Rikkikääpä
Wikipedia
| Rikkikääpä | ||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||
| Laetiporus sulphureus (Bull.) Murrill[1] |
||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||
| |
Rikkikääpä (Laetiporus sulphureus) tunkeutuu puuhun oksanmurtumista. Yksivuotinen, suurikokoinen kääpäryhmä muodostuu useista, limittäin päällekkäin olevista lakeista. Yläpinta on aaltomainen ja rikinkeltainen. Rikkikäävän alapuoli on kirkkaankeltainen. Kellanvalkoinen malto on juustomaista ja helposti lohkeavaa, mutta kuivuessaan liitumaista. Syksyllä rikkikääpä on haalistunut jo valkoiseksi ja murenee paloiksi. Se on lähinnä tammen ruskolahottaja, joka tekee puun vähitellen ontoksi. Suomen pohjoisin löytö on Kuopiosta. Pohjois-Amerikassa rikkikääpää pidetään hyvänä ruokasienenä. Toisten mukaan se aiheuttaa vatsakipuja varsinkin alkoholin kanssa nautittuna.
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Taksonomian lähde: Index Fungorum Luettu 16.8.2008
- Salo P., Niemelä T., Salo U., Suomen sieniopas, Kasvimuseo & WSOY 2006, 512 s.