auttaa selän kiputiloihin, mutta asiasta ei löydy tutkimustietoa.
  • Tukiliivin kipuja lievittävästä vaikuttavuudesta selkäkivussa on vain niukkaa näyttöä.

Akupunktio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Akupunktiolla näyttäisi olevan noin 20 prosentin keskimääräinen kivulievitysteho.[11] Vuonna 2009 julkaistussa yhdysvaltalaistutkimuksessa verrattiin akupunktion ja lumeakupunktion tehoa pelkkiin tavanomaisiin hoitokeinoihin verrattuna. Kaikille kokeen osanottajille jaettiin tutkimuksen alussa itsehoito-opas, jossa neuvottiin esimerkiksi kivunlievityskeinoja ja annettiin kotivoimisteluohjeita. Ohjeiden seuraamista ei kuitenkaan tutkittu.[46]

Seitsemän viikkoa kestäneen akupunktiokuurin jälkeen hoitoryhmään arvottujen keskimääräinen invaliditeettiaste oli pudonnut 10,8 pisteestä 6,3 pisteesen kyselyn korkeimman mahdollisen pistemäärän ollessa 24. Verrokkien pistemäärä oli pudonnut vain yhdellä pisteellä alun 11 pisteestä. Hoitoa saaneista 20 prosentilla esiintyi kliinisesti merkittävää toimintakyvyn kohenemista verrokkeihin verrattuna. Vuoden kuluttua hoidosta kliinisesti merkittävää toimintakyvyn kohenemista esiintyi edelleen 15 prosentilla ja hoitoryhmään arvottujen keskimääräinen invapisteluku oli kahdeksan. Tulos perustui tutkittavien muistinvaraiseen arvioon edeltäneestä viikosta, jonka aikana ilmenneitä vaikeuksia mitattiin Roland-Morrisin kyselyllä. Pisteiden lasku ei kuvastanut kuitenkaan toimintakyvyn lineaarista paranemista, koska esimerkiksi kävelyn hidastumisesta sai yhtä paljon invapisteitä kuin siitä, että joutuu makaamaan lähes aina vuoteessa.[46][47]

Verrokeista 21 prosenttia oli käynyt tapaamassa lääkäriä tai fysioterapeuttia tutkimuksen ensimmäisen 7 viikon aikana ja 18 prosenttia oli käynyt saamassa jotain muuta vaihtoehtohoitoa kuin akupunktio. Akupunktiolla hoidetuista vain 11 ja 8 % oli hakeutunut edellämainittujen ammattilaisten luo akupunktiokuurinsa aikana.[46]

Akupunktiokuuri koostui 8-10 hoitokerrasta, jossa hoidettava makasi noin 20 minuuttia vuoteella ohuet neulat ihon alle työnnettyinä. Hoidon antaja ei saanut keskustella hoidettavan kanssa, jottei sosiaalinen hoitovaikutus olisi vääristänyt tuloksia. 3,5 prosenttia sai hoitoon liittyviä haittavaikutuksia, jotka olivat lähinnä kivun lyhytaikaista pahenemista. Lisäksi yhden ryhmäläisen selkäkipu paheni kuukauden ajaksi.[46]

Tutkimuksessa oli myös lumeakupunktiota saaneiden ryhmä, joista niin ikään 20 prosentilla oli verrokkeja kliinisesti parempi toimintakyky viikon kuluttua lumekuurin loppumisesta ja heidän laskennallinen osuutensa jopa lisääntyi, kun huomioitiin ryhmien väliset erot alkutilanteessa. Vuoden kuluttua tilanne oli se, että vielä 9 prosentilla lumeryhmäläisistä oli verrokkeja parempi toimintakyky. Lumeryhmäläisten ihon alle ei oltu työnnetty neuloja, mutta heille tuotettiin neulantyöntöä simuloivaa lievää kipua, mikä loi illuusion aidosta akupunktiohoidosta. Lumehoidon mahdollisti se, että paikoilleen asetetut akupunktioneulat lakkaavat pian tuottamasta kipua. Kukaan ei saanut haittoja lumeakupunktiosta.[46]

Vuoden kuluttua 18 prosenttia verrokeista raportoi joutuneensa rajoittamaan jokapäiväisiä toimintojaan yli viikon verran kuluneen kuukauden aikana, mutta vain 5/7 prosenttia hoito-/lumeryhmäläisistä.[46]

Lumeryhmäläisten verrokkeja parempi toipuminen saattaa selittyä sillä, että akupunktiolla on poikkeuksellinen suuri ja pitkään kestävä lumevaikutus tai sillä, että jotkut tavanomaisista hoidoista sisältävät elementtejä, jotka provosoivat tai pahentavat selkäkipua. On esimerkiksi olemassa viitteitä siitä, että selän koukistamiset heikentävät selkäkivun ennustetta.[48][49] Osa erosta hoitotuloksessa saattaa myös liittyä siihen, että aku- tai lumehoitoa saaneiden joukossa oli yli puolta vähemmän (muihin) vaihtoehtohoitoihin hakeutuneita. Tutkimusraportissa ei kuitenkaan eritelty, mitä hoitoja verrokit kävivät hakemassa.[46]

Useimmat tutkittavat olivat kärsineet yli vuoden ja kaikki vähintään 3 kuukautta lähes jokapäiväisestä selkäkivusta, jonka keskimääräinen häiritsevyys oli 5,2 eli keskivaikean ja voimakkaan välissä. Erot hoitotuloksissa saattavat selittyä myös sillä, että ryhmät olivat ehkä heterogeenisia sairauden keston suhteen. Tutkittavissa ei ollut iskias-potilaita.[46]

Manipulaatio eli kiropraktinen hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Manipulaatiohoidon tarkoituksena on lisätä nivelten ja nikamien liikkuvuutta[50]. Eurooppalaisessa hoitosuosituksessa (EU COST B 13 2004) suositellaan selän manipulaatiohoitoa epäspesifistä selkäkivusta kärsiville potilaille sekä akuuteissa että kroonisissa tapauksissa.[51] Manipulaatiohoitoa pitäisi harkita akuutissa epäspesifissä alaselkäkivussa, jos kipu estää paluun normaaleihin aktiviteetteihin.[52] Manipulaatiohoito on jonkin verran tehokkaampaa kuin alaselkäkivun hoitaminen lääkkeillä, ohjauksella ja neuvonnalla tai fyysisillä harjoitteilla. Kaikkein paras tulos saavutetaan kuitenkin kaikkien edellä mainittujen hoitojen yhdistelmällä. Manipulaatiohoito on osoittautunut myös kustannustehokkaaksi.[51] Kiropraktisen hoidon teho on kuitenkin hyvin yksilöllistä, joten hoitoa ei kannata jatkaa, jos kipu ei lievity muutaman viikon sisällä.[53]

