Riina Katajavuori

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Riina Katajavuori Turun Kirjamessuilla 2010.

Riina Maaria Ulriikka Katajavuori (vuoteen 1991 Marttila; s. 1. joulukuuta 1968 Helsinki) on suomalainen runoilija ja prosaisti.[1]

Elämä ja ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katajavuori valmistui ylioppilaaksi vuonna 1987. Hän opiskeli kirjoittamista Oriveden Opistossa 1987–1988 ja Kriittisessä korkeakoulussa 1988–1991 sekä kirjallisuutta Helsingin yliopistossa 1989–1995 ja Edinburghin yliopistossa 1991–1992.[2] Katajavuori valmistui filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta vuonna 1995.[1]

Vuosina 1988–1998[1] Katajavuori työskenteli elokuva-arvostelijana Yleisradion Teksti-TV:ssä. Hän on ollut myös kolumnisti muun muassa lehdissä Martat (2006–2007), Lapsen Maailma (2006–2014), Kaksplus (2008–2009), Ekspressi (2012–2013), Hyvä Terveys (2013–2014) Helsingin Sanomat (2015) sekä Kirkko ja kaupunki (2016).[2] Lisäksi hän on kirjoittanut tekstejä muun muassa Nuoreen Voimaan, Parnassoon ja Imageen.

Katajavuoren runoja on käännetty lähes 30 kielelle.[3] Vuonna 1992 ilmestyi Katavuoren esikoisrunokokoelma Varkaan kirja. Katajavuoren runoteos Koko tarina oli Einari Vuorela -palkintoehdokkaana vuonna 2005 ja Lahjat-romaani Runeberg-palkintoehdokkaana vuonna 2004. Tanssiva karhu -runopalkinnon saajaksi hän on ollut ehdolla vuosina 1999, 2002 ja 2018[3]. Vuonna 1995 hän sai Suuren Suomalaisen Kirjakerhon kunniamaininnan ja vuonna 1995 Tanssiva karhu -palkinnon kunniamaininnan. Vuonna 1994 hän sai Kansan Sivistysrahaston Katri Vala -stipendin. Lastenkirja Mennään jo kotiin sai Punni-palkinnon 2017 ja Suomen sisällissodasta kertova Oravien sota oli Pohjoismaiden neuvoston lasten- ja nuortenkirjallisuuspalkinnon ehdokkaana 2022. Katajavuori valittiin Vuoden helsinkiläiskirjailijaksi vuonna 2015. Hän sai WSOY:n kirjallisuussäätiön tunnustuspalkinnon vuonna 2017 ja Alfred Kordelinin palkinnon vuonna 2018.[3]

Katajavuori oli Nuoren Voiman Liiton hallituksen jäsen 1992–1997, varapuheenjohtaja 1993–1994 ja puheenjohtaja 1994–1995. Vuosina 1996–1998 hän oli Suomen Kirjailijaliiton johtokunnan jäsen ja 2006–2008 liiton kirjailijalautakunnan jäsen.[1] Hän on ollut keskeinen hahmo myös Elävien Runoilijoiden Klubin toiminnassa.[2] Kaudella 2023–2027 Katajavuori toimii kirjallisuuden tekijänoikeusjärjestö Sanaston kirjallisuuskummina kansanedustajille.[4]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Riina Katajavuoren vanhemmat ovat toimittaja Juhani Marttila ja kirjailija Satu Koskimies. Hänellä on kolme lasta.[1] Katajavuoren äidinäiti oli kanteletaiteilija Ulla Katajavuori ja äidinisä viulutaiteilija Eero Koskimies.

Runokokoelmia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Varkaan kirja (Otava 1992), runoja
  • Kuka puhuu (Otava 1994), runoja
  • Painoton tila (Tammi 1998), runoja
  • Koko tarina (Tammi 2001), runokokoelma
  • Riina Katajavuori & Andy Willoughby: Peripheries - Periferioita. Ek Zuban, 2007, runoja
  • Kerttu ja Hannu (Tammi 2007), runoja
  • Omakuvat (Tammi 2011), runoja
  • Maailma tuulenkaatama (Tammi 2018), runoja
  • Vasemman käden runot (Tammi 2023), runoja

