Ulla Katajavuori

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ulla Katajavuori

Ulla Katajavuori (16. kesäkuuta 1909 Rauma5. lokakuuta 2001 Helsinki ) oli suomalainen kanteletaiteilija.

Ulla Katajavuoren puoliso vuodesta 1939 oli viulisti Eero Koskimies (alk. Forsman, 1897−1959). Koskimiehen poika hänen ensimmäisestä avioliitostaan Aino Nisulan kanssa oli pianisti Pentti Koskimies.

Ulla Katajavuori oli lapsena Suomen Yleisradion ensimmäisiä esiintyjiä Raumalta radioiduissa koelähetyksissä. Hänen soittoaan kuultiin sittemmin radiossa usean vuosikymmenen aikana. Katajavuoren tulkinnoissa kantele soi klassisena taidesoittimena. Hänen julkisten esiintymistensä määrä nousee satoihin. Mm. monissa isänmaallisissa tilaisuuksissa Aino-pukuun pukeutunut Katajavuori kanteleineen oli suosittu esiintyjä; sotien aikana ja niiden jälkeen kanteleensoitolla ja suomalaisella musiikilla oli itsestään selvä tilaus. Hänen soittoaan ehti kuunnella kuusi Suomen presidenteistä.

Katajavuori esiintyi taajaan myös Ruotsissa ja muualla Skandinaviassa. Hän osallistui vuonna 1956 Kölnistä ympäri maailman radioituun Musik kennt keine Grenzen –lähetykseen. 1960-luvun alussa hän teki kaksi konserttimatkaa USA:han ja Kanadaan ja konsertoi sopraano Sylvia Aarnion kanssa New Yorkin Carnegie Hallissa. Folk Music Festival Kaustinen –plaketin Katajavuori sai vuonna 1969. Valtion taiteilijaeläke hänelle myönnettiin 1975.

Lauantain toivottujen levyjen suosituimpiin on kuulunut Karjalan kunnailla, jonka Anna Mutanen ja Ulla Katajavuoren levyttivät; sen - niin kuin suurimman osan Katajavuoren ohjelmistosta - sovitti kanteleelle hänen muusikkopuolisonsa Eero Koskimies, joka oli Radio-orkesterin alttoviulisti ja Sibelius-Kvartetin perustajajäsen.

Ulla Katajavuoren ja Eero Koskimiehen tytär on kirjailija Satu Koskimies.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ulla Katajavuori - kanteletar. Paavo Helistön radio-ohjelma. Yle Radio 1, 2000. http://personal.inet.fi/koti/paavo.helisto
  • Paavo Helistö, Ulla Katajavuori, kanteleen runoilija. Friiti 2/2000.
  • Kantele 4/2000. Kanteleen Grand Lady. Teksti Satu Koskimies.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]