Manipulaatiohoito perustuu rangan fasettinivelten liikutteluun. Hoidon antaja painamaa lukkiutuneen nivelen nivelelpinnat hetkeksi irti toisistaan, mikä saa ne palaamaan oikealle paikalleen. Manipulaatiohoidossa kramppiin mennyt lihas rentoutetaan niin, että rangan fasettinivel painetaan voimaa käyttäen vähän yli ääriasennon, minkä jälkeen se palautua normaaliasentoon. Pienikin väärä kiertoliike kaularangan alueella voi kuitenkin johtaa kaula- tai nikamavaltimon seinämän repeytymiseen, välilevyvaurioon ja halvausoireisiin.[54] Myös alaselän kiropraktisen käsittelyn harvinaisena haittavaikutuksena voi seurata välilevyn pullistuma tai sen paheneminen.[53]

Selän manipulaatio vapauttaa fasettinivelet, jolloin niiden nivelpinnat erkaantuvat toisistaan. Ennen ja jälkeen käsittelyn suoritettujen magneettikuvausten avulla on havaittu, että miespotilaiden nivelpinnat etääntyivät toisistaan keskimäärin yhden millimetrin ja naispotilaiden puoli millimetriä.[55] Selkänikamien manipulaatiohoito välilevyrappeumaa sairastavilla potilailla lisää potilaan pituutta, vähentää kipua, lisää lantion liikkuvuutta ja rangan taipumista eteenpäin.[56]

Mobilisaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mobilisaatiohoito on venyttävää liikehoitoa, joka voi kohdistua nivelsiteisiin ja -kapseleihin. Sen tarkoituksena on tällöin lisätä nivelten liikkuvuutta ja parantaa niiden aineenvaihduntaa.[54]

Mobilisaatio voi kohdistua myös hermokudokseen. Esimerkiksi hermokudoksen niin sanottu liu’uttaminen purkaa hermon jännitystä, lisää sen laskimoverenkiertoa ja happipitoisuutta sekä lievittää tulehdusta ja sen aiheuttamaa kipua. Selkärangan tukilihasten hermokudoksen paikallisen tulehduksen laantuminen ehkäisee myös kipua ja liikesäätelyn häiriötä aiheuttavia tulehdusvaurioita[57]

Osteopaattinen hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltalaisen lääkärin Andrew Taylor Stillin vuonna 1984 kehittämä osteopaattinen hoito koostuu nivelten mobilisaatiohoidoista, joihin voidaan lisätään yksllöllisen tarpeen mukaan myös nivelmanipulaatiota. Osteopatia luetaan lääketieteelliseksi hoidoksi, ja osteopaatin ammattinimikettä saavat käyttää Suomessa ainoastaan Valviran rekisteriin merkityt nelivuotisen koulutuksen suorittaneet osteopaatit.[58][59][60][61][62]

Lääkeaineet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Selkäkipua ohjeistetaan yleensä hoitamaan kivun laadun ja rytmin mukaan jaksotettavalla kipulääkityksellä.

Morfiinin kaltaiset vahvat opioidit tehoavat parhaiten selkäkipuun,[63] mutta niidenkin teho on rajallista etenkin pitkäaikaiskäytössä. Tramadolia käyttävien potilaiden kokema keskimääräinen kipu oli vuonna 2000 julkaistussa tutkimuksessa neljän viikon käytön jälkeen silti vielä 30 prosenttia pienempi eli 3,5 pistettä kymmenestä verrattuna plasebolla lääkittyihin, jotka arvioivat kipunsa voimakkuuden olevan 5,1.[64]

Myös morfiinin esiasteena toimivaa kodeiinia käytetään yhdessä parasetamolin kanssa. Kodeiinia ja parasetamolia sisältävän yhdistelmälääkkeen keskimääräinen teho kroonisesta selkäkivusta kärsivillä vanhuksilla on hiukan parempi kuin tramadolia ja parasetamolia sisältävän,[65] mutta jälkimmäinen tehoaa paremmin akuuttiin kipuun.[66] Osalla potilaista puuttuu kuitenkin entsyymi, joka muuntaa kodeiinia morfiiniksi.[67]

Nivelrikon hoitoon on käytetty perinteisesti tulehdusta hillitsevää lääkettä[68]. Lisäksi on olemassa tulehduskipulääkkeiden ja lievän opioidin yhdistelmävalmisteita. Pitkittynyt tulehduskipulääkkeiden käyttö häiritsee kuitenkin rustokudoksen arpeutumista[69].

Myös lihasrelaksantteja ja parasetamolia saatetaan määrätä[70]. Parasetamoli ei kuitenkaan tehoa kansainvälisen Cochrane-yhdistyksen vuonna 2019 julkaiseman tutkimuskatsauksen mukaan akuuttiin selkäkipuun, eikä sen vaikutusta krooniseen selkäkipuun ole tutkittu[71].

Cayenne- ja chilipippurissa luontaisesti esiintyvää[72] kapsaisiinia voidaan käyttää ulkoisesti kivunlievitykseen[73]. Kapsaisiini tuottaa lämpöaistimuksen hermotulehdusta säätelevässä TRPV1-hermokanavassa[74][75]. Lisäksi se tehostaa verenkiertoa ja saa elimistön erittämään endorfiineiksi kutsuttuja mielihyvähormoneja.[72] Verenkierron tehostuminen vähentää lihasspasmeja ja tuo kipualueelle happea ja ravinteita.[38] Suurten kapsaisiiniannosten on havaittu kuitenkin vaurioittavan hermosoluja.[73]

Selkäkivun hoitoon kirjoitetaan usein pieniannoksisia masennuslääkkeitä, vaikka niiden tehoa selkäkivun hoidossa ei ole onnistuttu todistamaan. Esimerkiksi amitriptyliini ei tehoa krooniseen selkäkipuun aktiivista placeboa paremmin.[76] Myös serotoniinin ja noradrenaliinin takaisinoton salpaajien teho on niin heikko, ettei niillä ole kliinistä merkitystä selkäkivun hoidossa.[77]

Fasettiniveliin tai selkäytimen ja luukanavan väliseen epiduraalitilaan annettu kortisoniruiske rauhoittaa merkittävästi ja monen kuukauden ajaksi kivuliasta selkää pienellä osalla potilaita, mutta ei nopeuta selän paranemisen kokonaiskestoa[78].

Pistoshoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hermoärsytyksestä tai -vauriosta johtuvaa kipua voidaan hoitaa hermojuuripuudutuksella, jossa hermojuuren viereen laitetaan neulalla kuvausavusteisesti pitkävaikutteista hermosäikeet puuduttavaa liuosta, jonka sisältämä kortisoni vähentää myös hermoja ympäröivien kudosten ärsytystä.[31] Hermojuuripuudutus tuottaa välittömän helpotuksen etenkin akuuttiin iskiaskipuun, ja sen teho saattaa kestää jopa yli vuoden[26].

Luudutusleikkaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Välilevymadaltuma, nikamankaaren höltymän (spondylolyysi) aiheuttama nikamasiirtymä tai epäonnistunut tyräleikkaus saattavat aiheuttama vaikeaa kroonista kipua, josta seuraa merkittävää toimintakyvyn laskua. Tällaisissa tapauksissa saatetaan turvautua lannerangan luudutusleikkaukseen (engl. spinal fusion), jossa välilevy poistetaan ja nikamien poikkihaarakkeiden väliin asennetaan luunsiirre ja/tai poistetun välilevyn paikalle asennetaan muovi- tai metallikehikko.[79][80] Nikamien yhteenluutuminen kestää 8–15 kuukautta[81] ja tuloksena on selkärangan pysyvä liikerajoitus.[80]

Luudutusleikkauksen jälkeisestä liikunnallisesta kuntoutuksesta ei ole hyötyä hyvän toimintakyvyn omaaville potilaille.[79] Jäykistysleikkauksen läpikäyneitä ohjeistetaan käyttämään selkäänsä kuten ennenkin jo kolmen kuukauden kuluttua leikkauksesta.[82] Luudutusleikkaus johtaa kuitenkin siihen, että jäykistetyn alueen viereisiin rakenteisiin kohdistuu aiempaa suurempaa kuormitusta. Viereiset nikamavälit alkavat rappeutua tämän vuoksi vähintään 30–45 prosentissa tapauksista, mikä saattaa vaatia leikkausalueen viereisen nikamavälin jäykistystä. Joka viidennen leikatun viereinen nikamaväli jäykistetäänkin 15 vuoden kuluessa ensimmäisestä leikkauksesta.[83]

Ei ole olemassa konsensusta siitä, milloin luudutusleikkaukseen kannattaa ryhtyä.[83] Leikkaus auttaa joissakin tapauksissa, mutta on äärimmäisen vaikea ennustaa, mitkä potilaat hyötyvät siitä.[84] Leikkausten tehoa koskeva tutkimusnäyttö on ollut ristiriitaista. Tutkimusraporteissa ei ole myöskään yleensä mainittu hyvän paranemisen tai huonoon tilaan jäämisen todennäköisyyksiä.[79]

Liikunta ja venyttely[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuntoliikunta ja venytteleminen saattavat sekä vähentää että lisätä kipua,[85][86] mutta tutkimusnäytön perusteella on havaittu, että liikunnan ja venyttelyn hoidollinen nettovaikutus on käytännössä olematon.[87] Kansainvälisen Cochrane-yhdistyksen vuonna 2021 julkaiseman tutkimuskatsauksen mukaan alaselän kroonisen kivun lievittyminen ja potilaiden toimintakyvyn lisääntyminen on havaittu tutkimuksissa niin vähäiseksi, ettei liikunnalla voida katsoa olevan kliinistä merkitystä selkäkivun hoidossa. Katsauksessa tarkasteltiin noin 250 tutkimusta, joissa tutkittiin vartalolihasten voimistamista, pilatesta, yleistä lihaskunnon parantamista ja aerobista harjoittelua taikka edellä mainittujen yhdistelmiä.[87]

Lihaskuntoa parantavaa ja hapenottokykyä parantavaa liikuntaa ei suositella ainakaan ensimmäisten kuuden viikon aikana, koska sillä saattaa olla esimerkiksi kipualueen turvotusta lisäävää vaikutusta[87][88]. On myös viitteitä siitä, että selkäkivusta kärsivien pitäisi pidättäytyä lievistäkin aamulla suoritettavista selän eteenpäin taivutuksista[13]. Maastaveto-voimaharjoitusta ei suositella potilaille, jotka kärsivät toimintakykyä rajoittavasta selkäkivusta[89][90].

Liikunnalla on kuitenkin havaittu olevan väliaikaista kipua puuduttavaa vaikutusta. Esimerkiksi kahdenkymmenen minuutin pituisen kuntopyöräilyn on havaittu tuottavan keskimäärin puolen tunnin pituisen akuutin kivunlievityksen.[91] Liikunta aktivoi selkäytimen takasarvessa sijaitsevia kipua estäviä hermoyhteyksiä[92] ja lisää usein myös kipuaistimusta vaimentavien opioidien, serotoniinin ja endokannabinoidien väliaikaista tuotantoa.[93] Rasittava liikunta lisää osalla ihmisistä myös endorfiinien tuotantoa.[94]

Aerobinen liikunta tehostaa myös verenkiertoa, jolloin se saattaa lievittää iskeemistä eli heikentyneeseen verenkiertoon liittyvää hapenpuutekipua.[95] Se tuo myös happea ja ravinteita kipualueelle vähentäen lihasten jäykkyyttä,[38] minkä on ajateltu edistävän myös kudosten paranemista.[96]

Liikunnalla on keskushermoston yleistä toimintaa vaimentavaa vaikutusta, mutta se aiheuttaa kipukroonikoilla usein päin vastoin keskushermoston toiminnan vilkastumista. Tällöin liikunta saattaa lisätä kipua tai sen kipua lievittävä vaikutus voi jäädä heikoksi.[97] Vuonna 2021 julkaistussa yhdysvaltalaistutkimuksessa, joka käsitteli kävelyä kroonisen selkäkivun hoidossa, havaittiin, ettei fysioterapeutin ohjauksessa toteutettu 12 viikon pituinen harjoitusohjelma lievittänyt kipua.[98]