Romaaneja, novelleja ja kirjoituskokoelmia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Hevikimmat (Tammi 1999), romaani aikuisille ja nuorille
  • Lahjat (Tammi 2004), romaani
  • Kirjeitä Jekaterinburgiin (Tammi 2006), novellikokoelma
  • Perhehytti: havaintoja lapsista ja vanhemmuudesta (Karisto 2012), kirjoituskokoelma
  • Wenla Männistö. Helsinki: Tammi, 2014. ISBN 978-951-31-7983-0
  • Kypros : romaani. Helsinki: Tammi, 2021. ISBN 978-952-04-2824-2

Lasten- ja nuortenkirjoja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Pentin aprillipäivä (Tammi 2002), kuvittanut Salla Savolainen, lasten kuvakirja
  • Pentti Kanariansaarilla (Tammi 2006), kuvittanut Salla Savolainen, lasten kuvakirja
  • Mennään jo kotiin (Tammi 2007), kuvittanut Salla Savolainen, lasten kuvakirja
  • Pentti miesten Lapin-reissulla (Tammi 2008), kuvittanut Salla Savolainen, lasten kuvakirja
  • Onerva kokkaa (Tammi 2012), kuvittaneet Anne Vasko ja Erika Kallasmaa, lasten kuvakirja
  • Pentti ja kitara (Tammi 2013), kuvittanut Salla Savolainen, lasten kuvakirja
  • Herra Paasio. (Kuvitus: Liisa Kallio) Hämeenlinna: Karisto, 2014. ISBN 978-951-23-5730-7
  • Joulupukki ja Korvatunturin väki. (Kuvitus: Anna Bernal & Kiira Kalliomäki) Helsinki: Tammi, 2014. ISBN 978-951-31-7782-9
  • Sumusaaren merirosvo. Kuvitus: Christer Nuutinen. Hämeenlinna: Karisto, 2015. ISBN 978-951-23-5881-6
  • Pulmu keinuu. Helsinki: Schildts & Söderströms, 2015. ISBN 978-951-52-3681-4
  • Riina Katajavuori, Maiju Tokola & Riikka Toivanen: Meidän pihan perhesoppa. (Kuvitus: Christel Rönns) Helsinki: Tammi, 2015. ISBN 978-951-31-8502-2
  • Pulmu reissaa. (Kuvittanut Salla Savolainen) Helsinki: Kustantamo S&S, 2017. ISBN 978-951-52-4124-5
  • Mennään jo naapuriin. (Kuvittanut Salla Savolainen) Helsinki: Tammi, 2017. ISBN 978-951-31-9661-5
  • Pulmu asuu. (Kuvittanut Salla Savolainen) Helsinki: Kustantamo S&S, 2019. ISBN 978-951-52-4711-7
  • Talvikki ja ensimmäinen älypuhelin. (Kuvittanut Liisa Kallio) Hämeenlinna: Karisto, 2019. ISBN 978-951-23-6554-8
  • Kaksi kotia. (Kuvittanut Jenny Lucander) Helsinki: Tammi, 2020. ISBN 978-952-04-1375-0
  • Kielo loikoilee. (Kuvittanut Hannamari Ruohonen) Vantaa: Enostone, 2020. ISBN 978-952-7389-19-5
  • Kielo miettii. (Kuvittanut Hannamari Ruohonen) Vantaa: Enostone, 2021. ISBN 978-952-7389-59-1
  • Talvikki ja kymmenes musiikkileiri. (Kuvittanut Liisa Kallio) Hämeenlinna: Karisto, 2021. ISBN 978-951-1-39269-9
  • Oravien sota. (Kuvittanut Martin Baltscheit) Helsinki: Tammi, 2021. ISBN 978-952-04-2570-8
  • Kielo ja Kaito-kissa. Kuvittanut Hannamari Ruohonen. Vantaa: Enostone, 2022. ISBN 978-952-399-004-3
  1. a b c d e Kuka kukin on 2011, s. 358. Helsinki: Otava. ISBN 978-951-1-24712-8
  2. a b c Katajavuori, Riina Kirjasampo.fi. Viitattu 15.1.2015.
  3. a b c Riina Katajavuori Tammi. Viitattu 3.5.2024.
  4. Kirjallisuuskummit – keitä he ovat? 20.10.2023. Sanasto. Viitattu 3.5.2024.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]