Ritarinkannukset

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Isoritarinkannus (Delphinium elatum),
Isoritarinkannus (Delphinium elatum),
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Ranunculales
Heimo: Leinikkikasvit Ranunculaceae
Suku: Ritarinkannukset Delphinium
L.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Ritarinkannukset Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Ritarinkannukset Commonsissa

Ritarinkannukset (Delphinium) on lemmikkikasvien heimoon kuuluva kasvisuku. Lajeja ovat esimerkiksi isoritarinkannus (D. elatum), kiinanritarinkannus (D. grandiflorum) sekä jaloritarinkannus-risteymät (D. x cultorum). Maailmanlaajuisesti sukuun kuuluvia lajeja on noin 350. Ritarinkannukset ovat kaikilta osiltaan myrkyllisiä sisältäen alkaloideja kuten delfiniiniä (C33H45NO9, CAS-numero 561-07-9) ja ajasiinia (ajacine, C34H48N2O9, CAS 509-17-1).

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isoritarinkannus ja jaloritarinkannus ovat noin 2 metriä korkeita. Kukinnot ovat sinisiä, valkoisia tai roosan värisiä.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiinanritarinkannusta tavataan luonnonvaraisena Etelä-Siperiassa ja Länsi-Kiinassa. Sitä on viljelty ympäri Eurooppaa 1700-luvulta lähtien. Isoritarinkannus löydettiin Siperiasta 1600-luvulla. Jaloritarinkannusten ensimmäiset risteymät syntyivät Englannissa 1800-luvulla.

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ritarinkannukset menestyvät auringossa. Ne tarvitsevat kuohkean, syvämultaisen ja hyvin ravitun maan.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ”Ritarinkannukset”, Piha ja puutarha, Kukoistavat perennat, s. 104-105. Porvoo: Weilin+Göös, 2007. ISBN 978-951-0-30991-9.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kasveihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.