Vuonna 1993 julkaistussa kolme kuukautta kestäneessä hollantilaistutkimuksessa havaittiin, etteivät selkäkivun hoidossa yleisesti käytetyt venyttely- ja lihaskuntoliikkeet lievittäneet akuuttia selkäkipua tai parantaneet toimintakykyä plasebohoitoa paremmin. Tutkitut liikkeet olivat lantion kallistus (pelvic tilt), muunnettu seisomaan nousu (modified sit-up), rinta leukaan -liike (double knee to chest), takareiden venytys (hamstring stretch), jalan nosto sivulle (side leg raise) sekä selän notkistus ja pyöristys (cat and camel).[99]

Selkäkipua on hoidettu perinteisesti suoria ja vinoja vatsalihaksia vahvistavilla liikkeillä[100]. Huippu-urheilijoita tutkittaessa on kuitenkin havaittu, että pinnallisten vatsalihasten harjoittaminen saattaa jopa heikentää lantionpohjan lihasten voimaa merkittävässä määrin, mikä horjuttaa lihastasapainoa. Myös liiallinen ja väärällä tavalla toteutettu voimaharjoittelu saattaa heikentää keskivartalon syviä tukilihaksia kuten poikittaisia vatsalihaksia etenkin, jos se aloitetaan nuorella iällä. Muunkinlainen kova ja yksipuolinen pinnallisten lihasten harjoittelu voi saada aikaan sen, että syvät tukilihakset alkavat aktivoitua vasta samaan aikaan pinnallisten lihasten kanssa, jolloin selkärangan tuki muodostuu liian myöhään. Tämä saattaa johtaa esimerkiksi nikamakaaren murtumaan.[101]

Vuonna 2020 julkaistussa tutkimuskatsauksessa havaittiin, etä liikuntahoitojen tehoa ja riskejä tarkastelevia tutkimusten luotettavuutta heikentää suuresti se, että yli kahdessakymmenessä prosentissa tutkimuksista esiintyy tulosten valikoivaa raportoimatta jättämistä. Lisäksi tehoa ja haittavaikutuksia koskevien tietojen kerääminen on osoittautunut pahasti vaillinaiseksi yli neljässäkymmenessä prosentissa tutkimuksia, ja tulosten keruu on ollut selvästi riittävää vain alle 40 prosentissa tutkimuksia. Yli 60 prosentissa tutkimuksia esiintyy myös muita suuren vinoumariskin aiheuttajia.[102]

Vetohoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuukausien pituinen tauoton vuodelepo vetolaitteessa saattaa aiheuttaa ongelmia. Vuonna 2011 julkaistussa tutkimuksessa havaittiin, että kahden kuukauden pituinen ympärivuorokautinen makaaminen kippivuoteessa pääpuoli muuta ruumista alempana lisää selkärangan pituutta ja välilevyjen paksuutta, mutta aiheuttaa myös lihasten surkastumista ja lannerangan luontaisen lordoosinotkon liiallista oikenemista. Osalla kokeeseen osallistuneista terveistä koehenkilöistä ilmaantui selkäsärkyä viikon sisällä kokeen päättymisestä, ja heidän lordoosinsa havaittiin suoristuneen enemmän kuin muilla koehenkilöillä.[103]

Yhdistelmähoidot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2012 julkaistussa norjalais-australialaistutkimuksessa havaittiin, että sen ryhmän hoitotulokset olivat selvästi parempia, jotka saivat yksilöllistettyä kognitiivis-toiminnallista hoitoa, joka koostui muutoksista potilaan elintavoissa ja hänen käyttämissään liikeradoissa sekä yksilöllisistä liikuntaharjoitteista. Osa vertailuryhmän potilaista sai manipulaatio- ja osa mobilisaatiohoitoa, ja yli 80 prosenttia verrokeista sai lisäksi kotiharjoitusohjelman, jossa oli yleisiä lihaskuntoliikkeitä taikka liikesäätelyä parantavia harjoitteita. Kaikki osanottajat olivat kärsineet tutkimuksen alussa alle neljä kuukautta kestäneestä epäspesifistä selkäkivusta, joka oli vähintään lievää. Tuloksia ei voida kuitenkaan yleistää selkäkivusta kärsivien potilaiden kokonaisjoukkoon, koska siihen hyväksyttin vain ne potilaat, joiden kipu ei pahentunut testauksissa rasituksesta.[104]

Kognitiivinen käyttäytymisterapia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asenne- ja käyttäytymismuutosten avulla parempaan kivunhallintaan pyrkivällä kognitiivisella käyttäytymisterapialla on vuonna 2020 julkaistun kansainvälisen Cochrane-yhdistyksen julkaiseman tutkimuskatsauksen mukaan pientä tai hyvin pientä kipua lievittävää ja kivun aiheuttamaa stressiä vähentävää vaikutusta. Lisäksi havaittiin pientä tai hyvin pientä toimintakykyä parantavaa vaikutusta, mutta tutkimusten todistusarvo oli sen suhteen heikkolaatuista. Katsausta varten käytiin läpi 75 tutkimusta, joihin osallistui yhteensä noin 9400 tutkittavaa.[105]

Kylmähoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kylmähoidon tehoa selkäkivun lievityksessä ei tunneta, koska aiheesta ei ole olemassa tutkimusnäyttöä[106].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ C. J. Itz, J. W. Geurts, M. van Kleef, P. Nelemans: Clinical course of non-specific low back pain: a systematic review of prospective cohort studies set in primary care. European Journal of Pain (London, England), 2013-01, 17. vsk, nro 1, s. 5–15. PubMed:22641374. doi:10.1002/j.1532-2149.2012.00170.x. ISSN 1532-2149. Artikkelin verkkoversio.
  2. ↑ a b c Fysikaalinen hoito osana fysioterapiaa Fysios Mehiläinen. 15.10.2016. Viitattu 2.2.2023.
  3. ↑ a b Degenerative Disc Disease arthritis.org. Arthritis Foundation. Viitattu 28.11.2020. (englanniksi)
  4. ↑ Robert H. Shmerling: Should you see a chiropractor for low back pain? Harvard Health Blog. 30.7.2019. Viitattu 22.9.2020. (englanniksi)
  5. ↑ Hammastikkukin tavallista hoitoa parempi alaselkäkipuihin. Yle uutiset 19.5.2009.
  6. ↑ Maurits W. van Tulder, Bart Koes, Antti Malmivaara: Outcome of non-invasive treatment modalities on back pain: an evidence-based review. European Spine Journal, 2006-1, nro Suppl 1, s. S64–S81. PubMed:16320031. doi:10.1007/s00586-005-1048-6. ISSN 0940-6719. Artikkelin verkkoversio.
  7. ↑ Structural Integration as an Adjunct to Outpatient Rehabilitation for Chronic Nonspecific Low Back Pain: A Randomized Pilot Clinical Trial. Researchgate.
  8. ↑ Anna Räsänen & Jasmiina Uusitalo: Alaselkäpotilaan hoito ja kuntoutus ennen suoravastaanottotoiminnan käynnistämistä Seinäjoella ja sen ympäristökuntien alueella. Kyselytutkimus alaselkäpotilaiden kokemuksista hoitoon pääsystä ja fysiote- rapiasta.https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/83116/rasanen_anna_uusitalo_jasmiina.pdf?sequence=1&isAllowed=y
  9. ↑ a b c Neuroreflexotherapy for non‐specific low‐back pain. 2004. https://www.cochranelibrary.com/cdsr/doi/10.1002/14651858.CD003009.pub2/full
  10. ↑ a b Carlos Campillo, Montserrat Casamitjana, Fernando Carrillo-Arias, Ana Royuela, Francisco M. Kovacs, Víctor Abraira: Post-implementation surveillance of a non-pharmacological health technology within a national health service. International Journal of Technology Assessment in Health Care, 2014-04, 30. vsk, nro 2, s. 153–164. PubMed:24806084. doi:10.1017/S0266462314000063. ISSN 1471-6348. Artikkelin verkkoversio.
  11. ↑ a b c d e f Analgesic effects of treatments for non-specific low back pain:a meta-analysis of placebo-controlled randomized trials. L. A. C. Machado & S. J. Kamper & R. D. Herbert & C. G. Maher & J. H. McAuley.
  12. ↑ a b c Sam W. Wiesel, John M. Cuckler, Francis Deluca, Frederick Jones, Michael S. Zeide, Richard H. Rothman: Acute Low-Back Pain: An Objective Analysis of Conservative Therapy. Spine, 1980-07, 5. vsk, nro 4, s. 324. ISSN 0362-2436. Artikkelin verkkoversio. en-US
  13. ↑ a b c d e f g h The Reduction of Chronic, Nonspecific Low Back Pain Through the Control of Early Morning Lumbar Flexion: 3-Year Follow-Up. https://www.researchgate.net/publication/11523954_The_Reduction_of_Chronic_Nonspecific_Low_Back_Pain_Through_the_Control_of_Early_Morning_Lumbar_Flexion_3-Year_Follow-Up
  14. ↑ Steven Tenny, Christopher C. Gillis: Annular Disc Tear. Treasure Island (FL): StatPearls Publishing, 2024. Teoksen verkkoversio (viitattu 17.4.2024).
  15. ↑ a b Back and Disc Pressure in Different Positions Chart Ergonomic Trends. 20.8.2021. Viitattu 27.9.2022. (englanniksi)
  16. ↑ Systematic reviews of bedrest and advice to stay active for acute lowback pain. (pdf)
  17. ↑ Osteoarthritis. https://www.mayoclinic.org/diseases-conditions/osteoarthritis/symptoms-causes/syc-20351925
  18. ↑ a b Systematic reviews of bedrest and advice to stay active for acute lowback pain. (pdf)
  19. ↑ Selda Mert Boğa, Seher Deniz Öztekin: The effect of position change on vital signs, back pain and vascular complications following percutaneous coronary intervention. Journal of Clinical Nursing, 2019-04, 28. vsk, nro 7-8, s. 1135–1147. PubMed:30367542. doi:10.1111/jocn.14704. ISSN 1365-2702. Artikkelin verkkoversio.
  20. ↑ Semi-Fowler's Position - an overview | ScienceDirect Topics www.sciencedirect.com. Viitattu 10.4.2022.
  21. ↑ Noora Valkonen: Syy selkäkipuun voi löytyä lantiossa piileksivästä lihaksesta – kokeile tätä kipua lievittävää asentoa Ilta-Sanomat. 4.1.2018. Viitattu 13.12.2022.
  22. ↑ Onko selkävaivan kroonistumisen syynä liikkeiden säätelyn häiriö? www.duodecimlehti.fi. Viitattu 17.12.2021.
  23. ↑ Välilevyn pullistuma, välilevyn rappeuma, iskias www.mehilainen.fi. Viitattu 25.1.2023.
  24. ↑ Niina Helenius, Koiran välilevysairaus ja akupunktio, Kirjallisuuskatsaus. Lisensiaatin tutkielma, Helsingin yliopisto Eläinlääketieteellinen tiedekunta, Kirurgian oppiaine. s. 1, 6–7. 2014.
  25. ↑ a b Selkäleikkausten hoitotulokset Orton. 26.8.2020. Viitattu 2.1.2023.
  26. ↑ a b Selkäkivun toimenpideradiologia www.duodecimlehti.fi. Viitattu 9.12.2022.
  27. ↑ a b Ana Royuela, Francisco M. Kovacs, Carlos Campillo, Montserrat Casamitjana, Alfonso Muriel, Víctor Abraira: Predicting outcomes of neuroreflexotherapy in patients with subacute or chronic neck or low back pain. The Spine Journal, 2014-08, 14. vsk, nro 8, s. 1588–1600. doi:10.1016/j.spinee.2013.09.039. ISSN 1529-9430. Artikkelin verkkoversio.
  28. ↑ Zhen Wang, Carman M. Perez-Terzic, Jay Smith, William D. Mauck, Randy A. Shelerud, Timothy P. Maus, Tai-Hua Yang, Mohammad Hassan Murad, Shanmiao Gou, Marisa J. Terry, Jason P. Dauffenbach, Mathew J. Pingree, Jason S. Eldrige, Khaled Mohammed, Khalid Benkhadra, Andre J. van Wijnen, Wenchun Qu: Efficacy of intervertebral disc regeneration with stem cells — A systematic review and meta-analysis of animal controlled trials. Gene, 10.6.2015, 564. vsk, nro 1, s. 1–8. doi:10.1016/j.gene.2015.03.022. ISSN 0378-1119. Artikkelin verkkoversio. en
  29. ↑ Byron J. Schneider, Christine Hunt, Aaron Conger, Wenchun Qu, Timothy P. Maus, Yakov Vorobeychik, Jianguo Cheng, Belinda Duszynski, Zachary L. McCormick: The effectiveness of intradiscal biologic treatments for discogenic low back pain: a systematic review. The Spine Journal, 1.2.2022, 22. vsk, nro 2, s. 226–237. PubMed:34352363. doi:10.1016/j.spinee.2021.07.015. ISSN 1529-9430. Artikkelin verkkoversio. English
  30. ↑ a b Interferential Therapy Physiopedia. Viitattu 2.2.2023. (englanniksi)
  31. ↑ a b c d Hermon saa pois pinteestä – olipa se ranteessa, kaulassa tai selässä Hyvä Terveys. 14.10.2022. Viitattu 18.9.2023.
  32. ↑ Rhizotomy www.hopkinsmedicine.org. 8.8.2021. Viitattu 27.12.2022. (englanniksi)
  33. ↑ Rhizotomy | Spine-health www.spine-health.com. Viitattu 27.12.2022. (englanniksi)
  34. ↑ Radiofrequency ablation for pain mayfieldclinic.com. Viitattu 27.12.2022. (englanniksi)
  35. ↑ Bad back? Target pain with radiofrequency neurotomy. - Mayo Clinic www.mayoclinic.org. Viitattu 27.12.2022. (englanniksi)
  36. ↑ Aziza Omar: Evaluation of pulsed electromagnetic field therapy in the management of patients with discogenic lumbar radiculopathy. International Journal of Rheumatic Diseases, 1.1.2012. Artikkelin verkkoversio.
  37. ↑ Mayfield Brain & Spine: Spinal Cord Stimulation, SCS, Spinal cord stimulators mayfieldclinic.com. Viitattu 29.9.2020. (englanniksi)
  38. ↑ a b c Low back pain exercise guide. Veritas health. s. 20–21.
  39. ↑ Top 10 Foods Highest in Vitamin B12 (Cobalamin) myfooddata. Viitattu 3.1.2023. (englanniksi)
  40. ↑ a b c d e f g S. H. Snook, B. S. Webster, R. W. McGorry, M. T. Fogleman, K. B. McCann: The reduction of chronic nonspecific low back pain through the control of early morning lumbar flexion. A randomized controlled trial. Spine, 1.12.1998, 23. vsk, nro 23, s. 2601–2607. PubMed:9854759. doi:10.1097/00007632-199812010-00015. ISSN 0362-2436. Artikkelin verkkoversio.
  41. ↑ Suni, Jaana & Rinne, Marjo & Natri, Antero & Pasanen, Matti & Parkkari, Jari & Alaranta, Hannu: Control of the Lumbar Neutral Zone Decreases Low Back Pain and Improves Self-Evaluated Work Ability. Spine, 2006, 31. vsk, nro 18, s. E611–E620. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 2.4.2020. (englanniksi)
  42. ↑ Johdatus selkärangan toimintaan ja anatomiaan www.terve.fi. 25.6.2015. Viitattu 9.4.2022.
  43. ↑ Taneli Kauramäki, Laura Roivainen,Terhi Ylinen: NEURAALIKUDOKSEN MOBILISOINTI. Opinnäytetyö, fysioterapeuttikoulutus, MAMK, Maaliskuu 2016.
  44. ↑ A RANDOMIZED CLINICAL TRIAL COMPARING EXTENSIBLE AND INEXTENSIBLE LUMBOSACRAL ORTHOSES AND STANDARD CARE ALONE IN THE MANAGEMENT OF LOWER BACK PAIN. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4521401/
  45. ↑ Koskelo, R. Kuopion yliopiston julkaisuja D. Lääketiede. ISBN 951-270574-5. 2006.
  46. ↑ a b c d e f g h A Randomized Trial Comparing Acupuncture, Simulated Acupuncture, and Usual Care for Chronic Low Back Pain. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2832641/
  47. ↑ Roland‐Morris Disability Questionnaire Physiopedia. Viitattu 9.1.2023. (englanniksi)
  48. ↑ The Reduction of Chronic, Nonspecific Low Back Pain Through the Control of Early Morning Lumbar Flexion: 3-Year Follow-Up. https://www.researchgate.net/publication/11523954_The_Reduction_of_Chronic_Nonspecific_Low_Back_Pain_Through_the_Control_of_Early_Morning_Lumbar_Flexion_3-Year_Follow-Up
  49. ↑ Suni, Jaana & Rinne, Marjo & Natri, Antero & Pasanen, Matti & Parkkari, Jari & Alaranta, Hannu: Control of the Lumbar Neutral Zone Decreases Low Back Pain and Improves Self-Evaluated Work Ability. Spine, 2006, 31. vsk, nro 18, s. E611–E620. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 2.4.2020. (englanniksi)
  50. ↑ Naprapaatti, osteopaatti vai kiropraktikko? Mistä kannattaa hakea apua selkävaivoihin? yle.fi. Viitattu 22.4.2023.
  51. ↑ a b Olavi Airaksinen. Onko manipulaatio hoito vaikuttavaa? Duodecim 2005;121:1707–1708, s. 1707.
  52. ↑ European guidelines for the management of acute nonspecific low back pain in primary care.
  53. ↑ a b Chiropractic adjustment - Mayo Clinic www.mayoclinic.org. Viitattu 6.12.2021. (englanniksi)
  54. ↑ a b Niksautus saattaa auttaa selkäkipuun Hyvä Terveys. 29.3.2015. Viitattu 6.12.2021.
  55. ↑ Gregory D. Cramer, Kim Ross, P. K. Raju, Jerrilyn Cambron, Joe A. Cantu, Preetam Bora: Quantification of Cavitation and Gapping of Lumbar Zygapophyseal Joints During Spinal Manipulative Therapy. Journal of Manipulative and Physiological Therapeutics, 1.10.2012, 35. vsk, nro 8, s. 614–621. doi:10.1016/j.jmpt.2012.06.007. ISSN 0161-4754. Artikkelin verkkoversio. en
  56. ↑ Short-term effect of spinal manipulation on pain perception, spinal mobility, and full height recovery in male subjects with degenerative disk disease: a randomized controlled trial. 2014.
  57. ↑ Taneli Kauramäki, Laura Roivainen,Terhi Ylinen: NEURAALIKUDOKSEN MOBILISOINTI. Opinnäytetyö, fysioterapeuttikoulutus, MAMK, Maaliskuu 2016.
  58. ↑ The History of Osteopathic Medicine www.mainedo.org. Viitattu 22.4.2023.
  59. ↑ Terveydenhuollon ammattioikeudet: Koulutus Suomessa. (Arkistoitu – Internet Archive) Valvira
  60. ↑ Terveydenhuollon ammattioikeudet. Valvira
  61. ↑ Osteopatia AMK, päiväopiskelu | Metropolia www.metropolia.fi. Viitattu 22.4.2023.
  62. ↑ Mitä odottaa osteopaatiltasi Suomen Osteopaattiliitto Ry. Viitattu 22.4.2023.
  63. ↑ Managing pain and other symptoms nhs.uk. 29.5.2018. Viitattu 18.8.2022. (englanniksi)
  64. ↑ T. J. Schnitzer, W. L. Gray, R. Z. Paster, M. Kamin: Efficacy of tramadol in treatment of chronic low back pain. The Journal of Rheumatology, 2000-03, 27. vsk, nro 3, s. 772–778. PubMed:10743823. ISSN 0315-162X. Artikkelin verkkoversio.
  65. ↑ G. Colini Baldeschi, M. R. Cobianchi: [Study of codeine-paracetamol combination treatment compared with tramadol-paracetamol in the control of moderate-to-severe low back pain]. Minerva Medica, 2012-06, 103. vsk, nro 3, s. 177–182. PubMed:22653097. ISSN 0026-4806. Artikkelin verkkoversio.
  66. ↑ Analgesia with paracetamol/tramadol vs. paracetamol/codeine in one Day-Surgery: a randomized open study. https://www.europeanreview.org/wp/wp-content/uploads/893.pdf
  67. ↑ Pakkausseloste: Tietoa käyttäjälle PANACOD tabletit. https://spc.fimea.fi/indox/nam/html/nam/humpil/0/24319540.pdf
  68. ↑ https://nivel.fi/wp-content/uploads/2022/02/Niveltieto-2001-Nivelrikon-hoidon-historia-Kaartinen.pdf
  69. ↑ Nivelrikon hoitokeinot INTO Terveys. Viitattu 20.6.2022.
  70. ↑ M. Adams, N. Bogduk, K. Burton, P. Dolan, The Biomechanics of Back Pain, luku 15, 2. pianos, kustantaja: Churchill Livingstone, ISBN 9870443100680, ISBN 0443100683
  71. ↑ Paracetamol for low back pain. https://www.cochranelibrary.com/cdsr/doi/10.1002/14651858.CD012230/epdf/full
  72. ↑ a b Syö potkua seksielämään - 15 parasta ruokaa www.iltalehti.fi. Viitattu 9.1.2023.
  73. ↑ a b Winter J., Bevan S. ja Campbell E. A. Capsaicin and pain mechanisms. British Journal of Anaesthesia 1995; 75:157–168
  74. ↑ Inflammatory Pain: The Cellular Basis of Heat Hyperalgesia. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2430694/
  75. ↑ TRPV1 channel mediates NLRP3 inflammasome-dependent neuroinflammation in microglia. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC8671551/
  76. ↑ Efficacy of Low-Dose Amitriptyline for Chronic Low Back Pain jamanetwork.com. Viitattu 1.10.2022.
  77. ↑ Giovanni E. Ferreira, Andrew J. McLachlan, Chung-Wei Christine Lin, Joshua R. Zadro, Christina Abdel-Shaheed, Mary O’Keeffe: Efficacy and safety of antidepressants for the treatment of back pain and osteoarthritis: systematic review and meta-analysis. BMJ, 20.1.2021, 372. vsk, s. m4825. PubMed:33472813. doi:10.1136/bmj.m4825. ISSN 1756-1833. Artikkelin verkkoversio. en
  78. ↑ Back pain: What you can expect from steroid injections Harvard Health. Harvard Health Publishing. Viitattu 18.12.2020. (englanniksi)
  79. ↑ a b c Palveluvalikoimaneuvoston suositus: Kroonisen lanneselän oireiston hoito luudutuskirurgialla ja leikkauksen jälkeinen kuntoutus. STM051:00/2020 VN/24922/2020. https://palveluvalikoima.fi/documents/1237350/71003213/Kroonisen+lannesel%C3%A4n+oireiston+hoito+luudutuskirurgialla+suositus.final+16.4.2021.pdf/48fd6fd4-bca3-5235-e825-fa4b8788a5c1/Kroonisen+lannesel%C3%A4n+oireiston+hoito+luudutuskirurgialla+suositus.final+16.4.2021.pdf?t=1618570833551
  80. ↑ a b Hashim Khan MD: Surgery for Lumbar Degenerative Disc Disease Spine-health. Viitattu 23.5.2022. (englanniksi)
  81. ↑ Selkä kuntoon jäykistyksellä yle.fi. Viitattu 2.1.2023.
  82. ↑ Selkä kuntoon jäykistyksellä yle.fi. Viitattu 3.1.2023.
  83. ↑ a b Pannaanko selkä kerralla kuntoon? Uusintaleikkausriski lanneselän luudutusleikkauksen jälkeen - PDF Free Download docplayer.fi. Viitattu 3.1.2023.
  84. ↑ Välilevyperäinen selkäkipu - Tiedot syntymekanismista auttavat kehittämään diagnostiikkaa ja hoitoa www.duodecimlehti.fi. Viitattu 9.10.2022.
  85. ↑ Lucas V. Lima, Thiago S. S. Abner, Kathleen A. Sluka: Does exercise increase or decrease pain? Central mechanisms underlying these two phenomena. The Journal of Physiology, 1.7.2017, nro 13, s. 4141–4150. PubMed:28369946. doi:10.1113/JP273355. ISSN 0022-3751. Artikkelin verkkoversio.
  86. ↑ The Reduction of Chronic, Nonspecific Low Back Pain Through the Control of Early Morning Lumbar Flexion: 3-Year Follow-Up. https://www.researchgate.net/publication/11523954_The_Reduction_of_Chronic_Nonspecific_Low_Back_Pain_Through_the_Control_of_Early_Morning_Lumbar_Flexion_3-Year_Follow-Up
  87. ↑ a b c Jill A. Hayden, Jenna Ellis, Rachel Ogilvie, Antti Malmivaara, Maurits W. van Tulder: Exercise therapy for chronic low back pain. The Cochrane database of systematic reviews, 28.9.2021, 2021. vsk, nro 9, s. CD009790. PubMed:34580864. doi:10.1002/14651858.CD009790.pub2. ISSN 1469-493X. Artikkelin verkkoversio. English
  88. ↑ Rebecca Gordon, Saul Bloxham: A Systematic Review of the Effects of Exercise and Physical Activity on Non-Specific Chronic Low Back Pain. Healthcare, 25.4.2016, nro 2. PubMed:27417610. doi:10.3390/healthcare4020022. ISSN 2227-9032. Artikkelin verkkoversio.
  89. ↑ Lars Berglund, Björn Aasa, Jonas Hellqvist, Peter Michaelson, Ulrika Aasa: Which Patients With Low Back Pain Benefit From Deadlift Training?. Journal of Strength and Conditioning Research, 2015-07, 29. vsk, nro 7, s. 1803–1811. PubMed:25559899. doi:10.1519/JSC.0000000000000837. ISSN 1533-4287. Artikkelin verkkoversio.
  90. ↑ Jukka-Pekka Katajisto & Jenny Patana: Kipumittarien hyödyntäminen. Kirjallisuuskatsaus. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/355114/Katajisto_Jukka-Pekka%2C%20Patana_Jenny.pdf?sequence=2&isAllowed=y
  91. ↑ Rebecca Gordon, Saul Bloxham: A Systematic Review of the Effects of Exercise and Physical Activity on Non-Specific Chronic Low Back Pain. Healthcare, 25.4.2016, nro 2. PubMed:27417610. doi:10.3390/healthcare4020022. ISSN 2227-9032. Artikkelin verkkoversio.
  92. ↑ Selkäkivun monimuotoisuus tekee hoitamisesta haastavaa SelkäCenter. Arkistoitu 3.3.2020. Viitattu 3.3.2020.
  93. ↑ Terveys | Voiko aivot opettaa pitämään liikunnasta? Endorfiini saa meidät liikkeelle, mutta kaikki eivät saa liikunnasta endorfiinia, tutkija sanoo Helsingin Sanomat. 13.3.2020. Viitattu 18.8.2022.
  94. ↑ Liikunnan intensiteetti säätelee endorfiinien vapautumista ja liikunnan aikaansaamia tuntemuksia (Väitös: FM Tiina Saanijoki, 16.6.2018, kliininen fysiologia ja isotooppilääketiede) www.utu.fi. Viitattu 11.1.2023.
  95. ↑ Fysiologia | Ryhdillä ei ole suurta merkitystä, ja jopa röhnötys voi suojata kivuilta paremmin kuin suora asento Helsingin Sanomat. 11.4.2022. Viitattu 21.5.2022.
  96. ↑ Rebecca Gordon, Saul Bloxham: A Systematic Review of the Effects of Exercise and Physical Activity on Non-Specific Chronic Low Back Pain. Healthcare, 25.4.2016, nro 2. PubMed:27417610. doi:10.3390/healthcare4020022. ISSN 2227-9032. Artikkelin verkkoversio.
  97. ↑ Lucas V. Lima, Thiago S. S. Abner, Kathleen A. Sluka: Does exercise increase or decrease pain? Central mechanisms underlying these two phenomena. The Journal of Physiology, 1.7.2017, nro 13, s. 4141–4150. PubMed:28369946. doi:10.1113/JP273355. ISSN 0022-3751. Artikkelin verkkoversio.
  98. ↑ Angelica E. Lang, Paul A. Hendrick, Lynne Clay, Prosanta Mondal, Catherine M. Trask, Brenna Bath: A randomized controlled trial investigating effects of an individualized pedometer driven walking program on chronic low back pain. BMC Musculoskeletal Disorders, 19.2.2021, 22. vsk, nro 1, s. 206. PubMed:33607979. doi:10.1186/s12891-021-04060-8. ISSN 1471-2474. Artikkelin verkkoversio.
  99. ↑ A. Faas, A. W. Chavannes, J. T. van Eijk, J. W. Gubbels: A randomized, placebo-controlled trial of exercise therapy in patients with acute low back pain. Spine, 1.9.1993, 18. vsk, nro 11, s. 1388–1395. PubMed:8235809. ISSN 0362-2436. Artikkelin verkkoversio.
  100. ↑ Epämääräinen kipu alaselässä? Syynä voi olla pieni nivel: "Voi tuntua kantapäässä asti" https://kotiliesi.fi/terveys/sairaudet-ja-oireet/epamaarainen-kipu-alaselassa-syyna-voi-olla-pieni-nivel-voi-tuntua-kantapaassa-asti/
  101. ↑ Lihaskorsetti, jonka varassa on paljon: syvät lihakset! yle.fi. Viitattu 20.10.2020.
  102. ↑ Patrick J Owen, Clint T Miller, Niamh L Mundell, Simone J J M Verswijveren, Scott D Tagliaferri, Helena Brisby, Steven J Bowe, Daniel L Belavy: Which specific modes of exercise training are most effective for treating low back pain? Network meta-analysis. British Journal of Sports Medicine, 2020-11, 54. vsk, nro 21, s. 1279–1287. PubMed:31666220. doi:10.1136/bjsports-2019-100886. ISSN 0306-3674. Artikkelin verkkoversio.
  103. ↑ Daniel L. Belavý, Gabriele Armbrecht, Carolyn A. Richardson, Dieter Felsenberg, Julie A. Hides: Muscle atrophy and changes in spinal morphology: is the lumbar spine vulnerable after prolonged bed-rest?. Spine, 15.1.2011, nro 36, s. 137–145. PubMed:20595922. doi:10.1097/BRS.0b013e3181cc93e8. ISSN 1528-1159. Artikkelin verkkoversio.
  104. ↑ K Vibe Fersum, P O’Sullivan, JS Skouen, A Smith, A Kvåle: Efficacy of classification-based cognitive functional therapy in patients with non-specific chronic low back pain: A randomized controlled trial. European Journal of Pain (London, England), 2013-7, 17. vsk, nro 6, s. 916–928. PubMed:23208945. doi:10.1002/j.1532-2149.2012.00252.x. ISSN 1090-3801. Artikkelin verkkoversio.
  105. ↑ Psychological therapies for the management of chronic pain(excluding headache) in adults (Review). https://www.cochranelibrary.com/cdsr/doi/10.1002/14651858.CD007407.pub4/epdf/full
  106. ↑ S. D. French, M. Cameron, B. F. Walker, J. W. Reggars, A. J. Esterman: Superficial heat or cold for low back pain. The Cochrane Database of Systematic Reviews, 25.1.2006, 2006. vsk, nro 1, s. CD004750. PubMed:16437495. doi:10.1002/14651858.CD004750.pub2. ISSN 1469-493X. Artikkelin verkkoversio.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Selkäkivun_hoito&oldid=22332636”